Elämää ja entropiaa
15.05.2013 Tulosta
15.05.2013 04:44

Viime sunnuntain Hesarissa Katja Boxberg haastatteli ”ajatushautomo” Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäkeä, jonka mielestä ”Suomen hallitus ajaa kokoomuksen johdolla vasemmistolaista politiikkaa, ja maa on lähes suunnitelmatalous”.

 

 

Uuden Suomen blogissani esitin taustaa sille, miten tuollainen väärinkäsitys on syntynyt.

 

 

Katja Boxberg julkaisi Taneli Heikan kanssa vuonna 2009 kirjan ”Lumedemokratia”. Olen tehnyt siitä kirja-arvostelun, joka löytyy osoitteesta: http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&view=article&id=638:lume-vai-reaalikapitalismi-ku-1742009&catid=19:aate-ja-ismit&Itemid=33

 

 

Kirjassa Boxberg sanoo, että "pahoinvointimme näkee jokainen, joka on käynyt muualla länsimaissa maistamassa hyvinvointia." Suomi ei ole kirjoittajien mukaan "normaali länsimainen demokratia".

 

 

Toimittaja Boxberg on haastattelemansa tutkimusjohtaja Lepomäen aatesisar. Lisäksi hän on kiitollisuuden velassa esittelemänsä Libera-säätiön hallituksen jäsenelle Björn Wahlroosille, jonka henkilökohtaisen säätiön varoilla hän sai vuoden verran journalistikoulutusta Lontoossa.

 

 

Elina Lepomäki sanoo haastattelussa, että hän on bisnesenkeli. Tämän Jumalan tahdon ilmoittajana esiintyvän taivaallisen bisneshenkiolennon hyväntekeväisyystoiminnan ”mahdollistaa ulkomailla työskennellessä kerätty varallisuus”. Mitä Elina Lepomäki on tehnyt ulkomailla?

 

 

Hän on ollut töissä englantilaisessa suurpankissa Royal Bank of Scotlandissa (RBS). Pankki tuli kuuluisaksi sellaisista henkilökunnalle maksetuista bonuksista, jotka perustuivat keinotteluun ja pankin rahojen syömiseen kuormasta. Bonusten kasvattamisen hengessä pankki toimi tavalla, jossa se ajautui käytännössä konkurssitilaan ja jossa Ison-Britannian hallitus – pahempia seurauksia välttääkseen – joutui sen kansallistamaan.

 

 

Elina Lepomäen varallisuus on näiltä osin peräisin hänen työnantajansa kunniattomasta toiminnasta. Kun Royal Bank of Scotland ajautui konkurssitilaan julkisen valvonnan ja sääntelyn purkamisen mahdollistaman keinottelun totaalivapauden oloissa, Lepomäki vaatii nyt Suomessa julkisen sektorin alasajoa unohtaen, että se johti hänen pankissaan täystuhoon.

 

 

Libera-säätiö on sen oman ilmoituksen mukaan ”itsenäinen ja puoluepoliittisesti sitoutumaton ajatuspaja, joka tukee ja edistää yksilönvapautta, vapaata yrittäjyyttä, vapaita markkinoita ja vapaata yhteiskuntaa”. Se pyrkii lisäämään akateemista ja yleistä tietoutta vapauteen liittyvissä asioissa.

 

 

Sen viisihenkiseen hallitukseen (k ja j ovat näppäimistössäni rinnakkain ja kirjoitin ensin että ”jallitukseen”) kuuluu viisi jäsentä: Anne Berner, Anne Brunila, Gustav von Hertzen, Saku Mantere ja Björn Wahlroos.

 

 

Heistä Brunila ja Mantere ovat Aalto-yliopiston 7-jäsenisessä hallituksessa. Näyttää siltä, että elinkeinoelämä on vallannut yliopiston hallituksen enemmistön, kun nämä kaksi jäsentä paljastuvat tässä yhteydessä ultraliberaaleiksi julkisen vallan rahoittaman perustutkimuksen toimitushenkilöiksi. Tieteen ja tutkimuksen vapaus on Aalto-yliopistossa uhanalainen.

 

 

Anne Berner omasta puolestaan puuhaa Helsinkiin uutta yksityistä lastensairaalaa, ja hän on sen asian bisnesenkeli; onhan hänen yrityksellään etuja valvottavana sairaalatarvikkeissa.

 

 

Säätiö ei ota vastaan julkista rahoitusta. Kuitenkin sekä Elina Lepomäki että Björn Wahlroos (yhtenä SYP/Unitaksen keinottelu- ja sen johdosta romahdussyyllisistä) ovat hyötyneet valtiovallan olemassaolosta. Kapitalismi on vapautta, jossa fundamentalistit tarvitsevat valtiovaltaa varalla kuin munkilla munat, sanoisi ystäväni Hannu Taanila.

 

 

Lepomäki sai bonuksensa valtion liberalisoimilta markkinoilta (joiden tuloksena RBS jouduttiin kansallistamaan) ja Wahlroos sai johtoonsa valtion ensin yksityistämän ja Mandatumista sitten ylihintaa maksaneen entisen valtion pankin. Kannattaa muistaa, että Wahlroos toimii tänään Nordea-pankin hallituksen puheenjohtajana ja että ns. Baselin komitean suosituksen mukaan Nordea on yksi niistä maailman 29 SIFI-pankista (SIFI = Systemically Important Financial Institution), joille julkinen valtaa antaa turvatakuut keinottelutappioiden varalta.

 

 

Libera-säätiö puolustaa kaikenlaista vapautta, mutta tosi paikan tullen sen vapaus ei ulotu Nordean vapauteen tehdä konkurssi ja panna tappiot maksuun omistajille ja sijoittajille. Ainakaan Wahlroos ei kieltäydy julkisesti mahdollisesta valtionavusta.

 

 

Kun Libera ilmoittaa olevansa epäpoliittinen instituutio, se tarkoittaa, että se edustaa kokoomuslaista arvomaailmaa. Elina Lepomäki oli kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas, samoin säätiön ”koordinaattori” Wille Rydman, Wahlroos kuuluu kokoomuksen vaalirahoittajiin ja Gustav von Hertzeniä tituleerataan Jyrki Kataisen poliittiseksi kummisedäksi.

 

 

Näin Suomessa tehdään kokoomuksen johdolla vasemmistolaista politiikkaa ja Suomi on lähes suunnitelmatalous.

 
29.04.2013 Tulosta
29.04.2013 09:53

 

Kiinnitän huomion pariin uuteen artikkeliini kopioimatta niitä

kotisivuilleni. Ensin kirjoitan inflaatiosta ja deflaatiosta Kansan

Uutisten Viikkolehdessä. Tässä linkki:

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2987948/pyha-inflaatio-paha-deflaatio

Kun nimitän kyseisessä jutussa Björn Wahlroosia talousfasistiksi,

perustelen sitä Uuden Suomen blogissa tavalla, johon linkki:

http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/138880-onko-wahlroos-talousfasisti

Tässä yhteydessä haluan vielä kiinnittää huomion Alexander Stubbin

vaatimukseen avata eduskunnan valiokuntien kokoukset kaikelle

kansalle. Huomautan, että Alex ei ole koskaan ollut minkään

eduskunnan valiokunnan jäsen.

Europarlamentin valiokuntien kokoukset eivät ole käytännössä auki

eurokansalaisille, ja kuulemistilaisuuksien istumapaikkoja ei käytännössä

riitä kuin lobbareille. Itse asiassa Stubbin ehdotus pitää sisällään

kokousten avaamisen lobbareille eikä kansalaisille.

Kun yritin löytää netistä varmennuksen sille, että USA:n kongressin

valiokuntien kokoukset olisivat avoimia kansalle, en löytänyt

tietoa, joka sen vahvistaisi. Päädyn näkemään, että kokouksia

voi seurata vain vierasgalleriasta, joka on eristetty

kokoussalista. Kuulemistilaisuudetkin ovat siellä europarlamentin

tapaan lobbareiden tarpeisiin.

Lobbarirekisterit ovat vähintä, mitä valiokuntien ulkopuolisten

painostusryhmien vaikutuksen arvioimiseksi voidaan tehdä.

 
06.04.2013 Tulosta
06.04.2013 11:40

 

Olen lisännyt kotisivujeni artikkeleihin mielestäni perusteellisen muistion Kataisen hallituksen budjettikehys-happeningin älämölön taustoista. Tässä siihen linkki:

http://seppanen.kaapeli.fi/index.php?option=com_content&view=section&layout=blog&id=6&Itemid=27

 
27.03-2013 Tulosta
27.03.2013 18:07

 

Kyproksen pelastusoperaatio on uusi malli sille tavalle, jolla EU hoitaa emumaiden pankkikriisiä. Siinä vaihtuvat kriisintorjunnan vanhat perusteet uusiin tavalla, joka lisää epävarmuutta tallettajien säästöjen tulevasta turvaamisesta. Epävarmuutta lisäävät myös talletusten ja luottokorttien rahankäyttörajoitukset, joilla rikotaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF), Euroopan keskuspankin (EKP) ja EU:n komission muodostaman troikan määräyksellä EU:n perustuslain sitä artiklaa, joka kieltää unionin sisässä valuuttakontrollin ja -sääntelyn. Jos perustuslakia saa vapaasti rikkoa tässä tapauksessa, sen lainvoimaisuuden uskottavuus vähenee myös tulevissa vastaavissa tilanteissa.

  

Hyvää on se, että pidettiin kiinni periaatteesta, jonka mukaan talletukset turvataan aiempaan lupaukseen perustuen 100 000 euron maksimimäärään saakka. Siitä ei kuitenkaan ole olemassa riittävän yksityiskohtaista lainsäädäntöä niin, että taataan talletussuojarahaston alle miljardin euron varojen riittävyys kymmenien miljardien eurojen suuruisten talletusvastuiden kattamiseen.

  

EU:n puolelta yritettiin kyllä murtaa alle 100 000 euron suuruisten talletusten suoja, mutta Kyproksella kansalaisvastarinta pystyi sen estämään. Sitä suuremmista talletuksista leikataan 40-60 % niin, että roskapankiksi muutetun Bank of Cyproksen suurtallettajat saavat menetettyjä talletuksia vastaan roskapankin osakkeita. Se johtaa käytännössä pankin 118 000 vanhan omistajan eli Kyproksen oloissa valtavan suuren osakasmäärän osakkeiden arvon liudentumiseen, ja monet ns. tavalliset ihmiset menettävät eläkesäästönsä.

  

Periaatteessa oli oikein panna suurtallettajat vastuuseen talletussuojaa suurempien talletusten arvonmenetyksistä, mutta käytännössä se synnyttää suuren ongelman: jos tämä on tuleva käytäntö kaikissa tulevissa pelastusoperaatioissa (niin kuin euroryhmän puheenjohtaja, Hollannin valtiovarainministeri Jeroen Dijsselbloem tuli vahingossa paljastaneeksi), se synnyttää merkittävän talletuspaon kaikista niistä maista, joiden talousongelmat ovat johtamassa aputarpeeseen. Kyproksen apupaketti avasi sen padon luukut sepposen selälleen, ja se saattaa lähikuukausina olla rahaliiton suurin ongelma.

  

Kypros saattaa olla poikkeustapaus, jonka pelastusperiaatteet eivät tosi paikan tullen ja jonkun ison maan ollessa kyseessä päde. Sen pieni koko sekä venäläisten ja ukrainalaisten talletusten suuri määrä tekivät mahdolliseksi suurten talletusten arvonleikkauksen, mutta tilanne on aivan erilainen, jos vastaavaa leikkuria yritetään käyttää Italiassa tai Ranskassa niiden omien kansalaisten talletuksiin. Ranskan ja Espanjan pääministerit kiirehtivät jo sanomaan, että Dijsselbloemin kanta ei vastaa euroryhmässä sovittua kantaa.

 

 

Siihen liittyen pitää muistaa, että Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa on turvattu kaikki talletukset, kuten myös viimeksi Espanjassa. On liian aikaista sanoa, että uusi linjaus kestää ison maan pankin maksukyvyttömyyden.

  

Kyproksen paketti on sillä tavalla hyvä, että se erottaa yhtäältä valtioiden ja toisaalta pankkien pelastustarpeet: pankkeja ei pelasteta ilman niiden omistaja- ja tallettajavastuuta. Sitä periaatetta ei ole tähän mennessä toteutettu, vaan Jutta Urpilainenkin oli viime kesäkuussa hyväksymässä pelkässä puhelinkokouksessa 100 miljoonan euron lainaamisen Espanjan pankkien pelastamiseen ilman että oli tutkittu todellinen lainatarve saati asetettu lainalle ehtoja siihen tapaan kuin Kyprokselle asetettiin. EU ei ole ollut johdonmukainen, ja se kostautuu sen yleisen uskottavuuden vähenemisenä ja tulevina talletuspakoina.

  

EU jatkoi sitä apua saavan maan tiukan kuripolitiikan linjaa , jolla sen avustamien maiden talous ajetaan pakkodeflaatioon ja joka on johtanut monissa maissa kansantalouden rakenteiden ja taloudellisen kasvun romahtamiseen sekä massatyöttömyyteen.

  

Perusongelmana Kypros-paketissa on sen luoma yleinen epävarmuus EU:n tulevasta toiminnasta. Se näkyy monien maiden joukkovelkakirjarahan hinnoissa ja rahojen mittavissa liikkeissä niiden etsiessä uutta taloudellista turvapaikkaa.

  

On vaikea nähdä, että EU:n komission ajama pankkiunioni auttaa vastaavissa tulevissa tilanteissa. Siihen sisältyvä yhteisvastuullisuus pankkien konkurssiveloista ja talletusten turvaamisesta näyttää toteutuvan myös ilman pankkiunionia ja sen kautta tapahtuvaa pakkosolidaarisuutta. Nyt emumaat voivat itse päättää siitä, ovatko ne mukana pelastamassa muiden maiden pankkeja, kun taas pankkiunionissa avunanto on automatiikkaa, josta maa ei voi itse päättää.

  

 

 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>