Esko Seppänen

Kansan Uutiset 17.12.2004

Vasemmistoliiton puheenjohtaja pitää europarlamenttiryhmämme vasemmistopuolueita "vain ein-huutajina". Näkökulma on vasemmistorajoitteinen.

Vasemmiston identiteettiin ja sitä kautta sen itsetuntemukseen on kuulunut EI. Se alkoi EI:llä aateliston ja papiston vallalle. Se jatkui EI:nä maaorjanpitäjien vallalle. Se on tänään EI kapitalismille, militarismille ja työllä orjuuttajille.

Puheenjohtajaltamme on hukassa tämä EI, joka on myös KYLLÄ monille asioille kuten tasa-arvolle, sivistykselle, luonnon monimuotoisuudelle, terveelliselle ruualle ja demokratialle. Suomessa on kaukaa viisasta - näinä revansismin aikoina - sanoa KYLLÄ myös hyville Venäjä-suhteille, vaikka maata hallitseekin kokoomuksen veljespuolueen mies Vladimir Putin.

Kun vasemmistoliitto on hyvän sosiaaliturvan puolella, tässä sosiaalismin merkityksessä se on osa eurooppalaista vasemmistoa. Samaa ei voi sanoa sen suhteesta sosialismiin, joka voidaan tänään määrittää ennen muuta KAPITALismi-kritiikiksi. Ilman sitä vasemmiston historialliset juuret näivettyvät.

Kun puheenjohtaja arvostelee europarlamenttiryhmämme kielteistä suhtautumista kapitalismiin ja militarismiin, mitä ilmentää EU:n uusi perustuslaki, hän liputtaa kansainvälisyyden valepuvussa kansallisen sosiaalismin puolesta.

Se ei ole ideologia eikä riitä puolueen identiteetiksi. Pitää olla osa jotakin joukkoa, meidän tapauksessamme vasemmistojoukkoa, jolla on yhteinen unelma.

Jos ei ole omaa identiteettiä, voiko sen ottaa lainaksi muilta?

Luonnollisin vaihtoehto olisi lainata vanhan kunnon sosialidemokratian identiteetti, mutta ongelma on, että sellainen joukko on jo olemassa: sosiaalidemokraatit. Halutaanko vasemmistoliitto liittää demareihin?

On esimerkkejä siitä, miten käy puolueensa hylkääville johtajille.

Italiassa kommunistien johtajat liittivät 1990-luvun alussa puolueen sosialidemokraattiseen internationaaliin. Politiikan vasemmalle laidalle sen tilalle perustettiin uusi puolue Rifondazione. Se on ehtinyt jo hajotakin, kun sen kansanedustajien enemmistö halusi hallitukseen, mutta kaksi kertaa se on lähes tyhjästä noussut merkittävimmäksi vasemmistovoimaksi. Loikkareita ei kukaan muista.

Hollannissa sosialistisen puolueen johto perusti 1990-luvun alussa uuden vihreän puolueen. Heillekin on käynyt huonosti, kun jäljelle jääneiden vasemmistolaisten puolue on ohittanut kannatuksessa vanhojen johtajiensa punavihreät.

Ranskassa kommunistinen ministerismi johti siihen, että puolueen vasen laita jäi auki ja poliittisen voiton ovat korjanneet "100 % vasemmalla" olevat trotskilaisen vallankumouksen puolueet. Puolueessa syntyi monia poliittisia ruumiita.

Vain Irlannissa on vasemmiston puoluejohto loikannut menestyksellisesti, siellä demareihin.

Minua kiinnostaa, mihin europarlamentin ryhmään vasemmistolaisen identiteetin vähentämisen kanssa puuhasteleva puheenjohtajamme haluaa minun siirtyvän. Kysymys on vasemmistoliikkeen historiallisista juurista ja meidän yhteisestä unelmastamme, ei vain jonkun omasta, ja pitäisi vastata eikä vain kysyä.

Identiteettiin kuuluu myös puolueemme suhde EU:hun, jonka luonteen määrittää uusi perustuslaki.

Europarlamentissa näemme EU:n KAPITALismin (liitto)valtiollisena ulottuvuutena Euroopassa, ja sota-artiklojen osalta unionin omaamme ylempi perustuslaki määrittää sen Naton jatkeeksi Euroopassa.

Vasemmistoliiton kanta EU:n perustuslakiin pitäisi kysyä jäseniltä. Määrittäköön jäsenistö puolueen itsetuntemuksen: ollaanko Euroopan porvareiden (ja demareiden) rintamassa perustuslain ja militarismin puolella vai muun eurovasemmiston ja monien kansalaisliikkeiden joukoissa kapitalismin yleistä hyväksyttävyyttä vastaan.

Kun puheenjohtaja puhuu Brysälä-kortista, sillä pelaavat ihan muut kuin me vastarintaliikkeen ihmiset. Vastarinta, siis EI, erottaa meidät niistä, jotka ovat valmiita alistumaan sellaiseen rahan ja ylikansallisen enemmistön EU-valtaan joka ei ole demokratiaa.

Demokratiaa on jäsenäänestys EU:n perustuslaista. Siinä selviäisi vasemmistoihmisten kanta myös EU:n taistelu- eli hyökkäysjoukkoihin, eikä sitä kantaa pidä pelätä.