Työeläkkeet, KU:n Viikkolehti 20.3.2009 PDF Tulosta Sähköposti
Yritettiin korottaa eläkeikää. Sille oli huonot perusteet. Niinpä vasemmisto kävi taistoon oikeistohallituksen suunnitelmaa vastaan ja suunnitelma peruttiin; eläkeikäähän saa nostaa vain yhteistyössä ay-liikkeen kanssa.
 
Suomessa meillä on työeläkevasemmisto. Ay-pomot on vedetty mukaan hallinnoimaan eläkejärjestelmää ja sen sijoituksia. Se oli hinta, jonka oikeisto joutui 1960-luvulla maksamaan siitä, että eläkemaksut annettiin privatisoituihin käsiin.
 
Eläkkeet maksetaan työeläkemaksuista, joita riittää myös rahastoitavaksi. Rahastoja ei ole aikomus koskaan purkaa eläkkeiden maksua varten. Ne ovat olemassa niiden kartuttamista varten, eikä niitä ole suunniteltu eläkeläisten iloksi.
 
Työeläkerahastot ovat ei-kenenkään rahaa, isännättömiä pääomia. Niin niitä voidaan käyttää vapaasti esimerkiksi keinotteluun. Kukaan ei tunne henkilökohtaista kipua siitä rahastosijoitusten arvon romahtamisesta, mikä tapahtui viime vuonna.
 
Kasinomeiningillä on taustansa. Eduskunta nimittäin antoi vuonna 2006 yksimielisesti luvan - ilman että täysistunnoissa käytettiin asiasta yhtään puheenvuoroa - lisätä eläkerahakeinottelua osakeostoin. Sen jälkeen yhtiöt ostivat kilvan toistensa kanssa ulkomaisia osakkeita ja riskipitoisia hedge-rahastojen osuuksia.
 
Kilpailun siitä, kuka on sijoittanut eniten eläkerahoja riskisijoituksiin, voitti Kuntien Eläkevakuutus (KEVA). Sen rahastojen arvosta oli enimmillään lähes puolet kiinni osakkeissa.
 
Riskinoton tulos vuodelta 2008 oli noin 4 000 000 000 euron arvonalenema kuntaeläkeläisten rahastoissa.
 
Kaiken kaikkiaan työeläkerahastojen sijoitusten kokonaismäärä aleni 122 miljardista 105 miljardiin euroon ja osakkeiden arvo lähes 22 miljardia.
 
Kun eduskunta pantiin viime syksynä pelastamaan poikkeuslailla työeläkeyhtiöiden vakavaraisuus, sitä ei tarvinnut tehdä kunnallisten eläkerahojen kirjanpidollisten tappioiden tasaamiseksi. Valtion ja kuntien eläkerahastoilla ei ole vakavaraisuusvaatimusta, ja ne voivat keinotella rahoillaan parhaan - niiden kyseessä ollen huonon - kykynsä mukaan. Julkisyhteisöjen rahastosijoituksista oli tehty enimmillään 4/5 ulkomaille ja viety pois palvelemasta suomalaista kansantaloutta.
 
Kaikista eläkemiljardeista lähes 2/3 on sijoitettu ulkomaille (ja tappiot ovat pääsääntöisesti ulkomaista alkuperää). Niin epäisänmaallisesti toimii työeläkesinipuna, tuo kokoomuslaisten ja demareiden epäpyhä konsensus.
 
Poikkeuslailla eduskunta pelasti ennen muuta yksityisten yhtiöiden vakavaraisuuden sallimalla niiden keinottelun heikentämien taseiden kirjanpidollisen valohoidon.
 
Kaiken kaikkiaan pelastuspaketin kirjanpidollinen arvo oli 7-8 miljardia.
 
Kansaedustajilla ei ollut harmaintakaan aavistusta - lähes ilman keskustelua eduskunnan läpi uitetun ja siellä yksimielisesti hyväksytyn - poikkeuslain taloudellisista mittasuhteista. Työeläkeyhtiöiden veloista tehtiin saatavia. Yksityisten yhtiöiden riskisijoitukset pantiin yhteisvastuuseen koko työeläkejärjestelmän piikkiin. Yhtiöt saivat siirtää miljardin eläkerahastojen kartuttamiseen tarkoitettuja varoja omiin toimintapääomiinsa. Hyvästi se miljardi!
 
Näin tehtiin mahdolliseksi se, että työeläkeyhtiö Ilmarisen liiketulos oli 4 300 miljoonan euron tappio mutta 6 miljoonan euron kirjanpidollinen voitto. Tällainen taannehtiva hokkuspokkus-temppu oli niin vaativa, että tarvittiin eduskunnan apua.
 
Mitä tekee näissä asioissa vasemmisto?
 
Se vaikenee. Suomen työeläkevakuutusvasemmisto - järjestelmän sisään suojatyöpalkattuine agentteineen - vaikenee sen, että työeläkerahoja olisi ollut vaikea sijoittaa vielä tuottamattomammin ja turvaamattomammin kuin - eduskunnan luvalla - on tehty.
 
Demareita ja heitä peesaavia vasemmistoliittolaisia ay-pomoja pitää koossa omertan laki: jos et vaikene, et kuulu joukkoon. Ilman omertaa ei olisi aikanaan ollut mahdollinen punapääoman totaaliromahdus.
 
Kapitalismin lama on globalisoitu Suomeen työeläkekasinoiden kautta.