Esko Seppänen

UV 5/2005

EU:n perustuslaki torjuttiin Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä.

On niin ollen torjuttu EU:n perustuslakiin kirjattu militarismi: jäsenmailla ei nyt olekaan perustuslaillista velvoitetta lisätä varustelumenoja.

Suomessa kuitenkin eletään näissä asioissa niin kuin perustuslaki olisi tulossa!

Rauhaturvalaki

EU:n perustuslain mukaan EU:n ”vaativampiin sotilaallisiin tehtäviin” olisi kuulunut rauhaanpakottaminen, joka häveliäisyyssyistä käännettiin suomen kielellä ”rauhan palauttamiseksi”.

Se on eri asia kuin rauhanturvaaminen.

Rauhanturvaamiseen osallistutaan aina YK:n pyynnöstä ja kriisin kaikkien osapuolten suostumuksella.

Rauhaanpakottaminen on eri asia. Nato ja EU ovat päättäneet, että sitä voidaan tehdä myös ilman YK:n lupaa eli mandaattia. Silloin se on kansainvälisoikeudellisesti laitonta toimintaa.

Suomi kouluttaa palkkasotilaita

Suomi on aloittanut palkkasotilaiden kouluttamisen mahdollisesti laittomiin sotiin osallistuvien taistelujoukkojen varustamiseksi.

Suomen poliittinen eliitti on - eduskunnan täysistunnolta lupaa kysymättä - sitoutunut varustamaan EU:n käyttöön kaksi taistelujoukko-osastoa. Toinen niistä varustetaan yhdessä Nato-maiden Saksan ja Hollannin kanssa, toinen pohjoismaiden kanssa. Nato-kumppanien kanssa suomalainen taistelujoukko päivystää nopeaa sotaan lähtöä varten jo vuonna 2007.

Silloin mennään, jos EU niin päättää. Kieltäytyminen osallistumasta yhteiseen päivystysoperaatioon on teorian vaan ei käytännön kysymyksiä.

Uusi kriisinhallintalaki

EU:n rauhaanpakottamisen operaatioihin osallistuminen ja taistelujoukkojen sotiin lähettäminen vaatii muutoksia suomalaiseen lainsäädäntöön.

On poistettava se rauhanturvalakiin kirjattu määräys, jonka mukaan Suomi voi osallistua vain laillisiin operaatioihin vain YK:n antaman luvan jälkeen. YK:n luvasta päättää sen peruskirjan mukaan turvallisuusneuvosto.

EU:n (ja Naton) paineessa Suomi on säätämässä uuden kriisinhallintalain, josta jätetään pois vanhan lain mukainen laillisuusehto: YK:n lupa.

Vetää kahteen suuntaan

Hallituksen esityksen mukaan ”Suomi voi osallistua Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) turvallisuusneuvoston valtuuttamaan tai poikkeuksellisesti muuhun kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan, jonka tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen tai palauttaminen taikka humanitaarisen avustustoiminnan tukeminen tai siviiliväestön suojaaminen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt huomioon ottaen.”

Hallituksen esityksessä avainlause on ”tai poikkeuksellisesti muuhun kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan”.

Pääsääntö on aina YK:n turvallisuusneuvoston valtuutus.

Uutta on se, että siitä voidaan poiketa. EU:n tai muun kansainvälisen järjestön (lue: Nato) tai maaryhmän (lue: EU:n rakenneyhteistyön maat) päätöksellä YK:n laillista mandaattia ei siis tarvita, kun ”tässä laissa tarkoitetun kriisinhallinnan toimeenpanijana voi olla YK, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ), Euroopan unioni (EU) taikka muu kansainvälinen järjestö tai maaryhmä.”

Tiukka linja

Vasemmistoliitolla on puoluekokouspäätös siitä, että operaatioilla pitää aina olla YK:n mandaatti. Vain se tekee niistä kansainvälisoikeudellisesti laillisia. Ilman sitä hyökkäykset toisiin maihin ovat laittomia.

Tämän perusteella vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on vaatinut pakollisen YK-mandaatin säilyttämistä myös uudessa kriisinhallintalaissa.

Yksi on kuitenkin ollut toista mieltä: puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.

Äärilinja

Kun hallitus esittää pääsäännöksi YK:n mandaattia ja siihen mahdollisuutta poikkeuksiin, joukko eduskunnan ulkoasianvaliokunnan jäseniä (Siimes, vihreiden Cronberg, SDP:n Jaakonsaari ja Kiljunen?) esittää täysin mandaatti-vapaata linjaa: lakiin ei tule kirjata mitään rajoituksia Suomen osallistumiselle.

Kun Tarja Halonen valittiin SDP:n presidenttiehdokkaaksi 19.11, hän antoi ymmärtää, että hallituksen esitys on hyväksyttävä sellaisenaan. Se oli tukistus tälle suoran toiminnan höökimislinjalle eduskunnassa.

Se oli myös irtiotto hänen aikaisemmasta kannastaan, jonka mukaan aina pitää olla YK:n mandaatti, jotta Suomen sotatoimet ulkomailla olisivat laillisia.

Halonen uskoo tasavallan presidenttinä voivansa tarvittaessa yksin estää Suomen osallistumisen, sillä lakiesityksen mukaan ”päätöksen Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan ja osallistumisen lopettamisesta tekee kussakin tapauksessa erikseen tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta”.

Kyseessä on naiivi usko omaan valtaan. Se on naiivia siinä merkityksessä, että ulkopuoliset paineet ovat asian tullessa ajankohtaiseksi sellaiset, ettei niitä yksi ihminen voi vastustaa.

Kun Suomen eduskunta päättää asiasta joulukuussa, silloin nähdään, pannaanko Suomessa täytäntöön EU:n perustuslakia siitä huolimatta, ettei se voi koskaan tulla voimaan siinä muodossa kuin se hylättiin Ranskassa ja Hollannissa.

Harhautusta mielipidetutkimuksella

Mitä sitten Nato-asiaan tulee, Yleisradio tilasi lokakuussa mielipidetutkimuksen Taloustutkimukselta, joka on ennenkin laatinut poliittiselle eliitille mieleisiä kysymyksiä.

Kysymys kuului: "Jos tasavallan presidentti ja pääministeri perustelluista syistä päättävät, että Suomi hakee Naton jäsenyyttä, voisitteko tässä tapauksessa tukea valtiojohdon ratkaisua?"

Kierous sisältyi sanoihin "perustelluista syistä". Sitä ei tarvinnut määritellä, ja siksi siihen kysymykseen 49 % haastatelluista vastasi että KYLLÄ.

Tuloksen Yleisradion poliittiset palkkarengit tulkitsivat kansan Nato-myönteisyydeksi.

Kun Suomen Gallup teki vastaavan tutkimuksen marraskuussa ilman johdattelevaa "perustelluista syistä"-osuutta, Suomen Nato-jäsenyyttä vastusti 55 % kansasta.

Osoittautui, että mielipidetutkimuksella meitä oli manipuloinut koko kansan Yleisradio.