|
Europuolueille eurosäätiöt, UV 5/2007 Europuoluetuki kasvaa ja laajenee.
Nyt aletaan rahoittaa myös poliittisia säätiöitä.
Tarkoitus on lisätä sillä tavalla "tiedotusta" EU:n uudesta perustuslaista ja rahoittaa vuoden 2009 eurovaalien vaalipropagandaa.
Europuolueet ovat puolueiden puolueita Euroopan parlamentti on järjestäytynyt poliittisiksi ryhmiksi äärioikealta laitavasemmalle. Niiden takana - ja nyt myös niiden rahoittamina - toimivat europuolueet. Niissä jyllää isojen maiden isojen puolueiden voima.
Suomen suurimmatkin puolueet ovat pikkupuolueita omissa parlamenttiryhmissään. Kun niissä jaetaan edustajien lukumäärään perustuvan d´Hondt-järjestelmän mukaan tehtäviä, ryhmässään 18. suurin puolue kokoomus saa tehdä ensimmäisen valinnan järjestysluvulla 58 ja ryhmässään 17. suurin SDP järjestysluvulla 54. Jaossa europuoluetukea Euroopan parlamentti päätti ensimmäisen kerran jakaa europuoluetukea vuonna 2004. Sen jälkeen on sitä nostettu joka vuosi, ja ensi vuodeksi budjettivaliokunta ehdottaa 10 645 000 euron pottia.
Aivan uutena puoluetuen lajina halutaan puoluetuen jatkeeksi europuolueiden poliittisten säätiöiden tuki.
Varsinkin Saksassa puolueet toimivat sellaisten säätiöiden kautta, joita rahoitetaan liittovaltion budjetista.
Eurosäätiöitä ei voida - vielä - laillisesti rahoittaa EU:n budjetista. Siksi muutetaan lakia, ja isot parlamenttiryhmät ovat niin varmoja lainmuutoksesta (jonka tekevät jäsenmaiden hallitukset ministerineuvostossa), että europarlamentin budjettiin otettiin ensi vuodeksi 5 miljoonan euron määräraha poliittisten säätiöiden toiminnan rahoittamiseen.
Täksi vuodeksi komission budjettiin oli varattu samaan tarkoitukseen 1 miljoonan euron "pilottihanke". Pilottiprojekteissa ei varojen käytölle tarvita jäsenmaiden ministerineuvoston hyväksymää laillisuusperustaa. Ensi vuoden budjetissa tätä projektia oltiin valmiita jatkamaan 2 miljoonan euron suuruisena. Leinenin raportti Europarlamentti otti marraskuun lopussa ns. Leinenin raportissa (Josep Leinen on eurofederalistien puheenjohtaja) kantaa eurosäätiöiden perustamisen ja rahoituksen puolesta, europuolueiden omarahoitusosuuden alentamisen (25 %:sta 15 %:iin) puolesta sekä kannatti niiden vapauttamista muita EU-toimijoita velvoittavan varainhoitoasetuksen erinäisten säännösten noudattamisesta.
Niin olivat europarlamenttiryhmät ja europuolueet keskenään ja yhdessä lakia säätävän neuvoston kanssa sopineet ja niin myös tapahtuu. Valta eurotoimitsijoille! Europuolueilla on tarkoitus miehittää europarlamentti sekä kotipuolueet eurotoimitsijoilla.
Samassa tarkoituksessa budjettivaliokunta päätti ehdottaa lisättäväksi jokaisen mepin henkilökohtaista avustajamäärärahaa 1 000 eurolla kuukaudessa. Sen jälkeen se on 16 496 euroa kuukaudessa (plus ensi vuoden inflaatiotarkistus). Kun lähes kaikissa maissa on käytössä listavaali, tämä raha on silkkaa puoluetukea; valitaanhan monissa listavaalimaissa meppimäärärahoilla palkattavat avustajat puolueiden kansallisia tarpeita varten. Mepin ei auta valittaa, kun hänen uudelleenvalintansa määrää aina sijoitus puolueen ehdokaslistalla.
Tulossa on lisää europuoluevaltaa kansalliseen politiikkaan. Se näkyy ensi eurovaaleissa, joita europuolueet rahoittavat jäsenmaissa europarlamentin europuoluetuella. Europuolueiden valta kasvaa Europuoluevallan kasvattamisesta oli kyse myös herrojen Lamassoure (EPP) ja Severin (PSE) mietinnössä parlamentin uudesta paikkajaosta.
Mietintö heijasteli suurten jäsenmaiden kantaa (koska niillä on parlamentissa eniten edustajia). Tässä asiassa äänestettiin puhtaasti kansallisten etujen mukaan, kun kunkin maan mepit halusivat itselleen lisäpaikkoja edustajien lukumäärän noustessa uudessa perustuslaissa 732:sta 751:een.
Isoissa asioissa "eurooppalaisuus" on vain kuollut kirjain ja isojen maiden mepit ajavat isojen maiden etua isolla voimalla. Suomi menettää paikan Suomen kansallinen etu olisi ollut säilyttää nykyiset 14 jäsentä europarlamentissa. Kaikki muut suomalaismepit äänestivät vähennyksen eli 13 paikan puolesta, paitsi Esko Seppänen, Satu Hassi (joka äänesti tyhjää) ja Eija-Riitta Korhola (joka jätti äänestämättä).
Anneli Jäätteenmäki yritti - turhaan - kerätä muutosesitykseen vaadittavat 40 nimeä Suomen 14. paikan puolesta, mutta ei niitä saanut (ja äänesti itsekin 13 paikan puolesta). Pienet maat eivät saa omaa etuaan edes äänestykseen.
Lissabonin huippukokouksessa Matti Vanhanen tyytyi Suomelle jaossa olleisiin 13 paikkaan. Italia sen sijaan kiristi itselleen yhden lisäpaikan koplaamalla oman paikkalukunsa perustuslain hyväksymiseen. Monet muutkin maat tekivät menestyksellistä koplauspolitiikkaa. Ylessä hevosmiesten tietotoimisto Yleisradion Brysselin äänitorvi ja eurokraattien EU-ämyri Jarmo Mäkelä levitti uutista, jonka mukaan olisi ollut uhka Suomen paikkaluvun alenemisesta 10:een.
Se oli stubbailua, edustaja Alexander Stubbin luoma uhka, jonka hän omalla urhealla toiminnallaan torjui. Sellaista esitystä ei ollut äänestyksessä. Kyseessä oli Oikein Iso Uutisankka, vääristelty tieto, jolla peitettiin Suomen paikkaluvun aleneminen 14:sta 13:een. Suomalaismepit ja paikkojemme lisäluovutus Äänestyksessä oli myös seuraava esitys:
Euroopan parlamentti "ehdottaa tässä yhteydessä, että tarkastellaan mahdollisuutta valita osa Euroopan parlamentin jäsenistä ylikansallisilta vaalilistoilta; katsoo, että tämä toisi todellista eurooppalaista ulottuvuutta vaalikeskusteluihin, etenkin siten, että Euroopan tason poliittiset puolueet saisivat keskeisen aseman".
Ei siis haluta vain liittovaltiota vaan halutaan myös ylikansalliset puolueet.
Europarlamentti oli sitä mieltä äänin 378 puolesta, 154 vastaan, 109 tyhjää. Sillä tavalla maakohtainen meppiluku alenisi nykyisestäänkin ylikansallisten europuolueiden listojen hyväksi.
Vain Seppänen äänesti vastaan (ja Hassi jätti äänestämättä).
|
