|
UV 2/2005
Puhutaan ns. subsidiariteetti-periaatteesta, josta on suomen kielellä
käytetty nimitystä läheisyysperiaate.
Perustuslaissa subsidiariteetti on käännetty suomen kielelle
toissijaisuudeksi.
Toissijaisuus kuvaa läheisyyttä paremmin, mistä on
kysymys.
Tavanomainen lainsäätämisjärjestys
EU:n
perustuslaki merkitsee vallansiirtoa suurten jäsenmaiden hyväksi.
Se tapahtuu lakien säätämisen muodossa. Niitä säädetään entistä suuremmassa
määrin ylikansallisesti.
Kaikkiin lakialoitteisiin on monopoli EU:n
komissiolla. Se on ylikansallinen elin, johon ei perustuslain mukaan enää
tulevaisuudessa valita kaikkien jäsenmaiden edustajia.
Tavanomaisen
lainsäätämisjärjestyksen mukaan laeista päättävät viime kädessä jäsenmaiden
ministereistä koostuva ministerineuvosto (jossa jäsenmaata edustaa kulloinkin
käsiteltävänä olevasta asiasta vastaava ministeri) ja Euroopan parlamentti.
Jokaiselle laille tarvitaan kummankin
hyväksyntä.
Ministerineuvostoissa jäsenmailla ei ole enää
tulevaisuudessa veto-oikeutta moniin asioihin, joissa niillä ennen perustuslain
voimaantuloa on ollut, vaan asiat käsitellään aina määräenemmistöllä. Sen mukaan
enemmistön muodostaa vähintään 55 prosenttia jäsenmaista, joissa asuu vähintään
65 prosenttia unionin väestöstä. Sitä kautta veto-oikeus, joka otetaan pois
pieniltä mailta, palautuu suurille maille (joissa asuu 35 %
väestöstä).
Euroopan parlamentti omasta puolestaan on
ylikansallinen elin, jossa suurilla mailla on paljon enemmän edustajia kuin
pienillä. Kun se saa lisää lainsäädäntövaltaa, se merkitsee suurten maiden
aseman vahvistumista.
Sekä ministerineuvosto että europarlamentti voivat yksipuolisesti estää minkä
tahansa tavanomaisen lain voimaantulon.
Perustuslailla yli kaksinkertaistetaan ns. tavanomaisten lakien määrä, ja se
merkitsee vallansiirtoa suurten jäsenmaiden hyväksi.
Toissijaisuusperiaate
Perustuslain mukaan (osa I, artikla 11.3)
subsidiariteetti-periaate kuuluu seuraavalla
tavalla:
Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti unioni toimii aloilla, jotka
eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, ainoastaan jos ja siltä osin kuin
jäsenvaltiot eivät voi keskushallinnon tasolla tai alueellisella taikka
paikallisella tasolla riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan
tavoitteita, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten
vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla.
Unionin yksinomaiseen
toimivaltaan kuuluvilla aloilla ei siis sovelleta toissijaisuusperiaatetta
lainkaan.
Unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat tullit,
kilpailu, EMU-maiden rahapolitiikka, kauppapolitiikka, kansainväliset sopimukset
sekä suurimmalta osin maatalous- ja kalastuspolitiikka.
Niillä aloilla
jäsenvaltiot eivät voi estää komissiota toimimasta vapaasti
ylikansallisesti.
Ylikansallista
kosmetiikkaa
Perustuslakiin on liitetty 36 pöytäkirjaa, jotka ovat
EU:n primaarioikeutta ja siis perustuslain tasoisia
määräyksiä.
Pöytäkirja n:o 1 määrittää kansallisten parlamenttien
aseman unionissa. Sen mukaan kansalliset parlamentit saavat ensimmäisten
joukossa tietoonsa erilaiset lainsäädäntöesitykset.
Pöytäkirja n:o 2 on
tehty toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta.
Sen
mukaan kansalliset parlamentit voivat kuuden viikon kuluessa esityksestä tiedon
saatuaan antaa perustellun lausunnon syistä, joiden perusteella ne eivät pidä
sitä toissijaisuusperiaatteen mukaisena.
Komission ei tarvitse reagoida
jonkun kansallisen parlamentin lausuntoon millään tavalla, jos samasta asiasta
ei sitä moiti vähintään kolmasosa parlamenteista eli nyky-unionissa
yhdeksän jäsenmaata.
Siinäkin tapauksessa, että kolmasosa jäsenmaiden
parlamenteista katsoo esityksen rikkovan toissijaisuusperiaatetta, komissio voi
pitää sen voimassa ja yrittää ajaa sen läpi ministerineuvostossa
määräenemmistöllä vastoin huomautuksia esittäneiden maiden kantaa.
Vain
jos isojen maiden parlamentit moittivat toissijaisuuden puutetta, ongelma voi
olla komission näkökulmasta huomioon otettava.
Yhtä tyhjän
kanssa
Ylikansallisen päätöksenteon lisääntyessä EU:n vallankäytön suurimpia
häviäjiä ovat kansalliset parlamentit.
Unionin yksinomaiseen toimivaltaan
kuuluvissa asioissa niitä ei kuulla lainkaan.
Tavanomaisessa
lainsäätämisjärjestyksessä säädettävien lakien osalta niillä on mahdollisuus
moittia toissijaisuusperiaatteen noudattamatta jättämistä. Jotta sillä olisi
merkitystä, samansisältöinen pikakanta on otettava myös kahdeksan muun jäsenmaan
parlamentissa.
Johtopäätös on, että toissijaisuusperiaatteella ei ole
käytännössä mitään merkitystä ja että jotkut suomalaiset kansanedustajat
pettävät itseään väittäessään EU:n perustuslain merkitsevän kansallisten
parlamenttien aseman vahvistamista.
Kansallisten parlamenttien vallan
murentamista merkitsevät myös ne joustavuuslausekkeet sekä ns.
passerellet, joilla ministerineuvostot ja valtionpäämiesten
huippukokoukset voivat ottaa unionin toimivaltaan kokonaan uusia aloja tai
siirtää uusia aloja tavanomaisen lainsäätämisjärjestyksen kohteeksi.
|
