Olen Euroopan parlamentissa yhtyneen vasemmiston (GUE) ja siihen kuuluvan Pohjoismaiden
vihreän vasemmiston (NGL) parlamenttiryhmässä.
Kun puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes sanoi, että ryhmä on väärä ja että vasemmistoliiton paikka
on demariryhmässä, muilla EU-vasemmiston puolueilla on toinen kanta. Kaikki muut kuuluvat
ryhmäämme lukuun ottamatta Tanskan sosialistista kansanpuoluetta.
Sielläkin puoluevaltuusto päätti, että mepin tuli kuulua ryhmäämme, mutta hän meni vastoin
puolueensa kantaa vihreisiin. Vastaavasti tanskalaisen kansanliikkeen sitoutumaton meppi tuli
meidän ryhmäämme.
Norjassa yhteistyökumppanimme sosialistinen vasemmistopuolue hävisi vaalit demareille, mutta
meni kansanrintamahallitukseen (ei kuitenkaan yhdessä oikeiston kanssa, kuten meillä). Sillä oli
periaatteita, ja sen ansiosta Norjan hallitusneuvotteluissa sovittiin siitä, että norjalaisia sotilaita ei
lähetetä Naton /tai EU:n) operaatioihin ilman YK:n lupaa eli mandaattia.
Se on iso asia, ja siitä Suomen eduskunta äänestää piakkoin sotilaallista kriisinhallintaa
koskevan poikkeuslain yhteydessä. Se on myös yksi niitä asioita, joihin Siimes kompastui.
Meidän ryhmämme vastustaa yksimielisesti EU:n militarisoimista, mitä taas Siimes kannattaa
vaatiessaan Suomen osallistumista EU:n taistelujoukkoihin.
Siimes suhtautui Natoon "avoimesti ja uteliaasti", ja se on aivan eri näkemys kuin
parlamenttiryhmämme puolueilla. Meillä Nato nähdään sotaliittona, jonka aseilla pönkitetään
U$A:n sotilaallista maailmanvaltaa ja joka voi hyökätä ja hyökkääkin muihin maihin laittomasti,
ilman YK:n lupaa. Siimeksen linjaus merkitsee rajuja irtiottoa eurovasemmiston politiikasta.
Siimeksellä on hiertänyt kivenä kengässä myös se, että GUE/NGL ja siihen kuuluvat
europarlamenttipuolueet ovat olleet - kuten myös Suomen kansan ja vasemmistoliittolaisten
enemmistö - eurokapitalismia pönkittävää EU:n perustuslakiluonnosta vastaan. Ranskan ja
Hollannin kansanäänestyksissä ryhmämme puolueilla oli ratkaiseva vaikutus sen hylkäämiseen,
mutta Siimes omasta puolestaan haluaisi "osoittaa tietä Euroopalle" hyväksyttämällä Suomen
eduskunnassa EU:n perustuslaista sellaisen muualla hylätyn version,
joka ei voi koskaan tulla voimaan. Uskomaton on hänen perusteensa, että niin pitää tehdä
Suomen EU-puheenjohtajuuden takia.
Kun Siimes vaatii EU-integraation syventämistä, se merkitsee, että hän kannattaa unionin
militarisoimisen ohella sen liittovaltioimista. Mielipidetutkimusten mukaan se ei ole
vasemmistoliiton kannattajien mielipide.
Aivan uskomaton ja hyvin yllättävä oli Siimeksen tuomio ryhmällemme asiassa, jossa kaikki
puolueemme ovat yksimielisiä: palvelujen vapaakauppadirektiivi eli ns. Bolkenstein-direktiivi
on hylättävä. Me europarlamentissa emme halua sallia halpatyövoiman maihinnousua
tilapäisten palvelujen valekaavussa.
Monet ryhmämme puolueista kuuluvat perustamaansa europuolueeseen: Euroopan
vasemmistoon.
Suomen vasemmistonuoret ehdottivat suhteiden luomista tähän eurooppalaiseen
vasemmistoyhteisöön vastoin Siimeksen kantaa.
Vasemmistolaisuus on jotakin, joka on ollut olemassa jo kauan ennen kuin Siimeksestä
tuli Suomen vasemmistoliiton puheenjohtaja. Kun hän - historiattomasti - haikailee
"kansainvälisyyden" perään, tosiasiassa se on kansallinen irtiotto eurovasemmistosta.
Kun hän haikailee jonkun kumman "modernismin" perään, se on ei-vasemmistolaisuutta, jos
samalla ei ole minkään sortin sosialisti.
Siimeksen elämänpiiri on minä minä ja mää mää. Sillä linjalla hän teki henkilökohtaisen
poliittisen konkurssin ja ajoi itsensä kenenkään painostamatta poliittiseen umpiperään.
Olisi kannattanut olla mukana jossakin joukossa. Hyvä ei ole olla yksin.
Meillä Euroopassa ollaan GUE/NGL:ssä.
