Esko Seppänen

Viime sunnuntain Hesarissa Katja Boxberg haastatteli ”ajatushautomo” Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäkeä, jonka mielestä ”Suomen hallitus ajaa kokoomuksen johdolla vasemmistolaista politiikkaa, ja maa on lähes suunnitelmatalous”.

Uuden Suomen blogissani esitin taustaa sille, miten tuollainen väärinkäsitys on syntynyt.

Katja Boxberg julkaisi Taneli Heikan kanssa vuonna 2009 kirjan ”Lumedemokratia”. Olen tehnyt siitä kirja-arvostelun, joka löytyy osoitteesta: http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&view=article&id=638:lume-vai-reaalikapitalismi-ku-1742009&catid=19:aate-ja-ismit&Itemid=33

Kirjassa Boxberg sanoo, että "pahoinvointimme näkee jokainen, joka on käynyt muualla länsimaissa maistamassa hyvinvointia." Suomi ei ole kirjoittajien mukaan "normaali länsimainen demokratia".

Toimittaja Boxberg on haastattelemansa tutkimusjohtaja Lepomäen aatesisar. Lisäksi hän on kiitollisuuden velassa esittelemänsä Libera-säätiön hallituksen jäsenelle Björn Wahlroosille, jonka henkilökohtaisen säätiön varoilla hän sai vuoden verran journalistikoulutusta Lontoossa.

Elina Lepomäki sanoo haastattelussa, että hän on bisnesenkeli. Tämän Jumalan tahdon ilmoittajana esiintyvän taivaallisen bisneshenkiolennon hyväntekeväisyystoiminnan ”mahdollistaa ulkomailla työskennellessä kerätty varallisuus”. Mitä Elina Lepomäki on tehnyt ulkomailla?

Hän on ollut töissä englantilaisessa suurpankissa Royal Bank of Scotlandissa (RBS). Pankki tuli kuuluisaksi sellaisista henkilökunnalle maksetuista bonuksista, jotka perustuivat keinotteluun ja pankin rahojen syömiseen kuormasta. Bonusten kasvattamisen hengessä pankki toimi tavalla, jossa se ajautui käytännössä konkurssitilaan ja jossa Ison-Britannian hallitus – pahempia seurauksia välttääkseen – joutui sen kansallistamaan.

Elina Lepomäen varallisuus on näiltä osin peräisin hänen työnantajansa kunniattomasta toiminnasta. Kun Royal Bank of Scotland ajautui konkurssitilaan julkisen valvonnan ja sääntelyn purkamisen mahdollistaman keinottelun totaalivapauden oloissa, Lepomäki vaatii nyt Suomessa julkisen sektorin alasajoa unohtaen, että se johti hänen pankissaan täystuhoon.

Libera-säätiö on sen oman ilmoituksen mukaan ”itsenäinen ja puoluepoliittisesti sitoutumaton ajatuspaja, joka tukee ja edistää yksilönvapautta, vapaata yrittäjyyttä, vapaita markkinoita ja vapaata yhteiskuntaa”. Se pyrkii lisäämään akateemista ja yleistä tietoutta vapauteen liittyvissä asioissa.

Sen viisihenkiseen hallitukseen (k ja j ovat näppäimistössäni rinnakkain ja kirjoitin ensin että ”jallitukseen”) kuuluu viisi jäsentä: Anne Berner, Anne Brunila, Gustav von Hertzen, Saku Mantere ja Björn Wahlroos.

Heistä Brunila ja Mantere ovat Aalto-yliopiston 7-jäsenisessä hallituksessa. Näyttää siltä, että elinkeinoelämä on vallannut yliopiston hallituksen enemmistön, kun nämä kaksi jäsentä paljastuvat tässä yhteydessä ultraliberaaleiksi julkisen vallan rahoittaman perustutkimuksen toimitushenkilöiksi. Tieteen ja tutkimuksen vapaus on Aalto-yliopistossa uhanalainen.

Anne Berner omasta puolestaan puuhaa Helsinkiin uutta yksityistä lastensairaalaa, ja hän on sen asian bisnesenkeli; onhan hänen yrityksellään etuja valvottavana sairaalatarvikkeissa.

Säätiö ei ota vastaan julkista rahoitusta. Kuitenkin sekä Elina Lepomäki että Björn Wahlroos (yhtenä SYP/Unitaksen keinottelu- ja sen johdosta romahdussyyllisistä) ovat hyötyneet valtiovallan olemassaolosta. Kapitalismi on vapautta, jossa fundamentalistit tarvitsevat valtiovaltaa varalla kuin munkilla munat, sanoisi ystäväni Hannu Taanila.

Lepomäki sai bonuksensa valtion liberalisoimilta markkinoilta (joiden tuloksena RBS jouduttiin kansallistamaan) ja Wahlroos sai johtoonsa valtion ensin yksityistämän ja Mandatumista sitten ylihintaa maksaneen entisen valtion pankin. Kannattaa muistaa, että Wahlroos toimii tänään Nordea-pankin hallituksen puheenjohtajana ja että ns. Baselin komitean suosituksen mukaan Nordea on yksi niistä maailman 29 SIFI-pankista (SIFI = Systemically Important Financial Institution), joille julkinen valtaa antaa turvatakuut keinottelutappioiden varalta.

Libera-säätiö puolustaa kaikenlaista vapautta, mutta tosi paikan tullen sen vapaus ei ulotu Nordean vapauteen tehdä konkurssi ja panna tappiot maksuun omistajille ja sijoittajille. Ainakaan Wahlroos ei kieltäydy julkisesti mahdollisesta valtionavusta.

Kun Libera ilmoittaa olevansa epäpoliittinen instituutio, se tarkoittaa, että se edustaa kokoomuslaista arvomaailmaa. Elina Lepomäki oli kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas, samoin säätiön ”koordinaattori” Wille Rydman, Wahlroos kuuluu kokoomuksen vaalirahoittajiin ja Gustav von Hertzeniä tituleerataan Jyrki Kataisen poliittiseksi kummisedäksi.

Näin Suomessa tehdään kokoomuksen johdolla vasemmistolaista politiikkaa ja Suomi on lähes suunnitelmatalous.