Bolkenstein-direktiivi merkitsee halpatyövoiman maihinnousua PDF Tulosta Sähköposti

EU:n komissio ehdotti tammikuussa 2004 säädettäväksi direktiivin palveluiden vapaakaupasta. Haluttiin, että palvelut liikkuvat vapaasti maasta toiseen pääomien ja tavaroiden tapaan.
Entisen hollantilaiskomissaarin mukaan nimetty Bolkenstein-direktiivi määrittää ”palveluksi” melkein minkä tahansa liiketoimen.

Varsinkin Ranskassa ja Hollannissa herra Frits Bolkensteinista tuli perustuslakikansanäänestysten aikaan työväelle kirosana. Ei ollut sattuma, että juuri näissä kahdessa maassa kansalaiset äänestivät EU:n perustuslain hylkyyn. Työväestöstä Ranskassa 76 %, Hollannissa 78 % ja Luxemburgissakin 67 % äänesti EI, ja heistä monilla perusteena oli mainittu direktiiviehdotus.

Se oli kansalaisten tapa viestiä poliittiselle eliitille, että on turvattava oman maan työntekijöiden edut työn sosiaalista dumppausta ja halpatyövoiman maihinnousua (eli rajoittamatonta maahanmuuttoa ja tilapäistyövoimaa) vastaan.

Palvelujen vapaakauppa toimii niin että työn halpamyynti tuodaan palveluiden nimikkeellä maahan sisään.

Direktiivin valmisteluvaihe

Komission direktiiviehdotus on EU:ssa yhteispäätösmenettelyssä. Se merkitsee, että se pitää hyväksyä sekä jäsenmaissa että europarlamentissa.  Jäsenmaiden hallitukset äänestävät siitä ministerineuvostossa määräenemmistöllä. Isoilla mailla on paljon enemmän ääniä kuin pienillä. Jos vähemmistö ei ole riittävän suuri, sen on tyydyttävä  enemmistön kantaan, eikä mailla ole asiassa veto-oikeutta.

Europarlamentissa enemmistö lasketaan edustajien pääluvun mukaan ja jokaisella mepillä on yksi ääni. Isoilla mailla on paljon enemmän edustajia kuin pienillä.

Europarlamentissa – toisin kuin Suomen eduskunnassa – direktiivin käsittely on tuottanut selkeän jaon oikeistoon ja vasemmistoon. Oikeisto jyrää vapaakaupan puolesta, kun taas jotkut demarit ja koko laitavasemmisto haluavat turvata edustamalleen työväestölle oikeudenmukaiset pelisäännöt työelämään. Halutaan, että lakeja ja sopimuksia valvotaan.

Keskustelu soveltamisalasta

Direktiivi koskee taloudellisia palveluja. Sillä tarkoitetaan palveluja, joista peritään joku maksu.

On vaikea tulkintakysymys, mikä palvelu on maksullinen; ovathan terveyskeskus- ja päivähoitopalvelutkin tietyissä rajoissa maksullisia.Kaikille maksullisille palveluille halutaan luoda yhteismarkkinat. Palvelujen tarjoajien tulee saada tulla ja mennä vapaasti eikä kotimaista liiketoimintaa saa suosia.

Direktiivi ei koske aloja, joilla kilpailu jo ”turvataan” muilla direktiiveillä. Niitä ovat esimerkiksi pankit, vakuutusyhtiöt, sähköinen viestintä ja pääosa erilaisista kuljetuspalveluista (mm. taksit).

Kun monissa maissa sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut eivät ole liiketoimintaa, direktiivin puolustajat sanovat, että sillä ei huononneta pohjoismaisia julkisia palveluja eikä pakoteta niitä yksityistämään ja kilpailuttamaan.

Keski- ja Etelä-Euroopan vasemmisto ei siihen usko. Direktiivi koetaan uusliberalistiseksi vyörytykseksi julkista valtaa vastaan, ja se ollaan valmiita panemaan hylkyyn.

Europarlamentissa oikeisto on ollut valiokuntaäänestyksissä valmis lisäämään direktiivin soveltamisalaan julkisia ja yleishyödyllisiä palveluja. Vasemmisto on puolestaan halunnut kaventaa soveltamisalaa.

Jos oikeisto onnistuu tammikuussa täysistunnossa laajentamaan soveltamisalaa, demaritkin saattavat äänestää direktiivin hylkäämisen puolesta.

Pysyvä sijoittautuminen

Keskeistä on, tulkitaanko palvelujen tarjoaminen pysyväksi vai tilapäiseksi. Jos palvelujen tarjoaja sijoittautuu pysyvästi esimerkiksi Suomeen, sen on noudatettava Suomen lakeja ja sopimuksia. Siltä osin asia on yksiselitteinen.

Ongelma syntyy siitä, että tilapäistä palvelua ei ole direktiivissä määritelty selkeästi. Ongelmat ja pelot liittyvät ”tilapäisiin palveluihin”.

Tilapäiset palvelut

Tilapäisten palvelujen tarjoamisessa noudatetaan ns. alkuperämaan periaatetta. Sen mukaan sitovia ovat lähtömaan lait ja sopimukset.

Tämä on myrkkyä vasemmistolaiselle ay-liikkeelle. Jos virolainen yritys tarjoaa Suomeen tilapäisiä palveluja, alkuperämaa-periaatteen mukaan niihin sovelletaan Viron vaan ei Suomen lakeja ja työehtosopimuksia. Yrityksen toimintaa valvovat Viron viranomaiset eivätkä Suomen.

Jos siis suomalainen yritys haluaa kiertää Suomen lakeja, se voi perustaa tytäryhtiön tai työnvuokrausfi rman Viroon tai muuhun (uuteen) EU-maahan, jossa on löysemmät lait ja valvonta.

Joitakin poikkeuksia

Alkuperämaan lakien soveltamista koskevia poikkeuksia, joiden mukaan ratkaisevia ovat aina työntekomaan määräykset, ovat komission alkuperäisen esityksen mukaan muun muassa postin, sähkön, kaasun ja veden jakelu sekä sosiaaliturva.

Näiden poikkeusten määrää oikeisto pyrkii vähentämään ja demarit lisäämään. Laitavasemmisto äänestää mahdollisista poikkeuksista huolimatta halpatyövoiman maihinnousua vastaan. On asioita, joissa ei voida tehdä oikeudenmukaisia kompromisseja.

Lähetetyt työntekijät

Jos palvelua tarjoava ulkomainen yritys lähettää Suomeen työntekijöitä suorittamaan tilapäistä palvelua, he ovat lähetettyjä työntekijöitä, joihin sovelletaan EU:n lähetettyjen työntekijöiden direktiiviä.

Lähetettyjen työntekijöiden työehtoihin ja -oloihin sovelletaan sitä, mitä asioista on säädetty työskentelyvaltiossa.

Perusongelma

EU:n palveludirektiivin ongelmana eivät ole lähetetyt työntekijät vaan tilapäisten palvelujen tarjoajat, jotka saavat tarjota palveluja osin alkuperämaan ja osin kohdemaan ehdoilla.

Valvonta on mahdotonta, jos suomalaisilta viranomaisilta puuttuu yhteinen kieli yhtäältä esimerkiksi puolalaisten työntekijöiden ja toisaalta Puolan vastaavien viranomaisten kanssa.

Jos on monta valvontaa, ei ole mitään valvontaa.