22.02.2006 |
Suomi oli EU:n rahoitusneuvottelujen suurin häviäjä. Pidän kiinni tästä johtopäätöksestani, vaikka virallinen kanta on toinen. Jari Luoto ja Martti Salmi selostivat tänään Helsingin Sanomissa Suomen virallisen kannan vastineessa haastattelulausuntooni, jonka mukaan Suomen muita huonompi neuvottelutulos salataan kansalta. Neuvotteluissa menestyttiin heidän mukaansa kohtuullisesti.
Europarlamentin budjettivaliokunnan jäsenenä olen toista mieltä ja lähetin
Hesariin seuraavan vastineen: Huippukokouksessa varsinaiset neuvottelut kävivät ns. isot
pojat keskenään. Suomen pääministeri ei päässyt edes tapaamaan
puheenjohtajamaan pääministeriä Tony Blairia. Neuvottelut käytiin siltä pohjalta, että puheenjohtajamaa
loi ensin kauhuskenaarion ja ehdotti komission alkuperäisen 1 025 miljardin
esityksen leikkaamista 847 miljardiin euroon. Suuri "voitto" oli
sitten se, että loppusumma nousi 862 miljardiin, jonka jäsenmaat maksavat.
Siitä Suomi sai ns. joululahjarahoja (johtopäätösten kappale 63) maaseudun
kehittämiseen, mutta sopimus kokonaisuudessaan alensi meille allokoitavia
jäsenmaksupalautuksia merkittävästi. Toisin kuin kirjoittajat sanovat, Suomen nettomaksut
nousevat yli 500 miljoonan, alkuvuosina sitäkin enemmän. Niissä on otettava
huomioon myös ne tullitulot (yli 100 miljoonaa euroa), jotka Suomi on
menettänyt mutta jotka se perii rajoillaan ja lähettää Brysseliin.
Nettomaksuselvityksissään valtiovarainministeriö säännönmukaisesti unohtaa
tämän osuuden EU-maksuamme. Suomen heikoin kohta on se, että me maksamme omista
maataloustuistamme suuremman osuuden itse kuin mikään muu jäsenmaa,
absoluuttisinkin luvuin kolmanneksi eniten Ranskan ja Saksan jälkeen. Kun muut
maksattavat maataloustukensa pääosin EU:lla, Suomen konkreettinen
"saavutus" oli saada maksaa omille maanviljelijöille omasta pussista
lisää rahaa kansallisena tukena. Muilla oli paljon enemmän mistä leikata. Samalla tavalla tulevat meille maksuun sokerineuvottelujen
tulokset. Kun maatalouden suorilla tuilla saa alkaa kompensoida
ylileikattuja maaseudun kehittämisrahoja ja kun niitä rahoja saa käyttää
maatalouden sijasta esimerkiksi Natura-ohjelman rahoitukseen,
maanviljelijöillemme tikittää aikapommi, jonka voimaa vahvistaa meiltä
Bulgarian ja Romanian hyväksi pois otettavat tuet. Suomen nettoasema heikkenee kirjoittajien laskelmien mukaan
alle 0,10 %:sta BKTL:a noin 0,25 %:iin, mutta ruotsalaisten laskelmien mukaan
0,10 % sitä enemmän. Totuus selviää aikanaan. Kun kirjoittajien mukaan
unionissa on 6-9 maata, joilla nettoasema heikkenee meitä enemmän, heiltä
unohtuu kertoa, että ne muut ovat pääasiassa nettosaajamaita. On aivan eri
asia, leikataanko nettosaajilta vai nettomaksajilta. Meihin vertailukelpoiset Ruotsi, Tanska ja Itävalta
selvisivät neuvotteluissa meitä paremmin, ja myös Irlannin maanviljelijät
olivat tyytyväisiä. Muilla ei nettomaksu moninkertaistunut. Väitän edelleen, että Suomi on nettomaksajamaista suurin häviäjä tulevissa EU-budjeteissa. Meitä enemmän ääntään korottaneet ns. 1 prosentin klubin maat Itävalta, Hollanti, Saksa ja Ruotsi saivat erityisalennuksen arvonlisäveromaksuunsa - ja se tulee maksuun Suomelle. Englanninkin jäsenmaksusta me maksamme lähivuosina enemmän kuin nykyiset 130 miljoonaa. |