EU:lle Nato-hattu, Kaleva 9.3.2008 PDF Tulosta Sähköposti

EU:lle Nato-hattu, Kaleva 9.3.2008

Ensimmäisen maailmansodan aikoihin isännät spekuleerasivat Oulujokivarressa sodan lopputulosta. Tultiin siihen tulokseen, että varmaankin se voittaa, jonka puolelle asettuu Kajaaniyhtiö.

Ajat ovat muuttuneet, eikä ole enää Kajaani- tai Oulu-yhtiötä ratkaisemassa sotien lopputuloksia. Sodatkaan eivät enää ole entisenlaisia rintamasotia, joissa taistellaan maa-alueiden hallinnasta siihen tapaan kuin tehtiin ensimmäisessä maailmasodassa. Belgian Ypresissä tapatettiin 25 neliökilometrillä puoli miljoonaa sotilasta, ja jokainen voitettu metri vaati 40 sotilaan hengen vuoroin kummaltakin puolelta rintamalinjan sahatessa vuosikausia edestakaisin.
 
Uudenlaisia sotia, joissa meidän poikia uhrataan vieraalle vallalle niin kuin aikoinaan Balkanin vuorilla taistellessa, käydään EU:n - ja mahdollisesti Naton - taistelu- eli iskujoukoilla. Afrikassa ei tarvitse kärsiä vilua ja tuskin nälkääkään.
 
Uudella perustuslailla eli Lissabonin sopimuksella EU militarisoidaan kriisinhallinnan savuverhon suojassa. Unionin toimenkuvaan otetaan myös rauhaanpakottaminen, ja sitä tehdään myös laittomilla operaatioilla, joille YK ei ole antanut lupaa. EU ei ole rauhanyhdistys.
 
EU:n velvoittamana Suomi kouluttaa palkkasotilaita operoimaan EU:n rajojen ulkopuolella. Taistelujoukot tulevat kalliiksi. Kun Lissabonin sopimuksen mukaan "jäsenvaltiot sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan", Suomikin sitoutetaan lisäämään asevarustelua, mutta ei oman maanpuolustuksen tarpeisiin.
 
Ulkomaisten sotaoperaatioiden esileikkiä on se, että Suomi lähettää palkkasotureitaan operoimaan entisessä Ranskan siirtomaassa Tshadissa maailman korruptoituneimpiin kuuluvan - mutta ranskalaismielisen - presidentin aseman pönkittämiseksi. Ilman EU:ta me emme itse keksisi sinne asti mennä, mutta kun EU vie, ei Suomi vikise. Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä, urhona kaadut, taistellen puolesta EU:s, puolesta Ranskasikin?
 
Sotavauhkoille ei riitä se, että Suomi on YK:n rauhanturvaamisen suurvalta. Sotahakuiset kanssaihmisemme haluavat pyssyjen kanssa tositoimiin, ja niissä merkeissä Suomea viedään osalliseksi myös Naton - eikä vain EU:n - nopean toiminnan iskujoukkojen (NRF) operaatioihin. Poliittinen eliittimme prinssi Ruususineen ja Hökämiehineen tekee tässä kuussa periaatepäätöksen poikiemme tapattamisesta Naton NRF-joukkojen pikaiskuissa, jotka voivat olla kansainvälisoikeudellisesti myös laittomia.
 
Rauhanturvaamisen ja sotaisan rauhaanpakottamisen välimaastossa suomalaiset operoivat Pohjois-Afganistanissa, josta tähän mennessä on lähetetty kotiin yksi suomalainen sinkkiarkku.
 
Etelä-Afganistanissa tilanne on verisempi, ja sinne USA:n puolustusministeri Robert Gates vaatii muita Nato-maita lähettämään - Naton hajoamisella uhalla - joukkoja USA:n ja Englannin avuksi torjumaan "terrorismia" (millä nimellä pataanikansan nationalismia ja huumepäälliköiden valtaa kutsutaan). Tästä Naton häviöön tuomitusta sotimisesta, mitä Saksakin karttelee, Suomi välttyy sillä, että emme ole Naton jäseniä.
 
Sen sijaan EU:ssa ollaan, ja sen militarisoimiseksi Suomen eduskunta pannaan EU:n toivomalla tavalla hyväksymään kevään aikana EU:n uusi, liittovaltiohenkinen - mutta konsolidoimaton, lukemiskelvoton - perustuslaki. EU:n päähän pannaan Nato-hattu ilman, että Suomi saa sotilaallisia turvatakuita. EU:lla ei ole, mistä antaa, eikä Nato anna hengaajajengeille.
 
Perustuslailla Suomi menettää täysivaltaisuuttaan ja velvoittuu myös kasvattamaan asemenoja vieraisiin tarkoituksiin.