Eduskunnassa on viime päivinä siteerattu nobelisteja Stiglitz ja Krugman.

Minä siteeraan Milton Friedmania: ”Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin. Kriisin puhjetessa riippuu vallalla olevista aatteista, millaisiin toimiin ryhdytään. Minä katson, että meidän tehtävämme on juuri se, kehittää nykyiselle politiikalle vaihtoehtoja, pitää ne elossa ja tarjolla, kunnes poliittisesti mahdoton kääntyy poliittisesti väistämättömäksi.”

Nyt EU:n komissio, tuo eurokriisinäyttämön komissaarijuntta, on kaappaamassa EU:ssa vallan jäsenmailta. Se ehdotti keskiviikkona kaksi jäsenmaita sitovaa asetusta valtioiden oman talouspolitiikka- ja budjettivallan siirtämisestä komissiolle sekä julkisti keskustelualoitteen (”vihreän kirjan”) eurobondeista eli yhteisvastuullisista joukkovelkakirjoista. Yhteisvastuu on EU:n liittovaltioimista, ja se vaatii erillisen tarkastelun.

Komissio vaatii julkisesti ja häpeämättömästi EU:n liittovaltioimista taloudellisen pakon varjolla. Poliittisesti mahdottoman se yrittää – tässä tapauksessa todellisen eikä kuvitellun mutta kyllä sen itse syventämän – kriisin varjolla kääntää poliittisesti väistämättömäksi. Jos komission vallankaappaus onnistuu, se on peruuttamaton. Kerran jäsenmaasta pois annettu valta on ainiaaksi pois annettu.

Komissio on ajautunut yhteisen rahapolitiikan vartiointiliikkeenä umpiperään. Se suositti ylivelkaantuneiden maiden mukaan ottamista Emuun. Se antoi Emussa suurten jäsenmaiden budjettivajeille erityiskohtelun. Se tiesi Kreikan väärentävän budjettitietonsa. Se on vuoden ajan pelastanut ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja politiikalla, joka pahentaa kriisiä.

Kun Suomi oli 20 vuotta sitten oli ylivelkaannutettu tuontirahalla ja väärällä valuuttakurssilla, kriisistä päästiin ulos devalvaatiolla, panemalla markat muille alennusmyyntiin velkojen maksamiseksi tavaraviennillä. Tänään on Emu vienyt politiikan työkalupakista pois tämän vaihtoehdon. Siinä ainoa joustoväline on sisäinen devalvaatio, jota ovat työttömyys, palkanalennukset, eläke-etujen leikkaukset, julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan alasajo sekä Emuun pyrkivien Latvian ja Liettuan tapauksissa maastamuutto; kymmenesosa työkansasta on näistä maista jo lähtenyt kurjuutta pakoon ja ottanut koulutuksensa mukaan.

Kun Emussa ei voida devalvoida, EU panee ongelmamaat toteuttamaan sisäisen devalvaation ja ajamaan kansantaloutensa alas. Se merkitsee, etteivät ne pysty maksamaan velkojaan.

Kreikalle on määrätty sisäinen devalvaatio, jonka seurauksena kansantuote alenee 10–15 %, työttömyys on 18–20 % (nuorisotyöttömyys yli 42 %), julkisten alojen työntekijöiden palkkoja on alennettu 40 % ja eläkkeitä 20–40 %, sosiaaliturvaa on huononnettu, eläkeikää on  nostettu ja lomia lyhennetty. Tämä politiikka toimii kuin neutronipommi, joka tappaa talouden mutta säästää velat. Siitä ei ole uuden kasvun käynnistimeksi.  Se on EU:n keppi, ruoska ja raippa.

Ongelma on, että komissaarijuntta keskittää kriisin varjolla voimansa EU:n federalistiseen tulevaisuusprojektiin eli EU:n liittovaltioimiseen sen sijasta että yritettäisiin päästä ulos tästä päällä olevasta kriisistä, johon komissio on yhdessä Euroopan keskuspankin (EKP) kanssa – ja vieläpä laittomin toimin! – ajanut itsensä pelastamalla yksityiset pankit ja velkaannuttamalla julkiset valtiot.

Komissaarijuntan jäsen, Mikkelin Palloilijoiden Olli Rehn kylvää lausunnoillaan pelkoa ja epätoivoa eurokansalaisten keskuuteen: on liittovaltioitava tai muuten Eurooppa palaa helvetin tulessa. Rehn on federalistiveljeskunnan salaliittolainen, potentiaalinen EU:n darwinistisen AAA-kerhon suurmestari.

Mitä komissio siten ehdotti keskiviikkona kriisin varjolla mutta irrallaan sen akuutista ratkaisusta?

Asetuksen mukaan kaikkien Emu-maiden (mutta ei esimerkiksi Ruotsin tai Tanskan) on nimitettävä epäparlamentaarinen ja ns. asiantuntijoista koostuva kansallinen raha-asian neuvosto, jolla olisi parlamenttia suuremmat valtaoikeudet kansalliseen budjettiin. Jäsenmaiden on lähetettävä seuraavan vuoden budjettinsa ennen sen julkistamista 15. lokakuuta mennessä komissiolle. Niiden on saatava budjeteilleen komission hyväksyntä. Komissiolle pitää antaa oikeus osallistua kansallisten parlamenttien budjettikeskusteluihin jopa täysistunnoissa. Jäsenmaa voidaan panna komission päätöksellä erityistarkkailuun ja pakottaa tekemään muutoksia budjettiin edellä esitetyssä sisäisen devalvaation hengessä (koska komissiolla ei ole muuta tapaa toimia). Ääritapauksissa Emu-maa voidaan panna pakkopelastettavaksi (bailout) ja noudattamaan sitä varten laadittavaa (sisäiseen devalvaatioon perustuvaa) pakko-ohjelmaa. Kansalliset budjettiesitykset on esitettävä myös muiden Emu-maiden käsittelyyn tavalla, jota ei vielä täsmennetä. Komission ehdotusten hyväksymättä jättämisestä jäsenmaata voidaan sanktioida korottomilla pakkotalletuksilla.

Jotta komissio saisi Euroopan parlamentin tuen asetusehdotukselle, myös ylikansallinen europarlamentti kytketään mukaan käsittelemään niiden maiden budjettiesityksiä, jotka kyseenalaistavat komission määräykset.

Tämän kaiken unionin lisäliittovaltioimisen komissio ehdottaa säädettäväksi ilman EU:n perustuslain muutoksia ja tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä, siis enemmistöpäätöksillä ilman yksimielisyyttä. Näin luen asetuksen oikeusperustan.

Se on aivan hirmuinen asia demokratian näkökulmasta: maan alistaminen liittovaltioitavaksi ilman sen omaa tahtoa.

Se on komissaarijuntan vallankaappausyritys, jota on kommentoitu ja kommentoidaan ja voi kommentoida osoitteessa:

http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/89522-komissaarijuntan-vallankaappaus