Esko Seppäsen vappupuhe Turussa ja Raisiossa 1.5.2010
Arvoisa työkansa. Työkansa, johon kuuluvat työläiset ja työttömät, työnsä tehneet ja töihin varttuvat, työssä uupuneet ja työssä viihtyneet, työstä sairastuneet ja työstä nauttineet. ”Sinä myös olet työläinen.”
Hyvää vappua! Iloista työn juhlaa kaikille työläisille, proletaareille ja prekaareille!
Siteeraan ystävääni Marxin Kallea, joka sanoi - ja aivan oikein sanoi - että ”käsi on ollut sekä aivojen palvelija että opettaja”. Kätten työ ja pään työ ovat tehneet ihmisestä ihmisen, mutta ei ole ihmisestä vielä valmista tullut. Työtä kaikille!
Miten niin työtä kaikille? Eihän työtä voi syödä, ei juoda, ei työhön voi pukeutua, ei työssä voi asua. Kätten työtä ja pään työtä tarvitaan, jotta ihminen voisi - työtä tehden - parantaa omaa toimintakykyään, omia tietojaan, taitojaan ja osaamistaan. Monissa töissä työläinen saa lisäksi työyhteisön ja työtovereita, on osa jotakin joukkoa, sosiaalistuu, on hyvä kanssaihminen. Ihmisen toimeentulokin riippuu työstä: ”Työtä, työtä, työtä tehdään, jotta, jotta leipää syödään”. On kohtuullinen vaatimus saada leivän päälle myös voita - tai kevytlevitettä.
Vappu on sekä kansainvälinen että suomalaisen työn juhla. Suomalaista työtä tehdään Suomessa. Ei ole suomalaisen työläisen etu se, että EU:n lähetettyjen työntekijöiden direktiivin varjolla Suomen työmarkkinoilla on tapahtunut harmaan eurotyövoiman maihinnousu. Urakat menevät niille, jotka puikkelehtivat verojäniksinä eri maiden pykälistä aukkoja etsien.
Naapuripuolueen mies Eero Heinäluoma ei tunnista oikeaa ongelmaa. Ongelma ei ole EU:n ulkopuolelta tuleva halpatyövoima niin kuin hän sanoo, vaan ongelma on EU:n sisältä tuleva keikkaväki. On perusteltua vaatia muiden EU-maiden reppufirmoja käyttäytymään Suomessa laillisesti, siis lakien mukaan maassa maan tavalla. Meillä on yli 20 000 ulkomaista rakennustyöläistä, joista vain kuutisen sataa maksaa veroa Suomeen. Samaan aikaan meillä on 30 000 suomalaista rakennustyöläistä työttöminä. Ongelma on, että vieraan työvoiman laillisuusvalvontaa suorittaa vain parikymmentä virkamiestä ja että poliisin erikoisyksikkö keikka- ja reppupalvelurikosten torjumiseksi lakkautettiin jo vuosia sitten. On kuin ei haluttaisikaan tukea suomalaisten työttömien työllistymistä.
Sen sijasta, että hallitus palauttaisi laillisen menon työmarkkinoille, se auttaa pelastamaan ne pankit, jotka ovat antaneet rahaa lainaksi persaukiselle, yli varojensa eläneelle Kreikalle. EU ei pelasta vain Kreikkaa, vaan se pelastaa Kreikalla voittoja tehneet pankit sen periaatteen mukaan että voitot privatisoidaan ja tappiot sosialisoidaan. Pantakoon Kreikan pelastajaksi ne pankit. Leikattakoon niiden Kreikka-lainoista puolet pois siihen tapaan kuin aikoja sitten Suomessa leikattiin seteleistä puolet pois. Sillä tavalla pelastetaan Kreikan työläiset sisäiseltä devalvaatiolta: työttömyydeltä, palkanalennuksilta ja suurilta sosiaaliturvan leikkauksilta. Pantakoon maksajiksi ne pankit, jotka ovat Kreikan velkaannuttaneet ja siitä suuret voitot keränneet. Jo riittää pankkien omistajien pelastaminen julkisin varoin.
Samalla kun juhlimme työn ja sen tekijöiden päivää, muistamme, että ihmisen työn seurauksena luonto kuluu. Ympäristömme on alkanut muistuttaa enemmän ihmisten kuin Jumalan tai muiden jumalien arkkitehtuuria. Ihmiskunnalla ei kuitenkaan ole paluuta luontoon, sillä siihen tarkoitukseen maapallo on liian pieni meille kaikille, 7 miljardille ihmiselle. Meillä kaikilla on vastuu kertakäyttöelämänmuotomme alasajosta ja kestävästä taloudellisesta, sosiaalisesta ja ekologisesta kehityksestä. Kun vasemmalla on aina oltu hyviä sanomaan, mitä muiden pitää tehdä, nyt on alettava tehdä enemmän itse.
Tänään, kansainvälisenä työn juhlapäivänä, me nostamme ylös punaiset liput liehumaan vapaana osoittaaksemme mieltä sitä kertakäyttöelämäntapaa vastaan, joka kiinnittyy reaalikapitalismiin ja jossa tuotetaan ylen määrin haitakkeita, turhakkeita ja saaastukkeita. Kapitalismi on kertakäyttöelämänmuoto, jossa meille tuputetaan tarpeettomia tarpeita ja hyödyttömiä hyödykkeitä. Meitä hallitaan ja tajuntaamme turrutetaan hienostuneemmalla väkivallalla ja miellyttävämmillä pakoilla kuin ennen. Pakot ovat puetut välttämättömyyden valekaapuun.
Työn juhlapäivänä me nostamme ylös punaiset liput osoittaaksemme mieltä työn ja sen tekijöiden toimeentulon puolesta sitä reaalikapitalismia vastaan, jossa työn hedelmät varastetaan niiden tekijöiltä ja jossa varkaita ovat kapitalistit ja muut optio- ja kettuherrat. Kapitalismi on omaisuuden tasavalta, jossa ei äänestetä rahan vallasta. Kun ottajat ottavat, rikkaat ottavat köyhiltä. Köyhä on, mutta ei omista. Rikas ottaa, omistaa, kasaa ja ajattelee vain yhtä asiaa: rahaa.
Tänään, työn juhlapäivänä, me lähetämme terveisiä taistelevan ammattiyhdistysliikkeen etujoukolle, elintarviketyöläisille. He toimivat kaikkien työläisten etujen puolesta, eikä tämä ole viimeinen taisto, josta sanomme, että ”rintamaamme yhtykää”. Riistäjät soittavat elintarviketyöläisten selkää joustojen ruoskalla. Työnantajat ovat Ison Pahan Rahan renkejä, sen pääoman juoksutyöläisiä, joka on ahne työsyöppö, joka ahmii työläisten työtä. Taistelu työnantajien diktatuuria ja EU:n sisäisen devalvaation pakkovaltaa vastaan on vasta alkamassa.
Jokainen eliittiryhmä luo aina uuden sosiaalis-poliittisen stiiknafuulin, corporate governancen tai Vanhasen hallituksen ohjelman - tai ostaa tarkoituksenmukaisen gallupin – haluten saada oman työnsä näyttämään tärkeältä ja omien etujensa lisäämisen näyttämään yleiseltä edulta. Vain sellaisen tärkeyttä voidaan liioitella, jolla ei ole kouriintuntuvaa mittaa.
Työnantajat eivät tosi asiassa ole työn antajia vaan työn ottajia. Valtaa Suomessa käyttää yritysten patriarkaatti. Systeemi toimii niin, että osakkeenomistajat omistavat ihmistyötä yritysten osakkeiden muodossa siihen tapaan kuin ennen omistettiin orjia; siis niin, että orjien työ kuuluu orjaisännälle.
Majakovskin mukaan ”ananasta ahmi, hotkaise pyy, loppusi porvari lähestyy”.
Lähestyykö todella? Ei lähesty, jos ei toimita sen lähestymisen eteen. Ei lähesty, jos toimitaan niin kuin kertoi työnantajien, siis työn riistäjien, pitkäaikainen edusmies Seppo Riski televisiossa itse asiasta kuultuna: työehtosopimusneuvotteluissa asiat sovittiin ensin kahdenvälisesti demareiden kanssa STK:n toimitiloissa, sitten kierrettiin kortteli ja palattiin samoihin tiloihin sopimaan asiat liittojen kaikkien edustajien kanssa.
Ilmassa ovat epädemokratian yhteiskunnallistamisen eli korporatismin merkit, vaaran merkit. Korporatismia on valtiovallan, työnantajien ja ay-liikkeen pyhä kolminaisuus, mitä ilmentää vaikenemisen konsensus Suomen suurimman rahakeskittymän eli työeläkejärjestelmän kasinotaloustamisesta. Ay-liikkeen ei tule antautua korporatismille niin kuin teki Runebergin maaherra Wibelius: ”Te voiton saitte. Teill on valta nyt, siis minun tehkää, miten mielikää.” Ay-liikkeen ei tule olla antautumisen joukkovoimaa.
Korporatismi vaatii tärkeiden asioiden salassapidon tai munkkilatinallistamisen, ja siihen tarkoitukseen on Suomessa valjastettu valtamedia. Median tulee harjoittaa vallan valvontaa, mutta ei se niin tee. Se on osa systeemiä, tärkeä osa kapitaalin ja valtion sanatonta liittoa. Mediassa ollaan vallanpitäjien liikkeelle laskemien informaatiovirtojen vedenpuhdistamoja ja tiedon jätevesien suodatuslaitoksia.
Viime vuonna Suomen kansantuote aleni lähes 8 %. Se oli rauhanajan historian suurin alenema, suurempi kuin missään muussa yhteisen eurorahan käyttöön ottaneessa maassa. Siinä valossa näyttää siltä, ettei suomalainen kapitalismi pysty takaamaan keskiluokan ihmisten hyvää sosiaalista vointia. Se tuottaa suuria osinkoja ja samaan aikaan työttömyyttä eli entistä suurempia työläisten vara-armeijoita. Kun kasvu alkaa, se tuottaa kasvua ilman vastaavaa työllistämistä, ja sillä menolla kapitalismi menettää yhteiskunnan sosiaalisen kontrollin.
Ennen yrittäjä oli innovaattori, jolla oli idea tuottaa tai organisoida vanha uudeksi. Ajan kanssa tarpeellisen ja hyödyllisen yrittäjyyden tilalle on tullut loismainen omistus ja virtuaalinen rahatalous. Teollinen ravi on vaihtunut rahatalouden laukaksi. Yhteiskunnista on tullut kasinoita, ja mediassa pörssikurssit luetaan kuin säätiedotukset. Käynnissä on varallisuuden uusjako, jossa tuotantopääoma tekee tilaa finanssipääomalle.
Finanssiherruus on keinottelua eikä vasemmistonkin - enemmän salaa kuin julkisesti - arvostamaa yrittäjyyttä. Vasemmiston onkin nykyistä enemmän ruvettava poliittisesti syleilemään itsensä ja muita työllistäviä yrittäjiä, niitä yhteiskuntamme ahkeria työmuurahaisia, jotka eivät perusta toimintaansa keinotteluun ja rahan tekemiseen rahasta eikä ihmisen työstä. Hekin ovat joutuneet keinottelupääoman uhreiksi.
Talouden finanssioiminen eli rahallistaminen on tämän päivän reaalikapitalismia. Rahan tukkumarkkinoilla ostetaan ja myydään entistä virtuaalisempia, kuvitteellisia finanssituotteita. Rahaa luodaan tyhjästä. Rahaa tehdään rahasta. Velkoja arvopaperistetaan, niillä vivutetaan ja niitä johdannaistetaan. Finanssitalous on miljardilottoa ja -rulettia toisten ihmisten rahoilla, meidän rahoillamme. Kun kapitalismi muuttaa yhteiskuntaa itsensä näköiseksi, sen työvälineenä - sen sirppinä ja vasarana - on ekonomismi: pyhä yksityisomistus ja sen mukaan asetetut taloudelliset pakot. Ne on piilotettu siihen kapitalismin mustaan laatikkoon, jota ei koskaan löydetä kuplien puhjetessa, ja niin ei lamalle löydy koskaan lamasyyllisiä.
Vallanpitäjät tarvitsevat instituutioita ja organisaatioita, jotka antavat heidän toimilleen laillisuuden valekaavun. Laki on hallitsevan luokan poliittinen tahto. Valta on niillä, jotka pystyvät esittämään oman etunsa yhteisenä. Valtaeliitti säätää tarvitsemansa lait. Valta ja lait kulkevat narussa, jonka toisessa päässä kansa ei pääse suuren rahan voimaa puremaan. ”Missä on se valta, joka puuttuu kansalta?” Mikä on vasemmiston vastaus reaalikapitalismin nykyiseen tilaan, kaiken elämän kaupallistamiseen ja talouden finanssioimiseen, uuden rahan tuottamiseen vanhasta rahasta eikä työstä, kaikkeen siihen, mistä se ystäväni Marxin Kalle sanoo, että nykykapitalismi on ”rahan himoa ilman tuottamisen riesaa”?
Vastaus on sosialismi, jos se on samaa merkitsevä sana kuin demokratia, jos valtaan osallistuvat ja sitä käyttävät ihmiset eikä esineellistynyt ja kasautunut pääoma. Tärkeämpiä kuin pääoman oikeudet ovat ihmisten oikeudet.
Vastaus on kansainvälinen yhteistoiminta valtiosopimuksin, mikä on enemmän itsenäisten valtioiden täysivaltaisuutta ja itsehallintoa kuin Euroopan unionia ja siellä muiden - meidän noudatettavaksi - säätämien lakien pakkoa. EU:n perustuslakiin ei ole kirjoitettu työläisten oikeuksia, mutta kapitalistien oikeudet on.
Vasemmiston vastaus reaalikapitalismin kriisiin on kansalaisyhteiskunta, jossa ihmisillä on hyvä sosiaalinen vointi ja jossa luonto voi niin hyvin kuin voida voi. Vastauksemme on välittämistä ja solidaarisuutta, iloa ja hyvää oloa, työtä ja taistelua. Meidän kansalaisyhteiskuntamme pursuaa taidetta ja kulttuuria, tiedettä ja keksintöjä, liikuntaa ja urheilua, sirkusta ja muita huveja. Vastauksemme on lisää demokratiaa, vapautta kapitalismin pakkopaidasta. Se on työtä ja toimeentuloa kaikille. Vasemmisto ei ole alistava valtio vaan ihmisten itsensä toteuttamiseen ja osaamiseen kannustava yhteisö, yhteisöllisyyden voimavara.
Vallanpitäjät tarvitsevat väkivaltakoneistonsa, ja valtio on se, jolla on monopoli väkivaltaan. Suomi on luopunut kansan armastamasta puolueettomuudesta, ja - kai olette panneet merkille - Vanhasen hallitusohjelman mukaan on luovuttu myös sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Tulos on, että maamme on Naton johdolla ”melkein” sodassa Afganistanissa, sanoo tasavallan presidentti. ”Melkein sodassa” on kuin odottavat äidit ”melkein raskaana”. Suomen vasemmiston tulee olla rauhanliike, joka ei käy Naton sotia tai EU:n melkein-sotia vaan joka takaa maamme kansalaisten ulkoisen turvallisuuden liittoutumattomana ja puolueettomana valtiona.
Hyvät kanssaihmiset, suomalaisen työn sankarit, työmme jatkuu rauhan, luonnon ja demokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Välitetään, eikä jätetä ketään. Tovereissamme meillä on voimaa!
