|
Jyrki Kataisestako EU:n uusi pääkomissaari? Hämmästyttävää kyllä, se on mahdollista. Euroopan Unionissa on käynnistynyt kaikkien aikojen valtapeli. Eurovaalit ovat ensi toukokuussa, mutta jo nyt jaetaan herranpaikkoja vaalien jälkeiseen aikaan. Kamppailu komission puheenjohtajan paikasta käy kiivaana. Parlamentti päättää Europarlamentin valtaoikeudet ovat uusimman perustuslain mukaan lisääntyneet merkittävästi. Se on saanut viimeisen sanan pääkomissaarin nimittämiseen: komission puheenjohtajaehdokkaan on saatava salaisessa lippuäänestyksessä parlamentin määräenemmistön hyväksyntä. Nimitykseen ei siis riitä enemmistö annetuista äänistä vaan siihen tarvitaan enemmistö äänistä parlamentin jäsenluvun perusteella (eli 376 ääntä). Jos neuvoston eli jäsenmaiden hallitusten nimittämä ehdokas ei saa taakseen vaadittavaa enemmistöä parlamentissa, neuvoston on etsittävä uusi ehdokas. Parlamentti pyrkii kaikissa mahdollisissa yhteyksissä lisäämään omaa valtaansa jäsenmaiden kustannuksella, ja niin se tekee tässäkin asiassa. Se yrittää saada – eli pakottaa nimityksen viimekätisenä päättäjänä – jäsenmaat esittämään parlamentille sen ennakkoon hyväksymän ehdokkaan. Parlamentin pääehdokas Europarlamentti on kaiken aikaa muuttumassa liittovaltioparlamentin suuntaan niin, että siellä valtaa käyttävät ylikansallisten europuolueiden edustajat. Parlamentti maksaa näille suurten maiden hallitsemille demokratiavajeisille puolueille puoluetukea noin 30 miljoonaa euroa vuodessa, ja europuolueiden kautta ne rahat käytetään parlamentin liittovaltiorakenteiden vahvistamiseen. Tulevan kevään vaalien jälkeenkin suurimmat europuolueet ovat oikeistolainen Euroopan kansanpuolue (EPP) ja Euroopan sosialidemokraattinen puolue (PES). Käytännössä ne jakavat vallan parlamentissa ja haluavat käyttää sitä ohi jäsenmaiden valittaessa komission seuraavaa puheenjohtajaa. Vahvin ehdokas uudeksi pääkomissaariksi on entinen ammattijalkapalloilija ja kirjakauppias Martin Schulz (PES), joka on parlamentin nykyinen puhemies. Hän on kulmikas ja särmikäs saksalainen demari, jonka valinta ei ole varma parlamentin salaisessa lippuäänestyksessä, vaikka kaksi suurinta europuoluetta olisivat siitä sopineet. Hänen työtyylinsä on tuottanut kriitikoita myös omissa joukoissa. Kun pääkomissaari esittää parlamentin hyväksyttäväksi listan muista komissaareista, näiden valinta kytkeytyy komission puheenjohtajan valintaan ja sitä seuraavaan kaupankäyntiin kansallisista ehdokkaista, naiskomissaareista ja kunkin komissaarin salkusta. Hämmästyttävällä tavalla Schulzin oikeistolaisiin haastajiinsa kuuluu myös Jyrki Katainen, joka kilpailee EPP:n ehdokkuudesta kahden muun pääministerin (Puolan Donald Tuskin ja Irlannin Enda Kennyn) kanssa. Ehdokkuus otettava vakavasti Jos Katainen on mukana pääkomissaariehdokkaana vielä loppusuoralla, mikä on ihan hyvin mahdollista, hän saattaa joutua lähtemään europarlamenttiehdokkaaksi. Silloin syntyisi mielenkiintoinen tilanne, sillä Suomessa kilpailisi hänen kanssaan äänistä Alexander Stubb. Alexille on vuosikaudet sovitettu ”tavallisen” komissaarin viittaa kokoomuksen ja SDP:n tekemän sopimuksen perusteella. Komissaarin virka on Suomessa jyvitetty kokoomukselle. Eurovaalissa olisi Kataisen välttämättä saatava Stubbia enemmän ääniä. Se on vaikea tehtävä päättämättömyyteen taipuvaisen pääministerin tähden alettua himmetä kotimaan politiikassa. Suomen nykyinen komissaari Olli Rehn on tarjoutunut keskisuuren liberaaliryhmän (ALDE) pääehdokkaaksi eurovaalissa, mutta kepulaisen kaappifederalistin mahdollisuus edetä eurovaalin kautta uuteen merkittävään tehtävään unionissa on minimaalisen pieni. Aina toki saa yrittää. Taistelu liittovaltiosta Euroopan parlamentti on federalistinen yhteisö. Sen suuri enemmistö, joka valitaan – toisin kuin Suomessa - lähes kaikissa jäsenvaltioissa listavaaleilla niin että äänestäjät eivät voi vaikuttaa valittaviin henkilöihin, on liittovaltiohenkinen. Mepit yrittävät puhaltaa sen hengen koko unioniin. Listavaalissa ei parlamentin suurimpien oikeisto- ja demaripuolueiden listoilta valita EU:n liittovaltioimista vastustavia edustajia, ja vaalitapa tuottaa EPP:n ja PSE:n ryhmiin toinen toistaan muistuttavan poliittisen meppijakauman suhteessa liittovaltioon. Siitä näkökulmasta on yhdentekevää. valitaanko komission puheenjohtajaksi demareiden Schulz vai oikeiston ehdokkaana kaappifederalisti Katainen. Parlamentin taistellessa vallasta ja käyttäessä pääkomissaariäänestystä oman valtansa pönkittämiseen on ilmeistä, että eurovaaleissa nähdään EU:ssa ennen kokematon valtataistelu komission puheenjohtajan paikasta, jonka europarlamentti yrittää varastaa jäsenmailta. |
