|
Ulkoministeriystäväni Alexander Stubb pitää suomalaista mediaa tiukoissa julkisuuspihdeissä. Suomen Nato-jäsenyyttä hän vauhdittaa nyt numerosarjalla 080808, joka on hänen mukaansa "uuden maailmanpolitiikan synkkä merkkipäivä". Georgia, jonka tapausta kokoomuksen pojat käyttävät nyt Suomen Nato-vyörytykseen, aloitti sotatoimet Etelä-Ossetian siviiliväestöä vastaan illalla 7.8. Siis muuten hyvä tuo Stubbin 080808, mutta väärä päivä.
Ylen teettämän gallupin mukaan lähes 40 % kansastamme on luullut suomalaista mediaa seuraamalla, että Venäjä alun perin hyökkäsi. Kuitenkin se, että Saakashvilin joukot hyökkäsivät, on yhtä selvää kuin että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen talvisodassa ja Suomi Hitlerin Saksan liittolaisena Neuvostoliittoon jatkosodassa.
Venäjä, Venäjä, Venäjä ei ole demokratian mallimaa. Sikäläinen presidentin /tai itse asiassa pääministerin/ suuri valta on meille vieras vallankäytön malli, mutta USA:ssa se on käytössä. Venäjällä ei ole oikeusvaltio eikä siellä ole vapaa media. Ihmisoikeudet ja kansalaisvapaudet ovat heikoilla. Helposti ne sotilaallisesti jyrää myös meitin.
Mutta kun se kaikkine ongelmineen on Suomen suurvaltanaapuri, sanon että Paasikivi, Paasikivi, Paasikivi. Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Koivisto, Koivisto, Koivisto. Siinä ovat oivat maamerkit kokoomukselle, keskustalle ja demareille.
Suomella on nyt huonommat Venäjä, Venäjä, Venäjä-suhteet kuin aikoihin. Se johtuu kokoomuslaisesta ulkopolitiikasta.
Siihen - ja EU:n liittovaltiokehitykseen liittyen - liittyen ”sotilaallinen liittoutumattomuus” on poistettu Vanhasen hallituksen ohjelmasta. Venäjän rajanaapurina ei ole enää sotilaallisesti liittoutumaton Suomi, jonka rauhantahtoisuuteen ja ystävällismielisyyteen suurvalta voisi luottaa.
Suomen ulkopolitiikan vallankaappaajat, kokoomuslaiset poliitikot (Katainen, Stubb, Häkämies, Salolainen), ovat avoimesti Suomen Nato-jäsenyyden kannalla.
Itä-Euroopan ja Keski-Aasian konflikteissa Nato on USA:n teräsnyrkki, eikä Venäjää ympäröidä Nato-mailla mistään humanitäärisistä syistä.
Suomella ei ole koskaan ennen ollut ulkoministeriä, joka avoimesti sanoo olevansa "vahvasti Amerikka-mielinen". Sen, minkä USA:ssa taakseen jättää, edestään Venäjällä löytää.
USA:n etäispäätteenä suomalainen Ahtisaari ei ollut neutraali välittäjä USA:n ja Venäjän konflikteissa Serbiassa tai Kosovossa, eikä hänen transatlanttisminsa palvele synnyinmaamme etua.
Puheenjohtaja Kataisen vastuualueella kokoomuksen europuolueessaan ovat suhteet Venäjän putinilaiseen veljespuolueeseen. Ne suhteet ovat kuin tyhjä ilmapallo.
Keskustalainen pääministeri Vanhanen on Venäjä-paitsiossa. Mielenkiintoista on, että hän ei ole päässyt tapaamaan Putinia koko virkauransa aikana. Hänellä ei ole luottamuksellista suhdetta Venäjän johtoon.
Tilannetta eivät paranna Vanhasen - ja presidentti Halosen - puhepäästöt siitä, että ”EU:n on puhuttava Venäjän kanssa yhdellä äänellä”. Se merkitsee, ettei Venäjän kannata neuvotella Suomen kanssa kahdenvälisesti maiden välisistä suhteista, kuten puutulleista, jotka Väyrynen on möhlinyt oikein viimeisen päälle.
Me voimme arvostella Venäjää ylimitoitetuista sotatoimista ja rauhanturvaajien tehottomuudesta georgialaisten siviilien suojelussa, mutta meidän ei pidä lähteä Venäjä-suhteissa Puolan ja Baltian maiden viitoittamalle tielle, joka on EU:n yhden äänen tie. Suomen ei pidä olla Venäjän suhteen tuppisuu mutta ei myöskään mikään (à la Jukka Ukkola) stubbisuu eli USA:ssa koulutettujen Georgian Saakashvilin, Viron Ilveksen ja Suomen Stubbin tapainen "vahvasti Amerikka-mielinen" suubaltti.
|
