Minun sosialismini, Turku 11.11.2009 PDF Tulosta Sähköposti

Olla vasemmalla, missä olla? Turku 13.11.2009 

Sosialismi on sana, vasemmiston kansainvälistä sanavarastoa. Se on historiasidonnainen käsite ja kiinnittynyt sosialismin teorioihin, mutta mitään yleisesti hyväksyttyä määritelmää sille ei ole.         

Vasemmalla ollaan yksimielisiä siitä, että se ei ole vain EI kapitalismille vaan ennen kaikkea KYLLÄ sen vaihtoehdolle. Erimielisiä taas ollaan siitä, minkälainen vaihtoehto se on. Siksi kaivataan vastauksia kysymykseen, mitä on sosialismi. Arkisosialismin näkökulma kertoo, missä ollaan, kun ollaan vasemmalla. Se eroaa pyhistä kirjoituksista, mutta ei välttämättä ole ristiriidassa niiden kanssa. Se on ainoa näkökulma, joka puhuttelee arjen kanssa kamppailevia ihmisiä. Ei Pentinkulmalta lähdetty maailmaa muuttamaan Marxin kirjoitusten johdosta, vaan ihmisillä oli mielessä (torpparin) vapauden kaiho, arjen sosialismi.  

Minulle pyhäsosialismi - kommunismista puhumattakaan - on vasemmiston omautopia, kullekin makunsa mukaan. Sitä ei ole - eikä ole koskaan ollut - olemassa, ja siltä osin se eroaa olemassa olevasta reaalikapitalismista. Oli kyllä ns. reaalisosialismia, mutta se oli väkivallalla kuorrutettu sosialismin rujo marxilais-leniniläinen sovellutus, josta oli utopia kaukana. Siinä alistettiin ihmisiä yhden puolueen valtaan sen sijasta että tavoite olisi ollut riistosta ja alamaisuudesta vapaa kansalainen vapaassa kansalaisyhteiskunnassa. On palautettava sana ”vapaus” vasemmiston kielenkäyttöön; vapaus markkinoiden diktatuurista ja vapaus valtiovallasta, joka on vain ”toimikunta, joka hoitaa vain porvariluokan yhteisiä asioita”. Vapaus on vapauden tunnetta ihmisessä itsessään. Ketään ei pidä vapauttaa vastoin hänen omaa tahtoaan? 

Kapitalistisen yhteiskunnan taloudellinen perusrakenne on tuotantovälineiden yksityisomistus, jota harjoittavat kapitalistit. Tänään pääomat on arvopaperistettu pääomahyödykkein, -haitakkein ja –turhakkein, ja kapitalismi on finanssioitu niin että yksityisomistus ulottuu myös tajunnantuotantovälineisiin ja virtuaalisiin eli täysin kuvitteellisiin pääomiin. Niiden muodossa vasemmistolla on oikealla vastassaan aivan uudenlainen finanssikapitalismi, joka on kasino- ja kuplataloutena silkkaa rosvokapitalismia. 

Kommunistien ja entisajan sosialidemokraattien aate on ollut yksityisomistuksen kumoaminen; sellainen yhteisomistus, joka ei personoidu henkilöihin. Sosialidemokraattien vuoden 1903 Forssan ohjelmassa yksityisomistus kyseenalaistettiin näin: ”Yksityistuotannon syrjäyttäminen tekee yksityisomistuksenkin tarpeettomaksi ja vahingolliseksi, samalla kuin kehitys luo välttämättömät henkiset ja aineelliset edellytykset uusille yhteistuotantomuodoille, joiden perustuksena on, että yhteiskunta omistaa tuotannon välikappaleet. Samassa kohoaa köyhälistö itsetietoiseksi siitä, että sen täytyy kannattaa ja jouduttaa tätä kehitystä ja että tuotannon välikappalten siirtymisen yksityisomaisuudesta kansan omaisuudeksi tulee olla sen päämääränä, valtiollisen vaikutusvallan valloittaminen keinona sen taistelussa työväenluokan vapauttamiseksi.” 

 Vasemmiston aatehuoneen seinällä on Marxin ikoni. Ikonin eloonherättämiseksi on hyödyllistä erottaa toisistaan ihminen Karl Marx ja filosofinen nero, tohtori Marx. Ihmisenä hän oli juopotteluun taipuvainen, vaimoa pettävä ja perhettä laiminlyövä isä. Kukaan ei ole täydellinen, sillä filosofina hän oli jumalallinen julistaja, jonka kirjanen ”Kommunistisen puolueen manifesti” on raamatun jälkeen maailmassa toiseksi levitetyin kirja. Sekin on uskonnollista alkuperää siltä osin, että Engels hahmotteli sen pohjaksi ”Kommunistisen uskontunnustuksen”. Marxista alkoi se vasemmistolainen perinne, että älkää eläkö niin kuin me elämme mutta tehkää niin kuin me sanomme. 

Marx ei ollut markkinatalouden miehiä. Hänen tavoitteensa oli sen ”kysynnän ja tarjonnan välisen suhteen mahdin hävittäminen olemattomiin, joka näkymättömällä kädellä jakelee ihmisille onnea ja onnettomuutta”. Venäjän vallankumouksen jälkeen Lenin yritti palauttaa markkinat sosialistiseen sanavarastoon NEP-ohjelman muodossa, mutta stalinilainen puhdasoppisuus voitti ja neuvostokommunismissa siirryttiin markkinavapaaseen suunnitelmatalouteen, sen kaikkein vulgäärimpään muotoon. Valtion omistusta ei lievennetty edes itsehallinnollisen osuustoiminnan suuntaan, mikä olisi sekin ollut yksityisomistuksen kumoamista. 

Minusta markkinat kuuluvat myös sosialismiin ja yritystoiminta, jossa ihmiset vapautuvat itse palkkatyön orjuudesta, lisää yhteiskunnallista luovuutta, aloitteellisuutta ja vastuuta. Markkinoiden ei pidä antaa olla vain kapitalistien monopoli, mitä ovat tänään julkisesta sääntelystä vapaat markkinat kapitalistien vapaasti keinotella vastoin yleistä etua. Siinä merkityksessä kuuluisat ”markkinavoimat” ovat pääoman tuoton maksimoimisvoimat, kapitalismin hyökkäyskärki, kuplatalouden iskujoukko, ihmissyöjien sukua. Yhteiskunnan tulee olla isäntä, pääoman renki. 

Marxille ei riittänyt liike vaan tärkeä oli myös päämäärä; liikettähän on myös paikallaan polkeminen. Hänen tavoitteensa ei ollut sosialismi vaan kommunismi, se kuuluisa horisontti, joka siirtyy aina sitä kauemmaksi mitä lähemmäksi sitä edetään. Kommunismi on marxilainen taivas maan päällä: ”Kommunistisessa yhteiskunnassa, jossa kenelläkään ei ole mitään yksinomaista toimintakehää, vaan kukin voi täydellistyä mille alalle tahansa, yhteiskunta sääntelee yleistä tuotantoa ja juuri sen kautta luo mahdollisuuden tehdä tänään tätä, huomenna tuota, aamupäivällä kalastaa, illalla hoidella karjaa ja syönnin jälkeen kritisoida, aivan kuten mieli halajaa, ilman että olisin aina metsästäjä, kalastaja, paimen tahi kriitikko.”  

Valtion vallan valtaajina kommunistit tekivät reaalisosialismista valtiouskonnon, joka oli uskoa edellä kuvattuihin taivaan iloihin maan päällä mutta ilman niitä iloja. Velvollisuuksineen ja pakkoineen reaalisosialismista ei tullut kommunismin odotushuonetta tai esikartanoa. Se oli taloudellisena perusrakenteena valtiomonopolistista sosialismia (VAMOSOS), jossa oli kumottu yksityisomistus. Poliittisena päällysrakenteena se oli kommunistisen puoleen yksinvaltaa niin että valtiovaltiovallan oli vallannut puolueen eliitti: nomenklatuura. Puolueen palkolliset leipäpapit olivat etujoukko, joka puhui koko proletariaatin nimissä. Heillä oli - toisin kuin työläisillä - käyttöoikeus sellaiseen omaisuuteen, johon kilpailevassa järjestelmässä kapitalisteilla on omistusoikeus.

Reaalisosialismi ei ollut (enemmistö)demokratiaa vaan puoluediktatuuria ja vähemmistövaltaa, ja sitä pönkkäsi valtion väkivaltakoneisto salaisine poliiseineen sekä ilmiantaja- ja urkkijaverkostoineen. Reaalisosialismia on moitittu tehottomuudesta, mutta ainakin ihmisuhrituotanto toimi tehokkaasti. 

Olla vasemmalla ei alussa ollut sitä, että olisi ollut sosialisti tai kommunisti.  Ranskassa vuonna 1789 olla vasemmalla oli istua kansanedustajana puhemiehestä katsoen vasemmalla itse itselleen vallan ottaneessa kansalliskokouksessa. Siellä istuivat kolmannen säädyn porvarit, joista tuli ns. ensimmäinen vasemmisto. He kumosivat aateliston ja papiston vähemmistövallan. He olivat tasavaltalaisia, joille ”kaikki oikeus vallan käyttöön perustuu pohjimmaltaan kansaan”. He siis olivat aateisiä sille bernsteinilaiselle sosialidemokratialle, jossa sosialismi on samaa merkitsevä sana kuin demokratia (demos=kansa, kratos=valta).  

Ranskassa vanhan vallan kumoajat toimivat jo kuin tulevat reaalikommunistit ja käyttivät giljotiinein terästettyä jakobiinivaltaa oman tai toisin ajattelun tukahduttamiseen. Niillä porvareilla, jotka istuivat puhemiehestä vasemmalla, olivat sovittamattomassa ristiriidassa yhtäällä puheet vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta ja toisaalla niiden toimeenpano ja käytäntö.  Vallankumousjulistuksessa porvarivallankumoukselliset sanoivat, että ihmiset syntyvät ja elävät vapaina ja heillä on samanlaiset oikeudet, että yhteiskunnalliset erot voivat perustua vain yleiseen etuun, että kaikkien yhteiskuntamuodostelmien tarkoituksena on ihmisen luonnollisten ja pysyvien oikeuksien suojeleminen ja että näitä oikeuksia ovat oikeus vapauteen, omistukseen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja sorron vastustamiseen. Siinä tekstissä olivat sosialismin idut porvareiden muuttua vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa puolustaviksi demokraateiksi.

On aina ollut monen lajin sosialisteja. Yhden aan sosialidemokraatit arvostelevat edelleen kapitalismia ja haluavat sosialismia, kun taas kahden aan sosiaalidemokraateilla on aatevajetta ja he pitävät vasemmalla olemisen riittävänä ehtona vain pyrkimystä kansalaisten hyvään sosiaaliseen vointiin ja yleiseen sosiaaliturvaan.  Poliittinen luonnonvalinta on tehnyt lopun reaalisosialismin nimissä toimeenpannusta kommunismista, joka oli kvasitieteen valekaapuun puettu ääri-ilmiö. Muut yhteiskunnan voimat ovat tunkeneet kommunistien vapauttaman jakobiinipullon hengen - reaalisosialismin konkurssin myötä - takaisin marxismi-leninismin pulloon, tai itse asiassa he tekivät sen itse. Sosialismi ei ole väkivaltaista vallankumousta ja vallan säilyttämistä väkivallalla?

Sosialistinen vasemmisto samaistaa itsensä usein edistykseen ja pitää oikeistoa taantumusvoimana. Edistys on - kai - sitä, että ei vain pyritä selittämään maailmaa vaan tavoitellaan sen muuttamista. Halutaan olla ihmisten välisten suhteiden uudistajia, riiston lopettajia ja kaikkinaisten alistussuhteiden purkajia, jonka vastakohta on taantumus: vanhan vallan säilyttäjät. Pitää palauttaa vasemmiston kielenkäyttöön sana ”edistys” sen mukaan, että ”filosofit ovat vain selittäneet maailmaa, mutta tehtävänä on sen muuttaminen”.

Ei ole yhden koon sosialismia, joka sopisi kaikille. Niin ollen kukin tulee omassa sosialismi-uskossaan autuaaksi, hänkin, joka todella uskoo periaatteeseen ”jokainen kykynsä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan”. Vasemmistolaisuutta on usko sellaiseen sosialismiin, joka perustuu demokratiaan eli kansan kaikkivaltiuteen, yhteisöllisyyteen, välittämiseen, sosiaaliseen hyvinvointiin sekä kansojen välisissä suhteissa rauhaan ja solidaarisuuteen.

Olla vasemmalla on olla jonkun sortin sosialisti.

Historian - ja siis muiden - syntejä painolastinaan kantavalla vasemmistolla ei ole varaa olla asettamatta sosialismin perustaksi YK:n ihmisoikeuksien julistusta: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” Jokaisen tulee olla oikeutettu julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ”ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta”.

Tulevaisuuden perspektiivistä on alkamassa taistelu teollistuneiden maiden nykyisen elämänmuodon perusteellisen muuttamisen tarpeesta ja kertakäyttöelämäntavan vaihtamisesta kierrätykseksi, uusiutuvaksi energiaksi, joukkoliikenteeksi, terveelliseksi ruuaksi, metsien moninaiskäytöksi sekä kestäväksi ekologiseksi, taloudelliseksi ja sosiaaliseksi kehitykseksi. Minun sosialismissani turvataan elintason laskiessakin ihmisten perustarpeet ja pyritään maksimoimaan kunkin oman elämän itsehallintaa ja yksilöiden oman toimintakyvyn parantamista. Tärkeitä ovat kohtuullisuuden ja vaatimattomuuden hyveet.

Yhteisessä maailmassa ollaan lähestymässä maapallon kestokyvyn ja luonnon sietokyvyn äärirajoja. Väestö kasvaa, ilmasto lämpenee, luonto saastuu ja luonnonvarat ehtyvät. Minun sosialismissani, joka on punaista ja vihreää, vihreää on se, että varaudutaan ennakolta etuoikeutettujen kansojen elintason hallittuun alentamiseen; että otetaan ihmiskunnasta riippumaton muutos käsitteellisesti haltuun niin ettei vain pelotella vihreällä maailmanlopulla tai anneta aloitetta niissä asioissa äärioikeistolle. Minun sosialismissani punaista on vasemmiston velvollisuus huolehtia siitä, ettei köyhiä kyykytetä vaan kaikille turvataan mahdollisuus perustarpeiden tyydyttämiseen. Valtiovallan tehtävä on kutoa turvaverkot ja rahoittaa ne progressiivisella verotuksella.

Minun sosialismissani on vakinainen työ, työyhteisö ja työtoverit kaikille ja tuotoksen jako työpanoksen mukaan. Tavoitteena on hyvä sosiaalinen vointi työhön osallistumattomille lapsille, opiskelijoille, työttömille, invalideille ja sairaille kuten tietysti myös työnsä jo päättäneille eläkeläisille. Kukaan terve ja työkykyinen ei kuitenkaan saa olla oikeutettu osuuteen tuotoksesta (”kansalaispalkkaan”) ilman omaa työpanosta yhteiseksi hyväksi. Hyvinvoinnin jaon tulee tapahtua enemmän maksuttomina tai halpoina julkisina hyvinvointipalveluina kuin ilmaisena rahana. Sosiaaliseen turvallisuuteen kuuluvat yhteiskunnan tärkeänä prioriteettina ilmaiset julkiset kansanterveyspalvelut, joita yksityiset palvelut voivat täydentää mutta ilman julkista taloudellista tukea. Yksilön vapauden rajoja koettelee, mutta valinnanvapauteen tulee kuulua, myös eutanasia.

Minun sosialismiini kuuluu myös ilmainen koulutus, kapitalismin ikeestä vapaa tiedeyhteisö, halvat tietoverkkopalvelut ja oikeus monipuoliseen tietoon.

Minulle sosialismi on samaa merkitsevä sana kuin demokratia. Demokratia on oikeus tietoon ja vaikuttamiseen. Vallankäytön subjekteja ja objekteja ovat ihmiset, eivät esineellistynyt ja kasautunut pääoma tai kansalaiset pelkkinä kuluttajina, mitä edustaa kapitalismin ihmismalli homo economicus. Tärkeämpiä kuin pääoman oikeudet ovat ihmisten oikeudet. Ihmiskunnan yhteinen poliittinen häpeätahra on liberalistis-libertalistinen kapitalismi.

Minun sosialismini on kansainvälistä yhteistoimintaa ja valtiosopimuksia. Se on enemmän itsenäisten valtioiden täysivaltaisuutta ja itsehallintoa kuin Euroopan unionia ja sen kautta yksien säätämien lakien avulla toisiin kohdistuvaa pakkovaltaa. EU on kapitalismin nykyinen olomuoto Euroopassa, eikä se ole vasemmistolainen projekti siinä hengessä että ”kaikkien maiden proletaarit, yhtykää!”. EU:n perustuslakiin ei ole kirjoitettu proletaarien oikeuksia.

Minun sosialismiini kuuluu varautuminen kansakunnan aseelliseen itsepuolustukseen ja kansalaisten vapaaehtoisuuteen perustuva osallistuminen YK:n luvan varaiseen kansainväliseen rauhanturvaamiseen.

Minun sosialismini on hyvän olon tunnetta: taidetta ja kulttuuria, liikuntaa ja urheilua, sirkusta ja muitakin huveja. Se on tiedettä: tietoa ja keksintöjä. Se on työtä ja taistelua.

Olla vasemmalla on sitä, että on liike ja tavoitteita. Se on uskoa edistykseen ja tulevaisuuteen. Se on vapauden tunnetta päättää omasta elämästä itse. Se on osanottoa yhteiseen päätöksentekoon.

Sosialismi on sana, vapaus on tunne, ja olla vasemmalla on yhdistää ja yhteisöllistää sana ja tunne.