|
Euroopan Parlamentin ja Venäjän duuman yhteistyövaliokunnan kokouksessa Brysselissä pidetty EU-osapuolen alustava puheenvuoro:
Olen mukana tässä yhteistyövaliokunnassa kymmenettä vuotta. Minua on varmaankin pyydetty alustamaan tästä asiasta, koska Suomen ja Venäjän suhteet ovat hyvät, koska Suomessa ei ole muihin verrattuna merkittäviä vähemmistöongelmia ja koska maassamme on kansainvälisen tutkimuksen mukaan vähiten korruptiota.
Euroopan Parlamentin osapuoli ei ole aikaisemminkaan halunnut neuvoa venäläistä osapuolta maan sisäisten asioiden hoidossa, eikä se halua tehdä niin nytkään. Eiväthän meidänkään jäsenvaltiomme kuuntele mielellään, jos venäläiset pyrkivät ratkaisemaan meidän jäsenvaltioidemme puolesta Pohjois-Irlannin, Korsikan tai Baskimaan itsenäistymisongelmat tai turvaamaan ihmisoikeudet Ranskan sans papiers-maahanmuuttajille, Euroopan romaniväestölle, Saksan turkkilaisille, Ruotsin suomalaisille tai Slovakian unkarilaisille.
Ihmisoikeuksien osalta meillä on monta hyvää yhteistä asiakirjaa keskustelun pohjaksi.
Sekä EU-maat että Venäjä ovat hyväksyneet YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jota täydentävät eri aloja koskevat yleissopimukset, kuten lasten oikeuksien sopimus, naisten oikeuksien sopimus tai kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun vastainen yleissopimus.
Euroopan neuvostossa EU-maat ovat hyväksyneet ja ratifioineet Euroopan sosiaalisen peruskirjan. Venäjäkin on sen hyväksynyt mutta ei ole sitä vielä ratifioinut.
Näiltä osin haluan sanoa, että ihmisoikeudet eivät ole yksinomaan valtioiden sisäisiä asioita.
Kansainvälisten julistusten ja yleissopimusten toteutumista valvovat pääasiassa valtiot itse. EU:n jäsenmaiden ja Venäjän oikeusistuinten tuomioihin tyytymättömät kansalaiset voivat valittaa ihmisoikeuksien loukkaamisesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgissa. Venäjän - ja Turkin - kansalaiset ovat viime vuosina käyttäneet laajimmin tätä oikeutta. Tämä ainoa kansainvälinen ihmisoikeustuomioistuin on pahasti ruuhkautunut. Siellä on 80 000 käsittelemätöntä valitusta, ja päätöstä joutuu odottamaan keskimäärin 8 vuotta.
Kun kansainvälinen juridinen valitustie ei toimi tyydyttävästi, hallituksista riippumattomat non governmental-järjestöt ovat ottaneet ja saaneet paljon vastuuta julistusten ja sopimusten valvonnasta. Tähän liittyen monet EU-maiden parlamentaarikot kokevat ongelmallisiksi suunnitellut Venäjän lainsäädännön muutokset kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksien supistamiseksi. Viime päivinä joihinkin järjestöihin on liitetty Venäjällä vakoiluepäilyjä. Jos FSB:n esittämät syytteet ovat perusteltuja, asia on valitettava. Se ei kuitenkaan saisi merkitä kaikkien kansalaisjärjestöjen roolin mitätöimistä julistusten, sopimusten ja ihmisoikeuden toteutumisen valvonnassa.
Ihmisoikeudet eivät ole järjestelmään sidottuja. Kun paikalla on huomattavan paljon entisiä kommunisteja, minä muiden mukana, haluan todeta, että ns. kommunismissa yksilöiden ihmisoikeudet olivat alisteisia puolueen vallankäytölle. Kaikki ongelmat eivät ole Venäjällä ratkenneet valtiokapitalismiin siirtymisen jälkeen. Myöskään kapitalismi sinänsä, an sich tai as such, ei niitä turvaa, mistä ovat hyvänä osoituksena Guantanamon vangit. Euroopan parlamentissa olemme perustaneet valiokunnan tutkimaan väitettyjä CIA:n ihmisoikeusloukkauksia Euroopassa.
Parlamentissa on hyväksytty julkilausumia, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin Venäjällä. Olemme muun muassa ottaneet kantaa Mari-Elin tasavallassa suomalais-ugrilaisen kansanosaan kohdistuneisiin painostustoimenpiteisiin. Meidän parhaan tietomme mukaan vähemmistökansan edustajat eivät ole yhtä tasa-arvoisia kuin enemmistö. Venäläinen osapuoli kiistää ongelman. Selkeä väärinymmärrys ja ylilyönti on se venäläinen lehtikirjoitus, jonka mukaan suomalais-ugrilaiset EU:n jäsenvaltiot havittelisivat tätä kautta Venäjän öljy- ja kaasuvaroja.
Vaikeampi tapaus on Tshetshenian kysymys.
Selvyyden vuoksi pitää sanoa, että Euroopan Parlamentti ei tue Tshstshenian itsenäistymistä eikä yksikään EU:n jäsenmaa tunnusta Tshetsheniaa itsenäiseksi valtioksi. Me kaikki pidämme aluetta osana Venäjää ja tunnustamme Venäjän valtion suvereenisuuden.
Ongelma on monimutkainen. Me tiedämme, että alueella käydään myös jihad-sotaa ja että siellä on ulkomaisia uskonsotureita. Me tiedämme venäläisten sotilaiden äitien tuskan, kun heidän poikiansa lähetetään Tshetsheniaan. Me tunnemme sen valtaisan pakolaisongelman, jonka sotiminen on tuottanut Tshetshenian naapuritasavaltoihin. Me tunnemme myös ongelmia, jotka liittyvät venäläisten joukkojen käyttäytymiseen siviileitä kohtaan. Laajasti tunnettu lienee Venäjällä eversti Juri Budanov, joka raiskasi ja surmasi nuoren tytön. Sellaisessa tapauksessa myötätunto on tshetsheenin puolella. Myös sodilla on säännöt ja sotarikolliset pitää tuomita, molemmin puolin. Tshetshenia on suhteidemme kipupiste,
Tämän päivän keskustelussa esille nousee Tshetshenia. Europarlamentin eräät jäsenet hyökkäävät ja venäläiset puolustautuvat. Omasta puolestani haluan varmistua siitä, että Venäjän johtajat eivät käy sotaa sisäpoliittisista syistä.
Vastaavasti venäläiset nostanevat keskustelussa esille venäläisen väestönosan Baltian maissa kokeman syrjinnän.
EU ei ole liittovaltio. Me parlamentin jäsenet edustamme eri tavalla ajattelevia äänestäjiä eri maissa. Kaikissa asioissa me emme ole yksimielisiä, ja unionissa on legitiimiä edustaa myös vähemmistöjen kantaa. Meidän joukossamme on erilaisia kyyhkysiä ja haukkoja, ja joillakin edustajilla on enemmän sisäpoliittisia tarpeita kuin toisilla.
Tärkeätä on, että avoimen keskustelun jälkeen ymmärrämme entistä paremmin toisiamme, te arvoisat venäläiset kollegamme meitä ja me teitä. Tarkoitus on varmasti kaikilla olla rakentava samaan aikaan kun voidaan puhumme suurella intohimolla.
|
