Esko Seppänen

KU 21.1.2005

Suomen työeläkejärjestelmä on EU:ssa ainutlaatuinen: valtiovalta on lailla säätänyt pakollisiksi työeläkevakuutukset, jotka se on antanut yksityisten vakuutusyhtiöiden hoitoon. SKDL olisi aikoinaan ottanut ne julkisen vallan hoidettaviksi.

Työeläkemaksuja peritään enemmän kuin eläkkeitä maksetaan, ja erotus rahastoidaan. TEL-rahastoihin on 40 vuodessa kerätty runsaat 85 miljardia euroa (yli 500 vanhaa miljardia!).

Siksi, että siitä pitää huolen komppanian verran työeläkejärjestelmän suojatyöpaikkoihin sijoitettuja poliittisia komennusmiehiä sekä työnantaja- että työntekijäpuolelta.

Heidän uhallaankin pitäisi puhua esimerkiksi siitä, mihin työeläkerahoja sijoitetaan: kotimaahan vai ulkomaille.

Jos ei puhuta, tulevien eläkeläistemme rahat sijoitetaan yhä suuremmassa määrin ulkomaille. Kuluneiden neljän vuoden aikana on ulkomaisten investointien osuus sijoituskannasta kasvanut 40 prosentista 60 prosenttiin, ja nämä rahat ovat vastaavassa määrin pois kotimaisesta työllistämisestä.

Suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään pitäisi alkaa puhua myös rahastojen varojen käytöstä eläkkeisiin. Pitäisi puhua sijoitusten tuotoista, joita voidaan käyttää sekä maksujen alentamiseen että itse eläkkeisiin.

Työeläkejärjestelmä ei anna tietoa tuotoista.

Kun kiinnitettiin huomio siihen, että vuosina 2000-2002 käypäarvoiset osakesijoitukset tuottivat miljardien eurojen tappiot ja vetivät eläkevakuutuksen koko sijoituskannan tuoton alle nollan, se oli järjestelmän toimitsijoille kiusallista.

He vaikenivat asian. Kun se ei onnistunut vaan joku huomasi tappiot, he valitsivat uuden linjan: salataan vuosittaiset sijoitustuotot ja -tappiot. Se tapahtuu niin, että työeläketilastoissa ilmoitetaan vain eri sijoituskohteiden keskituotto vuosilta 1998-2003. Sen ansiosta IT-kuplan aikana (ennen tappiovuosia) syntyneet virtuaaliset voitot ja vuosien 2003-2004 pörssikurssien nousu kätkevät pörssikuplan puhkeamisen ja ylikalliin dollarin mukanaan tuomat tappiot.

Käykää vaikka itse tarkistamassa asia järjestelmän kotisivulla (www.tela.fi).

Olemme Suomessa eläneet siinä luulossa, että työeläkejärjestelmämme on hyvä ja suojassa maailman kapitalistien pahuudelta. Sen piti olla kirjattu Suomen EY-liittymissopimukseen ns. työeläkepoikkeuksena.

Minä olin aina luullut, että mainittu poikkeus on sitä, että järjestelmä säilyy iät ja ajat suomalaisten omissa käsissä ja että me voimme itse turvata eläkeläistemme varojen säilymisen.

Kun perehdyin asiaan EU:n perustuslain valmistelun yhteydessä, hämmästyin. Itse asiassa mainittu työeläkepoikkeus onkin vain sitä, että eläkevakuutustoimintaa saa Suomessa harjoittaa vain sellaisissa yhtiöissä, jotka eivät harjoita muuta (henki)vakuutustoimintaa.

Suomen EY-liittymissopimuksen liitteeseen I.XI.B.II (vakuutukset) kohtaan 3 ja sitä kautta henkivakuutusdirektiiviin 392 L 0096 on kirjattu, että "Suomen viranomaisten on sallittava ketään syrjimättä jäsenvaltioiden kaikkien kansalaisten ja yhtiöiden harjoittaa Suomen lainsäädännön mukaisesti 1 artiklassa määriteltyä, tähän poikkeukseen liittyvää toimintaa".

Näin ollen poikkeus ei suojaa Suomen työeläkejärjestelmää ulkomaiselta kilpailulta tai ulkomaisilta sijoittajilta, vaan nimenomaan sallii sen.

Asiasta uudelle komissiolle tekemääni kirjalliseen kysymykseen komission jäsen Charlie Mc Creevy vastasi niin (www.eskoseppanen.net), että "komissio ei aio muuttaa nykyistä sanamuotoa, jonka mukaan TEL-toiminnot eivät kuulu vakuutusdirektiivin soveltamisalaan".

Tältä osin voidaan seuraavien viiden vuoden ajan huokailla helpotuksesta: komissio ei ehdota Suomen työeläkevakuutusjärjestelmän tuottojen kilpailuttamista suurten ulkomaisten henkivakuutusyhtiöiden piikkiin. Niiden pitää sitä varten perustaa erillinen yhtiö.

   Suomalaiset työeläkekapitalistit saavat näin ollen edelleen vapaasti tuottaa eläkerahoillemme vaikka nollatuoton.

   Johtopäätökseni on, että työeläkejärjestelmällä ei ole Suomen EY-liittymissopimuksessa tai uudessa perustuslaissa mitään poikkeussuojaa ulkomaisten yhtiöiden maihinnousua vastaan.