Puhelinpalvelujen hinnoittelusta, Hymy 2/2008 PDF Tulosta Sähköposti

Kusti polkee ja nyhjätään tyhjästä

Olen onnitellut sukulaisia ja ystäviä sähkeillä. Kännykkäviestit ja sähköpostit eivät minusta ole tasavuosikymmeninä tarpeeksi juhlavia.
 
Ennen oli puhelinluetteloissa korusähkemallit ja löytyi puhelinnumero johon soittaa.

Tänään sähkeiden lähettäminen ei ole helppoa, ja se on Suomen Postin - eli jonkun hiton Itellan - syy. Kyseinen firma ei ole laittanut puhelinluetteloihin numeroa, johon sähkeen soittaa.
 
Niinpä kyseinen numero pitää kysyä numerotiedustelusta, mikä maksaa aina yli euron. Siellä pitää tietää, mikä firma (Itella) sähkeitä välittää, kun tiedustelukaan ei tunne pelkkiä sähkösanomia.
 
Kun numeron on sitten saanut ostetuksi kalliilla, kyseisessä 0200-numerossa pyörii ensin minuuttitolkulla - soittajan laskuun - nauha "kiitos, että odotatte". Kun joku vastaa, hän sanoo että "heippa". Kohteliaamminkin voisi - ja pitäisi - asiakasta kohdella.
 
Samat yritykset pyörittävät sekä puhelinluetteloita, joissa ei ole sähkösanomanumeroa, että mainittuja numerotiedusteluja.
 
Nämä yhtiöt, Eniro ja Fonecta, ovat ulkomaalaisomistuksessa (ja täyttä bluffia on luettelon kanne teksti "puhelinluettelo, suomalainen klassikko").
 
Enirosta 7 suurinta omistajaa (mm. Fidelity, Hermes, Kairos, Richmond, Parvus) omistaa 44 %.
 
Fonectan suuromistajia ovat australialainen Macquarie Bank, kanadalainen Caisse ja japanilainen Nikko.
 
Näille vieraille riistäjille menee suurin osa kohtuuttoman kalliista numeropalvelumaksuista.
 
Enirolla tiedustelu maksaa vähintään 1,40 euroa plus puolen minuutin jälkeen 16 senttiä per jokainen seuraava 10 sekuntia.
 
Fonectalla se maksaa 0,99 euroa ensimmäiseltä 10 sekunnilta ja sen jälkeen 0,17 euroa per jokainen seuraava 10 sekuntia.
 
Numerotiedustelumarkkinoilla ei näillä hinnoilla paljon kilpailla.
 
Mainittujen firmojen toimittamista puhelinluettelosta ei löydy kännykkänumeroita siksi, että vain - vähenevien - lankapuhelinnumeroiden haltijat saavat numeronsa luetteloon ilmaiseksi. Mummonmarkkakymppi on hirmuinen hinta tiedustelusta saadusta sellaisesta kännykkänumerosta (ja vielä puoli euroa yhdistämisestä sen päälle), jota ei ole luettelossa. Missä viipyvät kännykkäpuhelinluettelot?
 
Luettelo- ja numerotiedustelubisnes tuottaa suuria voittoja. Pari verovuotta sitten Fonectan johtajat tienasivat optioita 20 miljoonalla eurolla toimitusjohtajamerkonomi Heikki Jämsäsen johdolla. Hänen ansiotulonsa olivat kyseisenä vuonna - ennen Fortumin optioiden laukeamista sen yhtiön johtajien ansiottomiksi optiotuloiksi - Suomen toiseksi suurimmat ja isommat kuin Jorma Ollilan tulot. Ollila on sentään maisterismies ja vähän muutakin.
 
Asialliset puhelinluettelot ja halvat puhelumaksut loppuivat Helsingissä siihen, että pörssitettiin Helsingin Puhelinyhdistys. Taistelimme muun muassa Erkki Tuomiojan kanssa yhtynyttä kokoomus-sdp-rkp-kepu -liittoutumaa vastaan HPY:n edustajistossa halpojen puhelujen puolesta, mutta hävisimme. Yhdistys muutettiin osakeyhtiöksi (Elisa), jota hallinnoivat kuluttajien sijasta sijoittajat. Elisa-osakeyhtiö käytti sitten ylihinnoiteltuja puhelumaksuja Radiolinja-nimisen matkapuheluoperaattorin kaappaamiseen voidakseen tuottaa meille ylikalliita kännykkäpalveluja - ja suuria voittoja (ulkomaisille) "sijoittajilleen".
 
Puhelinluettelo- ja numerotietobisnes myytiin Elisasta kalliiseen (ulkomaalais)omistukseen.
 
Niin on kaikki kallista, että valtion postilla eli Itellalla ei ole varaa ostaa puhelinluetteloista tilaa palvelunumerolle sähkeiden vastaanotosta.
 
Saksassa posti on pörssitetty, ja sitä kai haikailee Itellakin. Palvelujen sijasta halutaan tuottaa rahaa.
 
Deutsche Post teki työehtosopimuksen, jonka mukaan alan vähimmäispalkka on vajaat 10 euroa/tunti. Sillä tavalla hinnoiteltiin ulos kilpailijoita, jotka maksavat työntekijöilleen alipalkkaa. Oikeistolainen liittokansleri Angela Merkel puolusti ryhdikkäästi ulkomaalaisomisteista saksalaista postia: "Ei voi olla oikeudenmukaista kilpailua ilman minimistandardeja."
 
Kusti polkee meillä yhä huonompia palveluja, ja pian kai sitä ollaan silläkin alalla - kalliissa - ulkomaalaisomistuksessa tai yksityisten kermankuorintafirmojen armoilla.