|
Suomen puolustusministeri Seppo Kääriäinen puhuu tylysti Suomen sotilaallisista vaihtoehdoista:
"Nykylinjalla jatkaminen kaikessa johtaisi puolustusvoimien vähittäiseen näivettymiseen, sanoisinko kääpiöitymiseen, ja viimein umpikujaan."
Vaihtoehtoja hänellä on vain kaksi: "Joko puolustukseen osoitetaan lisää rahaa tai liitytään Naton jäseneksi."
Ministeri kärsii vaihtoehtovajeen ohella käsitesekaannuksesta.
Kun hän puhuu puolustuksesta, hän ei aina tarkoita puolustusta, ei ainakaan oman maan puolustusta. Puolustuksen nimissä hän varustaa Suomea hyökkäämään EU:n taistelujoukoissa.
Puolustus ja hyökkäys
Alkaa kuulua menneeseen aikaan puhua Suomen puolustusministeriöstä ja -ministeristä.
Sotilaalliset tehtävät, joihin Suomi on sitoutunut, eivät enää kymmeneen vuoteen ole olleet yksinomaan puolustuksellisia. Kriisinhallinta on nimittäin sitä, että sellaisen neutraalilta kuulostavan nimen suojassa varustaudutaan sotatoimiin maan rajojen ulkopuolella. Se ei ole puolustusta, ei ainakaan omaa maanpuolustusta.
Se, mihin varustaudutaan, voi olla myös hyökkäystä. Sellaisen konfliktin osapuolena oleminen tulee todella kalliiksi erityisesti silloin, jos sotatilanteeseen jämähdetään kiinni niin kuin USA Irakiin.
Sota maksaa
On laskettu (International Herald Tribune 25.10.2006), että Irakin sota maksaa amerikkalaisille veronmaksajille (ja välillisesti Kiinalle ynnä muille USA:n sodan rahoittajille) 380 000 dollaria joka minuutti.
Lehden arvio perustuu siihen taloustieteen nobelistin Joseph Stiglitzin arvioon, että sodan kokonaiskustannukset ovat 2 triljoonaa dollaria (ja kustannus on kai jaettu kymmenelle vuodelle, koska jos kysymyksessä olisi vuosiarvio, hinta olisi 3 800 000 dollaria minuutilta).
Kun sotiminen ja siihen varustautuminen maksaa aina enemmän kuin rauha, Suomessakaan kysymys ei ole enää vain puolustuksesta ja puolustusrahoista. Puolustusministerimme vaatimus lisärahasta varusteluun on harhaanjohtava; perustellaanhan sotavarusteluhankintoja (kuten uusien miina-alusten tilaamista Italiasta; miksi muuten ulkomailta?) osallistumisella kansainväliseen kriisinhallintaan.
Pitäisi muuttaa puolustusministerin titteli varustelu- tai sotaministeriksi.
Nato maksaa
Natossa on alhaisemmat jäsenmaksut kuin EU:ssa.
Nato maksaa toisella tavalla.
Nato asettaa jäsenmaille velvoitteen Nato-yhteensopivuudesta. Se on perinteisesti merkinnyt sitä, että uusien jäsenmaiden pitää käyttää asevarusteluun - mutta ei oman maan puolustustarkoituksiin - 2 % kansantuotteesta. Liettualle on konkreettisesti esitetty vaatimus, että sen pitäisi käyttää 1,95 % kansantuotteesta Nato-varusteluun.
Suomessa sama Naton vaatimus merkitsisi 600 000 000 euron lisämenoja varusteluun. Sillä rahalla ei ostettaisi rauhaa, vaan se vain toisi yhteensopivuuden Naton operaatioihin kaukana oman maan rajojen ulkopuolella.
USA natottaa
USA pyrkii natottamaan Afganistanin sodan voidakseen vapauttaa omia joukkojaan Irakin sotaan.
USA:lla on vaikeuksia löytää tarpeeksi paljon omia sotilaita käymään yhtä aikaa monta epäsuosittua sotaa.
Afganistaniin hyvin epämääräisellä YK:n valtuutuksella lähetetyille suomalaisille sotilaille voi silloin tulla - Naton johdolla - nykyistä tukalammat paikat.
Tämän sodan YK:n mandaatin luonne ja Suomen osallistuminen taisteluihin pitää ottaa uudelleen tarkasteltavaksi. Suomen sotilaiden toiminta USA:n joukkojen Nato-jatkeena Afganistanissa vaatii koko sodan uudelleen arvioinnin.
Ulkomailla sotimisen arki on alkanut, ja siihen kuuluu kuolleita ja haavoittuneita suomalaisia sotilaita. |
