Kirjoitinpa Uuteen Suomeen blogin, joka ei herättänyt erityisempää mielenkiintoa. Panenpa siksi sen myös tälle palstalle, jotta jos joku sattuisi olemaan kiinnostunut Emun kriisistä, hänelle voisi olla hyötyä tällaisestakin näkökulmasta. Näin kirjoitin:

Olli Rehn, tuo EU:n komission Otto-Ville Kuusinen, on meidän aikamme Sisyfos, joka raahaa väsymättä päivästä toiseen Kreikan kokoista kiveä mäkeä ylös sen tulla itsekseen alas.

EU:ssa on ongelma, joka on tuottanut systeemin laajuisen kriisin ja joka ei ole Rehnin ratkaistavissa. Sen nimi on finanssikapitalismi. Siinä tuotetaan rahaa rahasta ilman tavaroiden tuottamisen riesaa. Paha Henki siittää rahaa (neitseellisesti niin kuin erässä entisessä sadussa) tyhjästä markkinoilla, joille on ominaista läpinäkymättömyys ja epärationaalisuus - sekä ahneuden kiima.

Maapallon työmarkkinoilla on 3 100 000 000 työtä tekevää ihmistä. He ovat reaalitalous. He tuottivat maailmaan vuonna 2011 tavaroita ja palveluksia 70 biljoonalla (12 nollaa) dollarilla, ja heidän yhteinen palkkasummansa oli 55 biljoonaa (12 nollaa) dollaria.

Finanssikapitalismin temppeleitä ovat pörssit, joiden liikevaihto oli 63 biljoonaa (edelleen 12 nollaa) dollaria. Mutta se on vain yksi kahdestoistaosa (1/12) totuus. Kaiken valvonnan ja sääntelyn ulkopuolella nimittäin käydään kauppaa johdannaisilla, joita liikkui maailmalla vuonna 2011 noin 708 biljoonan dollarin arvosta. Valuuttoja vaihdettiin 1 007 biljoonalla.

Luvut ovat Der Spiegelistä (50/2011 ja 2/2012). Lehti kertoo edelleen, että johdannaisista, noista finanssikapitalismin kasinoiden arpalipuista ja lottokupongeista, 60 % on kiinnittynyt valuuttojen arvoon ja että niiden markkinoita hallitsee saksalaisen Deutsche Bankin johdolla viisi suurpankkia. Ne ovat systeemikriisin suursyylliset.

Markkinavoimien diktatuurin vaikeissa oloissa Euroopan unioni yrittää pitää toiminnassa oman rahajärjestelmänsä Emun, jonka perusta on valettu velkahiekasta ilman reaalitalouden sementtiä. EU:n yhden ainoan oikean opin politiikka ylisuurten velkojen maksulle on sisäinen devalvaatio: työttömyys, palkanalennukset, eläkkeiden leikkaukset, sosiaaliturvan alasajo ja maastamuutto.

Tämän politiikan seurauksena Kreikassa kansantuote on alentunut 20 %, työttömyys hipoo niin ikään 20 prosenttia (nuorisotyöttömyyden ollessa lähes 50 %), eläkkeitä on leikattu 20-40 % ja palkkoja 20 %, sosiaaliturvaa on huononnettu ja talletukset sekä nuoriso pakenevat maasta ulos.

Kreikka ei kykene tällä Emu-politiikalla, josta puuttuvat kasvun käynnistimet, koskaan maksamaan velkojaan – eikä sen romahduksen jälkeen myöskään maksukyvyttömien maiden jonossa seuraavana oleva Italia. Jono jatkuu.

Miten selvitä kriisistä ulos?

On ammuttava bazooka.

Euroopan keskuspankin (EKP) on aloitettava bitti- eli setelirahoitus ohi pankkien suoraan jäsenmaille. Vaikka se on ihan laiton juttu, aivan yhtä lailla EU:n perustuslain vastaista on tämä nykyinenkin meno.

Itse asiassa bittirahoitus on jo käynnissä – mutta väärille tuensaajille. EKP lainasi pankeille joulukuussa puoli biljoonaa euroa, ja jos se on sen politiikasta kiinni, valtioiden rahaa lainataan pian lisää pankkien voittojen kasvattamiseen.

Me emme voi luottaa pankkeihin. Ne ovat aiheuttaneet tämän kapitalismin systeemikriisin.

Herää kysymys, miksi Suomi ei varaudu huonoihin aikoihin ja varaudu keinottelun torjuntaan kansalaisten suojaamiseksi finanssimarkkinoiden ylilyönneiltä? Miksi ei meillä haluta rakentaa suoja-aitoja (ringfences) kansalaisten talletusten suojaamiseksi pankeilta siihen tapaan kun sellaista ehdottaa Englannissa ns. Vickersin komissio? Luuleeko joku, että Suomen talletussuojarahaston 700 miljoonalla eurolla voidaan taata 60 miljardia kansalaisten talletuksia?

Googlaapa ”Vickers commission” ja olet ajan hermolla ennen Suomen mediaa ja siitä riippumatta.