| 09.02.2013 |
|
|
Toimin 13 vuotta europarlamentin budjettivaliokunnassa ja seurasin tarkasti kahdet aikaisemmat EU:n budjettikehysneuvottelut. Niiden kokemusten perusteella en luota hitusenkaan vertaa Jyrki Kataisen arvioon Suomen osasta suuressa ”budjettisovussa”.
Katainen on nyt yhtä uskottava kuin palatessaan muutamia vuosia sitten siitä Brysselin kriisikokouksesta, jossa haä sanoi valtioiden selättäneen markkinavoimat. Tänään kaikki tietävät, että se olitkin hän itse, joka vielä lausuntoa antaessaan ei ollut huomannut tulleensa itse heitetyksi neuvoston molskille selälleen pankkien niskalenkistä.
Nyt pääministerillä on taas suu valkeassa kermassa kuin viikset mummon syöttämällä kissalla. Valkoinen on antautumisen väri.
Muistan, miten edellisistä vastaavista neuvotteluista vuonna 2005 Matti Vanhanen palasi Brysselistä kotiin voittajana. Se ”voitto” perustui kansalta silloin salattuihin lukuihin. Kun aika kului, selvisi, että nettojäsenmaksumme oli vähintäänkin kaksinkertaistunut nyt päättyvän seitsemän vuoden kauden loppuvuosina. Se, että loppuvuosina, johtui viidelle maalle aikaisemmin annettujen jäsenmaksualennusten myöhästetyistä maksusuorituksista.
Nyt tähän viiden maan maksualennusklubiin pääsi Englannin, Saksan, Hollannin, Ruotsin ja Itävallan seuraan kuudentena maana myös Tanska. Tästä eteenpäin me maksamme myös sen jäsenmaksua.
Suomi seurasi vain katseella Tanskan menestystä neuvotteluissa vaatimatta itselleen samaa etua, jonka Tanska sai. Meille oli tärkeä vain sopu, mutta ei oman maan etu.
Jos otetaan huomioon menetetyt tullitulot ja oman maan budjetista maksetut kansalliset maataloustuet (katso kirjotukseni niistä: http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/128048-eseppanen-astubbille), Suomi on EU:n suurin nettomaksaja.
Kansallisia maataloustukia Suomi maksaa Ranskan jälkeen EU:ssa toiseksi eniten. Kun tukia saadaan EU:lta 800 miljoonaa, omasta pussista menee sen lisäksi 1 200 miljoonaa.
Kun Suomen neuvottelutulokseen kuului Brysselin kautta kierrätettyjen EU-maataloustukien väheneminen, näyttää Kataisen lausuntojen perusteella siltä, että oli ”voitto” saada lupa maksaa menetetyt jäsenmaksupalautukset kansallisina tukina omasta budjetista. Silloin sekin kansallinen tuki on laskettava EU:n nettojäsenmaksun tosiasialliseksi kasvuksi.
Kepun oppositiopolitiikkaa kuvaa hyvin varovaisuus arvostella hallituksen politiikkaa. Kun MTK jo eilen vaati maanviljelijöille lisää kansallista tukea, kepu on hiljaa. Maataloudesta ovat tulossa omat neuvottelunsa, ja Suomen on alennettava Etelä-Suomen 141-tukia. Nythän EU jo rokotti Itä- ja Pohjois- Suomea. Kansallinen tuki kasvaa ja kasvaa?
Muistutan vielä, että Suomen hallitus julkistaa väärät tiedot EU:n nettojäsenmaksusta. Se käyttää komission laskelmia, joista puuttuvat ennen muuta EU:n hallintomenot. Oikeammat luvut löytyvät Suomen valtion tilinpäätöksestä (sivut 61-62):
Tilinpäätösluvuissakin on harhaa sen verran, että tuloiksi on laskettu tullien kantopalkkiot ilman että menetetyt tullitulot ovat menoja. Tuloiksi on niin ikään laskettu normaalisti kaupankäyntiin rinnastettavat maatalouden interventiorahastosta saadut maksut.
Suomi on Bryselissä samoissa pöydissä muiden kanssa – mutta pöytien alla. Siellä se noukkii niitä murusia joita aina tippuu hiirulaisillekin sinne pöydän alle.
Julkisuteen sanotaan, että ensimmäisen kerran 7 vuoden budjettikehys pienenee. Ensimmäisen kerran EU:n budjetti, oikeammin sanottuna 7 vuoden budjetit 2014-2010, pienenee. Sovittiin, että näiden vuosien budjettikehys on 960 miljardia euroa. Samaan aikaan se kasvaa inflaatiotarkistusten myötä 1080 miljardiin. Onko budjettikehys silloin 960 vai 1080 miljardia? Kuka tietää inflaation vuonna 2019 tai 2020?
Minusta tuntuu, että tämä inflaatiotarkistuksilla korjattu 1080 miljardia on se kompromissi, joka tekee mahdolliseksi paisuttaa budjetteja näiden neuvottelujen painuessa pian unholaan seitsemäksi vuodeksi. |