Esko Seppänen

EU:ta johdetaan aikatauluilla. Uudesta perustuslaista päätettiin maaliskuun huippukokouksessa niin että sen tulee olla voimassa kesäkuussa 2009. On selvää, että EU kriisiytyy tämän yksimielisyyttä vaativan asian merkeissä sitä ennen, mutta aikatauluista kiinni pitäminen pakottaa aina runnomaan kriiseihin ratkaisut.

Aikataulu - ja pohjapaperit - on valtaa. Pohjapapereita tehdään Saksan johdolla salassa. Suunnitelma paljastuu Ruotsissa ulos vuodatetussa (http://www.europaportalen.se/index.php?newsID=25606&page=2001&more=1) kirjeessä, jonka liittokansleri Angela Merkel on lähettänyt jäsenmaiden hallituksille. Niille esitetään 12 kysymystä, ja vastaukset Merkel haluaa 4.5.2007 mennessä. Sen jälkeen puheenjohtajavaltio käy keskusteluja niiden maiden kanssa, jotka esittävät varauksia.

Uusi esitys halutaan valmiiksi huippukokoukseen 21-22.2007, jotta voidaan kutsua koolle perustuslain loppusilaukseen tarvittava hallitusten välinen konferenssi (HVK), mahdollisesti jo heinäkuussa. Toimitaan nopealla aikataululla, jotta kansalaisvastarinta ei ehdi käynnistyä.

Uuden esityksen sisältöön viitataan kysymällä hallituksilta, "mitä mieltä olette joidenkin jäsenmaiden ehdotuksesta...?"

Nämä "jotkut jäsenmaat" edustavat EU:n liittovaltioimisen sisäpiiriä ja niitä 17 maata, jotka ovat allekirjoittaneet kansanäänestyksissä kuolleen perustuslain (ja joiden joukkoon kuuluu pieni Suomi mutta ei perustuslakituomioistuimensa päätöksen perusteella suuri Saksa). Federalistit haluavat uudella sopimustekstillä, joka muokataan muistuttamaan vanhoja sopimuksia, muun muassa murentaa nykyisen "pilarijaon". Sen mukaanhan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka samoin kuin oikeusasiat ja maahanmuutto eivät kuulu EU:n toimivaltaan.

"Joidenkin jäsenmaiden" perimmäinen tarkoitus ilmenee kysymyksestä, "miten arvioitte sen, että käytetään eri terminologiaa muuttamatta laillista sisältöä?" Se selittää kaiken.

Tarkoitus siis on, että termit muuttuvat, mutta keskeinen sisältö jää, ja keskeinen sisältö on vanhan esityksen I osa. Perusoikeuskirja eli II osa suunnitellaan otettavaksi mukaan vain viittauksella, koska sen juridisoimiseen ei muuta tarvita (eikä tarvittaisi edes sitä, sillä EY-tuomioistuin jo käyttää perusoikeuskirjaa päätöstensä perusteluissa ilman mitään viitettä sopimuksissa). Vanhan esityksen III osa formuloidaan vastaamaan perustuslain riisuttua mallia, jota jotkut haluavat kutsua minisopimukseksi antaen sillä tavalla vaikutelman, että kyseessä ei ole oikea perustuslaki.

Kosmeettisiin muutoksiin kuuluu vanhan esityksen 6. artiklan poistaminen. Siinä sanotaan, että EU:n lait ovat ylempiä kansallisiin lakeihin nähden, ja niinhän on ilmankin, että asia kirjoitetaan perustuslakiin. Artiklan voi jättää pois sen vaikutelman synnyttämiseksi, että asia ei ole niin. Samoin käy lipuille ja lauluille.

Edellisellä kerralla perustuslakiprojekti kaatui Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksiin. Ne ovat EU:ssa poliittista myrkkyä, ja välttämiseksi yritetään häivyttää uuden esityksen todellinen perustuslakiluonne.

Koska 9 maata ei ole ratifioinut edes vanhaa esitystä, liittovaltiovoimat joutuvat tekemään kompromisseja, muun muassa luopumaan perustuslain nimestä. Tämän kyseessä-ei-ole-perustuslaki -strategian toimivuuden testaus on aloitettu Englannista. Kun vallasta luopuva pääministeri Tony Blair oli luvannut perustuslaista kansanäänestyksen, hän on nyt ilmoittanut, ettei uudesta esityksestä sitä tarvita perustellen asian niin ettei uusi esitys ole perustuslaki. Kansanäänestyksen Blair puolueineen häviäisi.

Kun Hollannin poliittinen johto on luvannut, että kansanäänestystä perustuslaista ei uusita, uusi "ei-perustuslaki" voidaan hyväksyttää pelkästään parlamentilla.

Tanskassa on pakollinen kansanäänestys siirrettäessä valtaa maasta ulos. Sen johdosta uudesta esityksestä poistetaan ne politiikkalohkot, jotka vanhassa haluttiin siirtää EU:n toimivaltaan. Niihin voidaan aina palata ns. passarellojen kautta: päättämällä niistä joka kerta erikseen yksimielisesti.

Sen sijaan siitä keskeisestä liittovaltioluonteisuuden ja ylikansallisen päätöksenteon periaatteesta ei missään oloissa luovuta, että puolensataa nykyisin yksimielisesti päätettävää politiikan alaa siirretään ylikansalliseen päätäntään määräenemmistöllä, maiden asukaslukujen mukaan. Samoin pieniä jäsenmaita vaaditaan hyväksymään se suurille tapahtuva vallansiirto, "että institutionaaliset lausekkeet perustuslaillisessa sopimuksessa muodostavat tasapainoisen paketin, jota ei tulisi avata uudelleen".

Esitys haluaan viherpestä kysymällä jäsenmailta, olisiko viisasta markkinoida perustuslakia myös ilmastonmuutoksen torjunnalla, ja punamaalata kysymällä, pitäisikö EU:n sosiaalinen dimensio ottaa mukaan "tavalla taikka toisella".

Suomen hallituksella ei ole oikeutta vaieta tällaisesta valmistelusta.