Missä Suomi sijaitsee, 7.7.2004 PDF Tulosta Sähköposti

Seminaariesitelmä, Jyväskylä 7.7.2004

Suomi sijaitsee kapitalismissa, sen ulkokehällä, alle 1000 kilometriä sen yhdestä uudesta keskuspaikasta Moskovasta luoteeseen. Kun sanotaan, että eletään kapitalismissa, jää kuitenkin hämäräksi se, missä eletään ja miten eletään. Pitää siis puhua täsmällisemmin.
KAPITAL-ismin on perinteisesti määrittänyt tavaran ja tajunnan tuotantovälineiden yksityisomistus. Omistuksella on suljettu pois muiden kuin omistajan oikeudet omistettavaan ja on luovutettu omistajalle laillinen oikeus ottaa itselleen omaisuuden koko tuotto.

Mitä omistettavaan tulee, se on entistä suuremmassa määrässä arvopaperistettu ja jaettu pörssikaupankäyntiä varten pieniin osiin futuureiksi, optioiksi ja indekseiksi. Sillä tavalla on omistus ketjutettu kauas varsinaisesta omistettavasta ja sama alkuperäinen omistettava voidaan omistaa moneen kertaan. On tehty mahdolliseksi se, että pankeissa luodaan rahaa tyhjästä ja että pörsseissä tuotetaan rahaa rahasta. Maailmanmarkkinoilla kierrätetään monikymmenkertainen määrä virtuaaliperäistä rahaa oikeaan rahaan verrattuna.
Markkinat ovat kaikille samat. Reaalikapitalismissa ei tunneta valtioiden rajoja. Kaikkialla pätee sama kapitaalin logiikka: pääomalle pyritään aina saamaan korkein mahdollinen tuotto. Sitä on korko, osinko, vuokra tai myyntivoitoksi realisoitava arvonnousu. Tämän logiigan Adam Smith kuvasi jo 228 vuotta sitten näkymättömän käden vallaksi.
Jos pääomia ohjaa tuoton perään näkymätön käsi, ovat niillä myös näkymättömät jalat. Kaikki ovet ja ikkunat ovat auki pääomien tulla ja mennä siässän ja ulos. Jos jossakin estyy niiden vapaa kulku, ne ottavat jalat alleen ja siirtyvät valon nopeudella maasta pois. Se on vastahyökkäys asianomaista valtiota vastaan. Pääomien vapauden ensisijaisuus valtioiden lakeihin nähden on kirjattu selkeämmin EU:n uuteen perustuslakiin kuin kansallisiin perustuslakeihin, ja euronationalismi on mitä suurimmassa määrin myös KAPITALismin pyhittämistä.
Aiakmme reaalikapitalismi on Imperiumi siinä merkityksessä kuin sitä kuvaavat Hardt ja Negri kirjassaan "Imperiumi". Se ei ole valtio eikä valtiovalta, eikä se toimi missään tietyssä paikassa. Se on kaikkialla ja samalla ei missään. Sillä ei ole hallitusta eikä pääesikuntaa. Luontoa ja työvoimaa riistetään kaikkialla saman logiikan mukaan. Imperiumi ei toimi valtioiden vaan markkinoiden kautta: mobilisoidaan pääomien hyödynnettäväksi luonnonvarat ja (halpa)työvoima koko maapallolla. Kiina- ja Intia-ilmiö ovat sitä, että tehtaita mukavuusliputetaan ulos niin kuin ennen tehtiin vain laivoille. Kun imperialismi oli valtioiden valloituspolitiikkaa, tätä uusimperialismia kutsutaan globalisaatioksi. Pastori Ruokasen mukaan se on "maailmanlaajuistumista" ikään kuin reaalikapitalismissa ei olisi subjekteja.
Kapitaali pyrkii valtaamaan monopolikäyttöönsä yhä uusia tiloja. Markkinoiden häiriötön toiminta, jonka edellytys on jatkuva kasvu, vaatii ei-kapitalististen maiden ja ei-kapitalisoitujen alojen rahataloudellistamisen. Kasvun tarpeisiin kapitalisoidaan myös ei-kapitalistinen ympäristö, luonto ja avaruus.
Euroopassa reaalikapitalismin (liitto)valtiollinen olomuoto on Euroopan unioni, joka turvaa sekä pääomien että työvoiman vapaan liikkuvuuden. Työvoimalle se merkitsee työn hinnan alenemista ja pääomalle korkeampaa tuottoa.
Raha tekee kaiken mitattaviksi ja yhteismitallisiksi suhteiksi. Imperiumin ylikansalliselle aristokratialle, tuolle loismaiselle oligarkialle, johon kuuluvat suuryritysten johtajat ja heistä riippuvaiset poliitikot, keinottelu on yrityshyve. Missään ei pääse rahaa pakoon. Dollarin ylivaltaa täydentää euro. Yhteistä rahaa tarvitaan, jotta imperiumin eri osille ei jää valtioiden itsenäisyyttä ja riippumattomuutta kuvaavia symboleita.
Imperiumin laillinen muoto ja valtarakenne ovat joustavia, eikä sen operaatioilta edellytetä kansainvälistä laillisuutta. Se esittää itsensä oikeuden ja rauhan puolustajana, mutta sillä on käytössään maailman mahtavimmat hyökkäysvoimat. Se on ottanut itselleen oikeuden "humanitaarisiin interventioihin" sekä "ennalta ehkäiseviin" sotiin. Se on arkipäiväistänyt sodat eettisenä instrumenttina ja alentanut ne poliisitoimien tasolle. Imperiumissa USA:lla on rajoittamaton voimankäyttöoikeus siksi, että sillä on täyshallinta maapallon kaikkiin tiloihin (maahan, meriin, ilmaan, avaruuteen ja informaatioon). Ei ole sellaista vihollista tai pahan valtakuntaa, joka olisi ulkoinen uhka USA:lle tai sen Nato-vasallivaltioille.
Imperiumi toimii myös kansainvälisten järjestöjen valekaavun suojassa. Ylikansalliset järjestöt ovat imperiumin rauhanturvajoukot, armeijat sen rauhaanpakottamisjoukot. Rauhaan pakottaminen on sotaa, ja myös pieni Suomi sitoutui viime joulukuussa varustamaan taistelujoukkoja EU:n hyökkäystarkoituksiin. Euronationalistit pystyttävät euroarmeijansa.
Imperiumissa media on kolonialisoitu, ja useimmat maat ovat siinä merkityksessä Hollywoodin siirtomaita. Tajunnantuotantolla ei ole kansallisia rajoja, vaan se on samaa kaikille. Media sanoo edustavansa kansaa ja vallan valvontaa, mutta se on osa systeemiä: kapitaalin ja valtion sanatonta liittoa. Media ei vain jäsennä ja välitä informaatiota vaan myös säilyttää ja organisoi yhteiskuntaa eliitin tarpeisiin. Sen tehtävä ei ole puolustaa tai tuottaa demokratiaa.
Kansallinen identiteetti kiinnittyy kansallisvaltioon ja määrittyy kantajansa elin- ja olinpaikan mukaan. Kansallinen identiteetti yhdistää ihmisiä. Se perustuu historiaan, kulttuuriin, alueellisen tilan hallintaan ja kielelliseen yhteisyyteen, biologisiin verisiteisiinkin. Kansakunta elää poliittista elämää ja luo omaa identiteettiään valtion rakenteissa. Siksipä Imperiumi pyrkii tuhoamaan valtioiden identiteetin ja legitimiteetin.
Sosialidemokraatti Karl Kautsky uskoi, että kapitalismin ja imperialismin aiheuttamien konfliktien jälkeen reaalikapitalismissa tulee uusi rauhanomainen vaihe. Siltä osin sosialidemokratia on kapitalismin valtionuskonto niin kuin ennen oli kristinusko: on odoteltava tuonpuoleista eli kapitalismin jälkeistä aikaa. Sen onnen autuas ja hurskas odotus auttaa kestämään Imperiumiin pystytetyt riiston ja väkivallan.
On vastarintaliikkeitä. Ne ovat usein epäekonomistisia mutta toimivat markkinoiden kautta. Reaalikapitalismia vastaan voidaan taistella myös moraalisella paatoksella, vaikka suomalainen vasemmisto onkin menettänyt siinä asiassa uskottavuutensa. Harmaantuvan vihreän puolueen sedillä ja tädeillä ei sellaista yhteiskunnallista paatosta ole koskaan ollutkaan.
Vanhanaikainen on se hallintotapa, johon kuului avoin riisto ja sorto. Imperiumissa vanhojen hallintamallien tilalle ovat tulleet satunnaisemmat valtasuhteet. Uusi hallinto on näennäisesti vailla päämääriä. Se toimii erilaisuuden kautta, mutta yhteen suuntaan, jonka määrittää pääoman logiikka. Järjestelmän eri tasot ja vallan eri muodot ovat sekaisin limittyneinä ja lomittuneina toinen toisiinsa. Paikan epämääräisyys ja systeemin toimitsijoiden personoimattomuus liittyvät yhteen. Imperiumi tuottaa suojelua kapitalistien investoinneille, mutta ei sen osien etujen tasapainoa. Monikansalliset yhtiöt määrittävät logiikan, joka ohjaa systeemiä. Ne ovat Imperiumin monarkia. Niillä on valta, joka on monissa muita paremman sosiaaliturvan maissa korporatiivista; korporatismihan on valtion, ay-liikkeen ja kapitalistien pyhä kolmiyhteys.
Miten Suomi sijaitsee suhteessa kaikkeen edellä sanottuun?
Suomen kansantaloudessa kakkua, jota kutsutaan kansantuloksi, leivotaan yhdessä. Kakunpalat jaetaan kuitenkin epätasaisesti ja osan kansasta täytyy mennä leipäjonoihin. Puoli miljoonaa suomalaista elää toimeentulotuesta, ja Suomessa on EU-maista eniten sosiaaliavun viimeiseltä luukulta toimeentulonsa hakevia ihmisiä. Sitä on Suomessa vapaa markkinatalous.
Kilpailun siunauksellisuuden pääomien tuottoon vahvistaa tilasto, jonka mukaan pääkaupunkiseudun kovan rahan asuntojen vuokrat ovat nousseet yli 50 prosenttia sen jälkeen kun sosialidemokraattien myötävaikutuksella lopetettiin vuonna 1995 vuokrien säännöstely. Vuokralaisia kilpailutetaan asunnoista.
Suomessa käytetään kansanterveyteen vähemmän rahaa kuin muualla. Vasemmiston Lipposen hallituksessa harjoittama leikkauspolitiikka on tuottanut tuloksen, jonka mukaan vain Puolassa, Sloveniassa ja Luxemburgissa terveysmenojen osuus BKT:sta on alhaisempi kuin meillä. Lipposen hallitusajan suuriin saavutuksiin kuuluvat siis pitkät terveyskeskus- ja leikkausjonot, terveys- ja vanhuspalveluiden työntekijöiden alipalkkaisuus sekä sairastamisen kalleus: palveluiden omakustannusosuudet ovat OECD-maiden korkeimpia.
EU-jäsenyyden aikana Suomen tuloerot ovat kasvaneet. Se ei välttämättä johdu Suomen yhteensovittamisesta EU:hun vaan reaalikapitalismin markkinapakkoihin, mutta eivät ne ole tuloerot ristiriidassa myöskään EU-jäsenyyden kanssa. Palkkojen osuus kansantulosta on alentunut 1990-luvun alun yli 60 prosentista tämän vuoden alle 50 prosenttiin. On huonontunut palkkatyöläisen asema suhteessa muihin kakun syöjiin ja varsinkin niihin, jotka lihovat ottamalla yrityksistä ulos ennenkuulumattoman suuria osinkoja. Osinkoja jaetaan lähes yhtä paljon kuin miljoonalle eläkeläiselle maksetaan eläkkeitä, mutta erotukseksi verollisista eläkkeistä osingot ovat olleet verottomia. Kapitalisti syö kuormasta, ja sen puremahampaita ovat olleet optiot ja osingot.
Kun isänmaata myydään ja parturoidaan, se tapahtuu myös pörssin kautta; sen osakkeistahan 2/3 on myyty - aliverotetuilla myyntivoitoilla - ulkomaiseen omistukseen. Meidän päidemme yläpuolelle on synnytetty ahneiden ulkomaalaisomistajien vieras omistajavalta, eivätkä uudet omistajat tyydy vain omistamiseen: kymmenen vuoden ulkomaalaisomistuksen ajan on yrityksiä tyhjennetty kaikkinaisista aikaisempien sukupolvien työn tuloksista.
Suomalaiset yhtiöt maksoivat normaaliaikoina ennen pankkikriisivuosia vuonna 1990 osinkoja runsaat 10 miljardia markkaa. Nyt osinkoja maksetaan sama määrä - ja vähän enemmänkin - euroissa. Runsaassa kymmenessä vuodessa ovat osingot siis kuusinkertaistuneet.
Kun ulkomaalaiset omistavat 2/3 pörssin osakkeista, pörssiosingot menevät kahdelta kolmasosaltaan ulkomaille. Vieraisiin käsiin jaetaan rahaa, joka yhtiöihin oli hyvinä aikoina säilötty huonoja aikoja varten. Maailman kilpailukykyisimmän talouden eli Suomen (!) kilpailukyky on myös perustunut euron devalvoitumiseen suhteessa USA:n dollariin. Kyseisen pakkodevalvaation johdosta syntyneet voitot ovat omistajat ottaneet yrityksistä itselleen. Nyt euron revalvoitumisen aikaan niitä tarvittaisiin puskureiksi työttömyyttä vastaan. Onko muuten kukaan kuullut viime vuosina puhuttavan niistä puskurirahastoista, jotka olivat ay-liikkeen edellytys markan alasajolle ja liittymiselle EMU:un?
Ennen kapitalistiluokan olemassaoloa perusteltiin sillä, että jonkun pitää investoida ja luoda uusia työpaikkoja. Silloin sanottiin, että se on kapitalistin työtä. Ajat ovat muuttuneet ja kapitalistin työnkuva: hän ei enää investoi, ei ainakaan uusiin työpaikkoihin. Hänen tehtäväkseen on tullut tyhjentää yrityksiä rahasta, jota ennen riitti myös uusiin investointeihin, mutta ei tunnu riittävän enää; yritysten rahathan käytetään osinkoihin. Kymmenen vuoden aikana kapitalistit eivät ole investoineet edes tuotantovälineiden kulumisen määrää. Sitä kuvaa investointien vähemmyys poistoihin nähden. EY-jäsenyydestä äänestettäessä Teollisuuden keskusliitto lupasi yli 200 miljardin markan investoinnit ja 100 000 uutta teollista työpaikkaa. Investointilupauksessa ei pysytty, eivätkä teollisuuden työpaikat ole lisääntyneet kuin 428 000:sta 444 000:een, eikä sitäkään voi panna EU:n piikkiin; olihan Suomi EY:n taloudellinen jäsen (ETA) ennen poliittista jäsenyyttä.
Samanlainen työn ulosliputus leviää myös palvelualoille. Kun tulee EU:n uusi palveludirektiivi, työtä aletaan myydä laillisesti alehintaan. Kapitalistit ovat saamassa käyttöönsä kaksinkertaisen henkisen ylivoiman työntekijöihin ja heidän järjestöihinsä nähden: he voivat uhata viedä työt halpatyövoiman maihin tai vaihtoehtoisesti tuoda halpatyövoiman Suomeen.
Valtion omaisuutta on vasemmiston myötävaikutuksella privatisoitu. Ei ole enää valtion yhtiöitä. Ei ole Enso-Gutzeitia tai Veitsiluotoa, ei valtion Outokumpua, Rautaruukkia tai Kemiraa, ei Posti-Teleä eikä Postipankkia. Yksityistämällä on Suomesta tehty taloudellisesti reaalikapitalismi-yhteensopivaa samaan aikaan kun meitä on sotilaallisesti yhteensovitettu Natoon. Siinä on käytetty hyväksi ahneuskannustimia yritysjohtajille; ovathan tämän päivän edullisimmat optiojärjestelyt voimassa kahdessa valtion osaomistamassa yhtiössä: Fortumissa ja Sammossa. Fortumin herrojen optio-onni on pohjoismainen sähköpörssi, jossa sähkön hinta on irrotettu sen tuotantokustannuksista, kun taas Sammossa optiorälssi keinottelee muiden rahoilla ja realisoi muyyntivoittojen avulla optiot omaksi hyväkseen.
Omistajien yhtiöistä ottamat osingot ovat kymmenen lihavan vuoden ajan olleet ottajilleen verottomia. Valtio on antanut kapitalisteille myös muita verohelpotuksia, jotta heillä olisi yrityksistä enemmän ulosotettavaa. Kymmenen vuoden aikana Viking Linen omistajat ovat ottaneet yhtiötään ulos miljardi mummon markkaa verottomina osinkoina samaan aikaan kun yhtiön nettoinvestoinnit ovat olleet negatiivisia. Ja sille yhtiölle annettiin vielä oikeus jättää merimiesten palkoista perityt verot tilittämättä valtiolle!
Aivan huikea on jonkun Orion-Yhtymän tapaus: osinkoihin käytettiin vuonna 2002 rahaa lähes yhtä paljon kuin yli 5000 työntekijän palkkoihin. Ei ihme, jos yrityksillä ei ole varaa palkankorotuksiin, ja siitä pitävät demarit huolen myös tulopoliittisin kokonaisratkaisuin.
Kapitalistiemme epäisänmaallisuutta kuvaa ns. Trieste-ilmiö: ensin tappiollista Wärtsilää tyhjennettiin osinkojen muodossa irtonaisesta rahasta ja sen jälkeen sen suomalaiset omistajat Ehrnroothien johdolla siirsivät dieselmoottoreiden voitollisen tuotannon Italiaan. Miksi Italiaan? Siksi, että se oli Irak-koaliton ytimessä, mutta Suomi vain ulkokehällä, kun Suomen poikia ei ollut lähetetty paikane päälle taistelemaan öljystä. Mutta jos Vanhasen hallituksesta on se asia kiinni, vielä niitä lähetetään Suomenkin poikia osallistumaan taisteluun maapallon luonnonvaroista.
Ulkomaalaiset omistajat vievät maasta ulos osinkoja 3 miljardia euroa.
Saman verran ovat ottaneet osinkoja yhtiöistään ulos myös suomalaiset kotitaloudet: vajaat 3 miljardia euroa. Noin 60 prosenttia verottomista osingoista ohjataan suurituloisimmille kanssaihmisillemme, joiden tulot ylittävät 100 000 euroa vuodessa. Sellaisia ihmisiä on Suomessa verotilaston mukaan 28 000. Tämä muutaman kymmenen tuhannen ihmisen joukko ei ole suomalainen kapitalistiluokka vaan pelkkä porvarikerrostuma. Varsinaiset kapitalistit ovat niitä, jotka valtiovallan suosikkipojun Björn Wahlroosin johdolla omistavat miljardin (mummon markoissa) ja jotka tekevät rahaa rahasta eivätkä työstä, eivät ainakaan omasta työstään. Suomi ei saisi olla mikään kapitalistisikojen lätti; eiväthän he tee muille mitään hyvää tai arvokasta.
Aivan uudet perheet ovat tänä päivänä kapitalistisikoja. Tavalla taikka toisella ovat tuotannossa vielä mukana seuraavat perheet: Erkko, Seppälä, Ehrnrooth, Ahlström, Björnberg, Herlin, Sohlberg, Pentti, Aro, Paasikivi, Jouhki, Etola, Laine, Piippo, Salonoja ja Takanen. Loismaisempia lisäarvon kuluttajia, joilla saattaa olla miljardi mummon markkaa omaa rahaa, ovat seuraavat myyntivoittomiljardöörit ja -miljonäärit: Lesonen, Lillbacka, Terentjeff,  Wahlroos, Lehtonen, Tilman, Salminen, Hiidenheimo, Turunen, Paananen, Säynäjäkangas, Ollila, Ojala, Parhankangas ja Mustonen. Tämä ahneiden galleria voitaisiin kirjata lauluun 30 perheestä, jossa pitäisi sitten myös kysyä heidän omaisuutensa alkuperän perään siihen tapaan kuin olisi selvitettävä millä tavalla joku Aspo on joutunut Vehmaksen ja Nybergin perheiden haltuun.
Tästä joukosta ei löydy Suomen puolustajia ulkomaista omistajavaltaa vastaan!
Suomalaiset kapitalistit ovat olleet ammattitaidottomia. Niin kai pitää sanoa, kun ulkomaiset sijoitukset tuottavat Suomessa paljon paremmin kuin suomalaiset sijoitukset ulkomailla.
Keinotteluluonteisiin tarkoituksiin on ostettu Suomeen portfoliosakkeita 24 miljardilla eurolla ja Suomesta 80 miljardilla eurolla. Ulkomainen keinottelupääoma tuotti Suomessa 4,5 kertaa paremmin kuin suomalainen ulkomailla.
Tuotannollisia suoria sijoituksia oli tehty Suomesta ulkomaille 57 miljardilla eurolla ja ulkomailta Suomeen 34 miljardilla. Ulkomainen pääoma tuotti Suomessa kolme kertaa paremmin kuin suomalainen ulkomailla.
Eniten rahaa Suomessa on työeläkelaitosten rahastoissa: lähes viisisataa mummon miljardia. Se oikeuttaa käyttämään sijoitusvaltaa, jolle ei ole vertaa. Työeläkeyhtiöiden on vastuu suomalaisen kapitalismin sijoitustoiminnasta tukkumitassa.
Kun työeläkemaksuja rahastoidaan, monet luulevat, että rahastoinnilla varaudutaan tulevien eläkkeiden maksuun. Kaikkia työeläkemaksuja ei kuitenkaan ole vielä koskaan käytetty eläkkeisiin, vaan niitä on aina peritty enemmän kuin eläkkeitä on maksettu. Työeläkekapitalistin päämääränä on rahastojen kasvattaminen hamaan maailmanloppuun, ei eläkkeiden rahoittaminen näistä varoista. Hän haluaa käyttää vain rahastojen tuoton eläkkeisiin ja hallinnoida rahastojen pääomamassaa.
On turhan vähän kyselty työeläkerahastojen tuoton perään.
Viime vuosina yhä suurempi osa eläkerahoista on sijoitettu ulkomaille. Yli 60 prosenttia työeläkerahoista hyödyttää ulkomaista elinkeinoelämää. Suomalaisella eläkerahalla on alettu keinotella ulkomaisissa osakepörsseissä. Sieltä saattaa saada tuottoja, mutta on tullut myös huikeita tappioita. Tämän vuosikymmenen alussa tuli kaksien Neuvostoliitolle maksettujen sotakorvausten verran arvonalennuksia, ja viime vuoden hyvän tuloksen vastapainoksi saataneen tänä vuonna taas arvonalennuksia.
Työeläkerahastojen kautta hallinnoidaan isännätöntä pääomaa ja käytetään sijoitusvaltaa, jonka perään ei kysellä, ei ay-liikekään, eikä ainakaan se; onhan työeläkejärjestelmä suomalaisen korporatismin kaunein kukkanen ja siltä osin ay-liikkeen näkökulmasta pyhä. Valtiovalta ei suojaa eläkerahojamme koti- ja ulkomaisilta kupruilta.
Maailmanlaajuisessa reaalikapitalismissa, jonka ydin on Hardtin ja Negrin Imperiumi, suurimpia omistajia ovat ylikansalliset eläkelaitokset ja -yhtiöt. Kansalaisten eläkkeet ovat monissa maissa sidoksissa siihen, miten pörssit toimivat. Toinen ääripää on se, että tulevien eläkeläisten eläkkeet maksatetaan tulevien työntekijöiden palkoista. Se on esimerkiksi Saksan ja Italian eläkepommi. Ennustetaan, että yli 65-vuotiaan väestön osuus koko väestöstä kasvaa seuraavan sukupolven aikana 16 prosentista 25 prosenttiin. Jos kaikkien heidän eläkkeensä tulevat maksuun työssä käyvälle väestönosalle, näköpiirissä on eläkeiän nostaminen 70-72 vuoteen. Työeläkerahastojen varoista ei saisi vaieta niin kuin korporatismivaltaa tukeva media tekee.
Mikä on johtopäätökseni kaikesta edellä olevasta?
Suomi sijaitsee kapitalismissa, jonka vaihtoehto ei ole sosialismi vaan sosiaalisuus ja demokraattisuus. On rehabilitoitava vanha kunnon sosialidemokratia demareiden vastustuksesta huolimatta. Sitä odottaa Euroopan unionissa 68 miljoonaa köyhää ihmistä - eli me emme elä eurooppalaisessa reaalikapitalismissa yksin omine köyhinemme.