Esko Seppänen

Kirja herätti seuraavanalaisia ajatuksia (jotka eivät välttämättä edusta kirjoittajien kantaa).

On kyseessä uuden kapitalismin analyysi; sen, jossa maailmanmarkkinoiden uudesta järjestyksestä on kehittynyt Imperiumi. Se on KAPITALismin uusin sosiaalinen, poliittinen ja kulttuurinen ulottuvuus.

Kirjoittajien ongelma on sama kuin meidän muidenkin; ei ole asettaa toista järjestelmää tai muuta järjestystä kapitalismia vastaan. Toisaalta ei myöskään Marx ollut mikään vaihtoehtoisen järjestelmän - eli hänen tapauksessaan sosialismin - arkkitehti.

Marxin ajan vallankumouksellisille ei ollut tarjolla muita vallasta vapaita liittolaisia kuin proletariaatti (jolla ei ollut katkaistavana muuta kuin kahleensa). Hardtin ja Negrin proletariaattiin kuuluvat kaikki, joita kapitaali riistää tuotannossa ja sosiaalisten suhteiden uusintamisessa. Vastarinnan etujoukoksi he määrittävät isänmaattoman ihmisjoukon (multitude), jota yhdistää ihmiskunnan ykseys ja moneus. Kutsun sitä rahvaaksi. Se olemme me.

Rahvas ei ole mitään kansallisuutta eivätkä sen taistelua orjuutta ja orjuuttajia (kapitalistit, kansallisvaltiot) vastaan rajoita mitkään kansalliset identiteetit. Ei erotella ihmisiä rodun, uskonnon, eettisen katsomuksen, kansakunnan tai kansan jäsenyyden mukaan, vaan vastarintaliikkeen pitää tuottaa uusi universaalinen sivistys ja kulttuuri. Ennen sellainen on ollut muun muassa ns. reaalisosialismi. Tänään ei sillä ole nimeä. Vastavallankumous tuottaa itse omat rakenteensa, eikä tekijöitäkään tiedetä ennalta.

On yhteinen vihollinen: Imperiumi. Vastarintavoimien on paljastettava sen ylikansallinen itsenäisyys, sen toimintatapa ja sen yleisen hyväksyttävyyden (legitimiteetin) lähde.

Imperiumin kaksipäisen kotkan toinen pää on sen juridinen rakenne; imperiumi pyrkii turvaamaan itselleen laillisuusperustan - joka on poliittisesti joustava.

Toinen pää on sen kehityksen moottori: tuottavien, luovien ihmisten moninaisuus eli maailmanrahvas. Imperiumi on järjestelmän vastaus proletaariseen internationalismiin. Sen sisään on kylvetty sen oman muuttumisen - ja jopa tuhoutumisen - siemenet.

Idean asettelua

Hardt ja Negri sanoutuvat irti perustan (infrastruktuuri) eli talouden ensisijaisuudesta päällysrakenteeseen eli ideologiantuotantoon nähden. Heidän lähestymistapansa on postmodernistinen, tajunnantuotantokeskeinen. Osia marxilaisesta päällysrakenteesta tuodaan perustaan, kun tuottavaksi työksi määritellään myös päällysrakenteen uusintaminen arvoja ja sosiaalisia suhteita tuottamalla.

Imperiumissa keskeistä on tuotanto ja teknologia ja siihen kuuluu tuottavuuden trendinomainen jatkuva kasvu koneiden avulla. Imperiumi on ”kone täynnä elämää”, ja itse elämäkin on vain ”aivojen ja kehojen tuottamista ja uusintamista". Käyttöön on otettu Foucaultin käsite biovalta. Se on valtaa elämän globaaliseen tuotantojärjestykseen; elämää hallitaan hallitsemalla sen tuotantoa ja uusintamista. Se on valtaa sosiaalisen elämän kaikkinaiseen hallintaan. Kuriyhteiskunnasta tulee kontrolliyhteiskunta. Kontrolli on systeemin toiminnan, luonnon ja ympäristön sekä sosiaalisten ja kulttuurillisten olojen kaikinpuolista manipulointia. Kontrolli on läsnä aina.

Imperiumin synnyn maailmannäyttämönä ovat olleet siirtomaavallan päättyminen, markkinoiden vapautuminen valtioiden sääntelypyrkimyksistä ja maailmanmarkkinoiden synty, tuotannon hajauttaminen alhaisten työvoimakustannusten maihin sekä - kansainvälisten suhteiden kehyksinä - valtioiden vastakkainasettelun päättyminen. Uuden syntyyn ovat vaikuttaneet myös talouskriisit, jotka ovat tehneet mahdolliseksi vastarinnan kukistamisen, antaneet tilaisuuden tuhota tuottavuudeltaan jälkeen jääneitä sektoreita, helpottaneet tuotanto-organisaatioiden uudelleenjärjestämistä ja pakottaneet uudistamaan teknologiaa.

Tärkeää on ollut kapitaalin joustavuus olla muodostamatta pysyviä rakenteita.

Imperiumin on synnyttänyt se uusien hallitsemisen muotojen tarve, jonka on saanut aikaan työn luonteen muuttuminen ja KAPITALismin kehitys tehdaskapitalismista biovallaksi. Vanhanaikaiseksi on käynyt se hallintotapa, johon kuului avoin riisto ja sorto. Uudessa järjestelmässä avainasemassa on asioiden tapahtumisen näkymätön logiikka. Hardt ja Negri uskovat, että tulevaisuudessa ei enää ole kansallisia talouksia, tuotteita, teknologioita, teollisuuksia tai suuryrityksiä.

Luokkataistelun uskotaan vähitellen johtavan kansallisvaltioiden kuoleutumiseen. Monissa maissa, joille kansallisvaltio merkitsi vapautumista siirtomaaikeestä, ulkomaisen vallankäytön tilalle on tullut kotimainen eliitti, joka rajoittaa rahvaan vapauksia valtion keinoin. Sitä mieltä on myös Immanuel Wallerstein Utopistics-teoksessaan: nationalismi on ollut sorrettujen protesti sortajia vastaan ja sortajien väline sorrettuja vastaan. Valtio on hämärtänyt luokkarajat ja murentanut ne kansallisiksi/etnisiksi rajoiksi.

Kun kansallisvaltiota on käytetty vallankumouksellisena aseena kansojen vapautumiseen. Vastarintaliikkeen on ylitettävä kansalliset rajat. Sitä vaatii Imperiumi, joka on uusi konfliktin paikka – tai pikemminkin sen ylikansallinen ei-paikka.

Historiassakin on ollut imperiumeja, mutta ne eivät ole kestäneet. Oli muun muassa neuvostoimperiumi. Sen Hardt ja Negri katsovat kaatuneen sisäsyntyisiin vastakohtiinsa. Siellä oli taylorismiin (työn osittamiseen) ja fordismiin (työn vaiheistamiseen) - mutta ei toyotaismiin (tuotannon markkinahakuisuuteen) - perustuva teollinen tuotantotapa yhdistettynä yhteiskunnalliseen pakkovaltaan. Hallitseva eliitti ei saanut yhdistetyksi tuotannon modernisaatioon työntekijöiden (ammatillista, alueellista) liikkuvuutta ja luovuutta. Kun kirjoittajien mukaan "globaalisesti heräävien toimijoiden" taistelu palkoista ja vapauksista ajoi systeemin romahdukseen ja kun diktatuuri oli byrokraattinen mutta ei totalitaarinen, tällä arviolla romantisoidaan neuvostoproletariaatin osuutta vastavallankumouksen suorittajaportaana. Reaalisosialismissa oli rakenteita jotka estivät ihmisten vapautumisen kuriyhteiskunnan vallasta. Ne rakenteet eivät olleet pysyviä.

Neuvostoimperiumi oli sotatalouden häkki.

Aave kummittelee Hardtin ja Negrin vastavallankumouksen maailmassa: kansainvaellusten ja maahanmuuton aave. Vastarinnan - ja toivon tuotannon - tärkein edellytys on ihmisten vapaa liikkuvuus. Siihen liittyen vaaditaan kaikille maahanmuuttajille kaikissa maissa täydet kansalaisoikeudet. Heitä pidetään uusien vallankumousten etujoukkona ja heistä halutaan tehdä täysivaltaisia kansalaisia uusissa kotimaissaan. He tuottavat biologisia ja kulttuurisia risteytymiä. Hybridit (sekoitukset) ovat tärkeä muutosvoima, sillä niihin ei Imperiumin valta ulotu; sen hallinto ei pysy niiden kehityksen vauhdissa mukana. Kun vaaditaan kaikkien ihmisten globaalia kansalaisuutta, sen seurauksena ”valkoisesta” pan-Euroopasta tulee vähitellen vähemmän valkoinen. Kolmas maailma elää jo pohjoisen metropoleissa ja virtuaalinen kapitalistiluokka kolmannessa maailmassa.

Ehdotus globaalisen vastarinnan yhtenäistämiseksi samojen teemojen alle on vaatimus kansalaispalkasta ja takuutulosta kaikille. Tavoitteena on uusi pörssivapaa maailma. Ei kuitenkaan ole realistista, että se rakentuisi vanhojen poliittisten puolueiden tai ammatillisen järjestäytymisen varaan. Puolueet ovat kansa- ja valtiosidonnaisia, ja ammattiliitot omasta puolestaan ajavat vain jäsentensä etujoukon eli etuoikeutettujen palkkatyöläisten asiaa.

Maailman hallintomalliksi halutaan jonkinlaista absoluuttista demokratiaa: demokratiaa valtioista riippumattoman rahvaan ehdoilla. Tätä aihetta eivät kirjoittajat ole käsitelleet riittävän syvällisesti; kirjan hakusanoistakin puuttuu kokonaan sana ”demokratia”. Imperiumi voi olla demokratian loppu. Se tulee kuin varas yöllä. Luokkataistelun loppu ei Imperiumi ole, mutta uuden tuottamiseksi Hardt ja Negri manaavat esiin totalitäärisiä voimia, kuten uuden yhteisen sivistyksen ja kulttuurin. Proletariaatti vapautetaan taas kerran orjuudestaan ilman että se itse vaatii vapauttamistaan.

Optimistinen näköala on, että esteitä inhimilliselle kehitykselle nähdään asettavan luonnon eikä historian ja että uuden tuottamisen nähdään olevan elävien ihmisten käsissä.

Työn luonteen muuttumisesta

Vasemmalla on aivan liian vähän mietitty teoreettisesti - ja vielä vähemmän ymmärretty - ylikansallisen maailmanvallan uutta rakennetta. On ollut vaikea nähdä sitä nopeutta, väkivaltaisuutta ja välttämättömyyttä, jolla Imperiumin paradigma on ottanut paikkansa yhteiskuntatieteiden teologiassa ja jonka mukaan se toimii. Kirjoittajat uskovat, ettei määrällisillä osoittimilla kyetä ilmaisemaan perustavanlaatuista laadullista muutosta.

Kapitalistisen tuotannon ja maailmanmarkkinoiden globalisaatio on ollut sellainen perustavanlaatuinen uusi tilanne ja historiallinen muutos, ettei sitä voi lähestyä hedelmällisesti marxilaisen tuottavan työn käsitteen kautta. Kun työlle ei ole yhteistä mittaa, sitä ei ole myöskään arvolle. On perusteltua sanoa hyvästit Marxin työnarvoteorialle ja siihen liittyvälle absoluuttisen arvon etsinnälle. Ei ole löytynyt – eikä löydy - absoluuttista arvoa, johon rahan arvo voitaisiin kiinnittää. Ei ole muuta arvon mittaa kuin rahan arvo?

Työn yhteiskunnallinen luonne on viime vuosikymmeninä muuttunut, kun työn voimat ovat sulautuneet yhteen tieteen, kielen ja kommunikaation voimien kanssa. Mikä ennen oli abstraktia, (lisä)arvoa luovaa työtä, se on tänään immateriaalista työtä ja abstraktia yhteistyötä. Toisilleen tuntemattomat tekijät ovat virtuaaliyhteistyössä, ja on usein mahdotonta erottaa tekijää, työprosessia ja lopputulosta toisistaan.

Porvaristo on säilyttänyt valta-asemansa uudistumis- ja uudistamiskykynsä ansiosta. Taylorismi, fordismi ja toyotaismi ovat olleet tärkeitä vaiheita työn organisaatioiden kehityksessä, keynesiläisyys (kysynnän luominen) valtion roolin kunnianpalautuksessa.

Abstrakti työvoima on sellainen käsien ja aivojen yhdistelmä, jolla ei tuoteta vain hyödykkeitä vaan myös sosiaalisia suhteita ja siteitä. Tuottavaa työtä on niin ollen myös palveluiden, informaation ja tiedon tuotanto sekä kehon- ja mielentilojen tuotanto ja manipulaatio. Teollisuustuotannostakin on tullut palvelua, joka vaatii ihmiskontakteja, eikä suurtuotanto ole aina tehokkain tuotantotapa. Työn perustana ovat entistä enemmän ihmisten väliset kontaktit ja kommunikaatio, todellinen tai virtuaalinen. Uusia (tiedon)tuotanto- ja manipulaatiovälineitä käytetään yhteistyössä, ja työ verkottuu yhä enemmän yhteiskunnalliseksi yhteistyöksi. Tuotantolinjojen tilalle ovat tulleet tuotantoverkot.

Ennen työntekijät oppivat toimimaan kuin koneet. Tänään he ajattelevat kuin koneet. Valta on kieli, koneen kieli - ja englannin kieli.

Yhteiskuntaa ohjaavat vastustamattomalla voimalla kapitalistisen tuotannon kriteerit. On hajautettu tuotannon sijaintipaikat ja virrat. Kapitaali on riippumaton paikasta ja hakeutuu pois keskuksista reunoille halpojen työvoimakustannusten vetämänä. Imperiumi on maailman tuotannon ei-paikka, jossa kaikkien maiden työvoimaa riistetään. Riiston kohteena eivät ole tietyt toimet, vaan universaali kapasiteetti tuottaa.

Hardtin ja Negrin Imperiumi

Suvereniteetti on sitä, että on vapaa muiden asettamista rajoituksista. Vapaa on suvereeni.

Entiseen aikaan muista vapaita olivat monarkit. Se oli aikaa, jolloin ”Eurooppa” valloitti maailmaa tietoisena sivistyksensä ja uskonsa ylivertaisuudesta. Voima ja väkivalta olivat suvereniteetin kätilöitä. Suojelua ja sortoa oli vaikea erottaa toisistaan. Muihin maihin vietiin uudenaikaisuuden nimissä imperialismia ja kapitalismia. Kun väkivallan kausi päättyi ja 3. maailman maihin alettiin siirtää teknologiaa, mobilisoitiin käyttöön niiden (halpa)työvoima, luonnonvarat ja paikallinen tuotantokapasiteetti. Sitä kautta valtiot menettivät uudelleen suvereniteettinsa.

Siirtomaavallan romahtamisen jälkeen on syntynyt uusi valta, joka ei ole imperialistinen. Imperialismi oli valtioiden valloituspolitiikkaa, kun taas imperiaalinen valta on valtioiden yläpuolella.

Hardtin ja Negrin Imperiumissa on siirrytty biologiaan pohjautuvasta rasismista kulttuurilliseen. Se on rasismia ilman rotuja. Kulttuurien ei haluta sekoittuvan, sillä se tekee hierarkian ylläpitämisen ja erojen turvaamisen vaikeaksi. Kapitaalille on edullista se, että rahvas on sidottu paikkaan, kun se itse toimii ei-paikassa.

Vanhalla hallinnolla oli poliittisia tavoitteita ja se koordinoi systeemiä poliittisella byrokratialla. Valtioiden välillä oli kilpailutilanne. Hallinto toimi vain tiettyjen ongelmien ratkaisemiseksi, eikä se halunnut sosiaalista integraatiota. Se silppusi työväenluokan osiin ja kontrolloi sitä.

Imperiumissa vanhojen hallintamallien tilalle ovat tulleet uudet satunnaiset valtasuhteet. Uusi hallinto on epästrategista: se on näennäisesti vailla päämääriä. Imperiumi toimii erilaisuuden kautta, mutta yhteen suuntaan. Järjestelmän eri tasot - ja sen myötä hierarkia - ovat sekaisin limittyneinä ja lomittuneina toinen toisiinsa. Samoin vallan eri muodot kytkeytyvät toisiinsa. Kaikki poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja henkilökohtaiset suhteet ovat yhdessä ja sekaisin. Alistumisesta yhteiseen järjestykseen ja kuriin on tehty sääntö.

Monikansalliset yhtiöt määrittävät sen logiikan, joka ohjaa systeemiä. Ne ovat yhdessä poliittisen perustan kanssa Imperiumin monarkia. Niillä on valta, joka on usein korporatiivinen; korporatismi on valtion, ay-liikkeen ja kapitalistien pyhä kolmiyhteys. Kaikessa monimuotoisuudessaan Imperiumi on vaikea vastustaja: se on yhtä aikaa eri paikoissa. Paikan epämääräisyys ja toimijoiden muodon häilyvyys liittyvät yhteen.

Imperiumi on maailmanjärjestys, jota ohjaa maailmanmarkkinoiden piilo- ja salakäsi. On yksi valta. Se on rationaalisuuskeskus, joka sanelee - asioiden tapahtumisen logiikkana - globaalivoimille yleismaailmallisen järjestyksen. Imperiumin tehtävä on tuottaa suojelua kapitalistien investoinneille, ei sen osien etujen tasapainoa. Kapitalisteilla on poliitikkoja vallan vaihtohevosiksi.

Ennen olivat institutionaaliset muurit, ja ne koostuivat valtioiden vallasta. Tänään sama logiikka leviää sosiaaliseen kenttään yli kaikkien rajojen. Imperiumi on rajaton, yleismaailmallinen tila (space). Ei voida erotella systeemin sisä- ja ulkopuolta, ei yksityistä ja julkista tilaa, ja julkinen tila on sitä paitsi yksityistetty. Yhteiskunta on tuottajien ja sosiaalisten suhteiden tuottamisen tehdas. Yksilö käy elämänsä aikana läpi monta tehdasta.

Imperiumi ei ole uusi ylikansallinen näennäisvaltio, vaan se on keinotekoinen maailma, jolla on virtuaalinen (kuvitteellinen) valtakeskus. Valta on kieli, prosessi, menetelmä, väline tai teknologia. Se on yhtä aikaa sekä kaikkialla että ei missään. Systeemin muodollinen rakenne voi olla riippumaton sen näkyvistä rakenteista, mutta järjestys pitää johtaa olemassa olevista rakenteista. Muuten valta romantisoidaan ja mystifoidaan.

Oikeudella ja moraalilla on Imperiumissa omat ulottuvuudet. Se sanelee lakinsa ja ylläpitää rauhansa. Kirjoittamaton ylikansallinen laki nostetaan ylitse kirjoitettujen kansallisten lakien, mutta varsinainen alistaminen on arkikäytännöissä eikä laeissa; juridiikkaa tarvitaan vain järjestelmän yleistä hyväksyttävyyttä ja lainkuuliaisuutta varten. Globaalinen järjestys on virtuaalinen, mutta kohdistuu kaikkiin. Oikeus on pelkistetty tehokkuudeksi.

Imperiumissa lait mukailevat poliittisen vallan tahtoa. Ei ole kansainvälistä oikeutta, on vain Imperiumin poliittinen konsensus. Sille on ominaista maailman hallinta sopimusten ja lakien tulkinnoilla eikä niiden kirjaimilla. Hardtin ja Negrin Imperiumin virtuaalinen perustuslaki muistuttaa hämmästyttävällä tavalla USA:n perustuslakia, jossa on otettu huomioon yhtä aikaa sekä vallan keskityksen että sen hajauttamisen tarpeet. Se on uuden maailmanjärjestyksen juridinen malli?

Kun Imperiumilla ei ole mahdollisuutta rajattoman tilan täyskontrolliin, rahvas on alistettu joustaviin ja muotoa vaihtavien valvontakoneistojen valtaan. Systeemissä logiikan vangit pitävät itse itsensä kurissa.

Imperiumi rakentuu voiman varaan, mutta se esittää itsensä oikeuden ja rauhan puolustajana. Se on ottanut itselleen oikeuden ”humanitaarisiin interventioihin” sekä ”oikeutettuihin” tai ”ennalta ehkäiseviin” sotiin. Se suorittaa sotilaallisia ja moraalisia iskuja "vihollisten" kimppuun. Se on arkipäiväistänyt sodat eettisenä instrumenttina ja alentanut ne poliisitoimien tasolle. Se on omilla toimillaan irtisanoutunut YK:n perustamissopimuksen 2. artiklan moraaliperustasta, jossa on väkivallan käytön täyskielto muita valtioita kohtaan.

Ei ole sellaista vihollista tai Pahan valtakuntaa, joka olisi Imperiumille ulkoinen uhka. Sen sijaan on paljon pikkuvihollisia (terroristeja) ja pikkukonflikteja, joita varten tarvitaan vahvojen sotia heikkoja vastaan. Voimankäyttöoikeus on viime kädessä siirretty ja luovutettu Imperiumin supervallalle USA:lle.

Imperiumilla on käytössään järeä ase: pelko. Sen kolme globaalisen vallankäytön välinettä ovat monopoli pommiin, rahaan ja eetteriin.

Pommin uhka tuo Imperiumiin poliisin ja sotaväen logiikan, joka sisältyy talouden, ideologian ja kommunikaation logiikkaan. Rauha on imperiumin kehityksen ja laajenemisen ehto, mutta sen puolustamiseen käytetään enemmän rahaa ja rahamekanismeja kuin rautaa. Tarvitaan myös kansainvälisiä sopimuksia ja järjestöjä konfliktien estoon ja niiden sovitteluun. Ylikansalliset järjestöt ovat imperiumin rauhanturvajoukot, armeijat sen rauhaanpakottamisjoukot. Imperiumin valta voi myös esiintyä kansainvälisten järjestöjen valekaavussa.

Markkinoita kontrolloidaan tehokkaimmin rahamekanismeilla. Raha tekee kaiken mitattaviksi ja yhteismitallisiksi suhteiksi. Imperiumin ylikansalliselle aristokratialle, tuolle loismaiselle oligarkialle, johon kuuluvat suuryritysten johtajat ja heistä riippuvaiset poliitikot, keinottelu on yrityshyve. Missään ei pääse rahaa pakoon. Tuotanto ja uusintaminen pukeutuvat rahan vaatteisiin. Dollarin ylivaltaa täydentää euro. Imperiumille on poliittisesti välttämätöntä hävittää kansalliset rahat, koska ne ovat valtioiden riippumattomuuden symboleita.

Imperiumin monarkia kontrolloi työn ja yhteiskuntakoneen orjia median kautta. Eetteri on kolonialisoitu, ja useimmat maat ovat Hollywoodin siirtomaita. Media tuottaa virtuaalivallalle alamaisia. Ns. tiedotusvälineet ovat vallanpitäjien liikkeelle laskemien informaatiovirtojen vedenpuhdistamoja ja jätevesien suodatuslaitoksia.

Uusi yhdenmukainen maailma

Imperiumi ilmentää itseään kommunikaatiosysteemien kautta. Tajunnantuotanto toimii ei-tilassa ja on samaa kaikille.

Media sanoo edustavansa kansaa ja vallan valvontaa, mutta se on osa systeemiä: kapitaalin ja valtion sanatonta liittoa. Media-areena ei ole demokraattinen, eikä median tehtävä ole puolustaa tai tuottaa demokratiaa. Itse asiassa se on neljäs osa korporatismin pyhää kolmiyhteyttä. Media ei vain jäsennä ja välitä informaatiota vaan myös organisoi globalisaatiota.

Systeemin legitimiteetin tuotannossa avainasemassa on kommunikaatioteollisuus. Se on informaation avulla tapahtuvaa mielten kolonialisointia. Uusista ideologisista aineksista tuotetaan suuria kertomuksia, jotka vetävät vertoja entisille. Kehitetään uusia tapoja näyttää ja käyttää valtaa ja voimaa. Tuotannon ja kommunikaation näkökulmasta uusi maailma on yhdenmukainen, kaikille sama.

Televisiotoiminnalle on ominaista yksisuuntaisuus. Siinä on keskitetty sisällön tuotanto, lähetyspaikkaan sidottu jakelu ja kilpailu massojen mielenkiinnosta. Television hallinnasta kamppaillaan, ja useimmissa Imperiumin osissa – ja Venäjä kuuluu tässä merkityksessä Imperiumiin - monarkia on vallannut televisioasemat.

Internet toimii yhdensuuntaisesta vallasta vapain linkein ja palvelimin. Sitä kautta voi syntyä globaaleja sosiaalisia ja interaktiivisia verkostoja myös vastarinnan tarpeisiin. Se on demokraattisempi media-areena kuin televisio.

Vastarintavoimille on tärkeää pääsy mediaan, kommunikaation haltuunotto. Sitä varten on vaadittava mediademokratiaa, oikeutta tiedontuotannon ja jakelun välineisiin. Sananvapauteen kuuluu vastarinnan äänen kuuluminen, ja demokratiaa on sen kuuleminen.

USA:n hallitus on nostanut kaikkien tilojen hallinnassaan tärkeään asemaan informaation infrastruktuurin hallinnan; saadaanhan USA:n yksipuolinen hallinta Imperiumissa näyttämään luonnolliselta juuri ylikansallisen mediateollisuuden kulttuurisen ja ideologisen operoinnin avulla. Kun USA:lle on puettu anti-imperialistiset vapauden vaatteet, se on valepuku. Ihmisiä hallitaan dollarin ylivallalla ja yhä enemmän näkymättömien immateriaalisten oikeuksien (patentit, tekijänoikeudet, lisenssit) avulla. Rahavirrat juoksevat USA:n suuntaan.

Hallitsevassa asemassa tajunnantuotannossa on viihde ja elämystehtailu. Koko media on pian kuin 7 päivää-lehti: pieniä katkelmia systeemin jokereiden elämästä. Jos tiedonvälitys on pelkkää politiikan Trivial Pursuitia, elämä 7-päiväistyy. Asioilla ei ole taustoja.

Hierarkian huipulla yksi valtio

Globalisaation hierarkiassa huipulla on USA. Sillä on teknisesti edistynyt ja poliittisesti yhtenäinen armeija. Se on aina valmis sotilaallisiin, moraalisiin ja juridisiin interventioihin etnisiä ja muita ”terroristeja” vastaan. Hyviä ovat vastassa Pahat.

Imperiumissa on USA:n täydellinen hallinta kaikkiin tiloihin (maa, meri, ilma, avaruus ja informaatio). Valtapyramidissa on maiden kesken hierarkia. Läheisimpiä supervallan liittolaisia ovat ne maat, jotka käyttävät Imperiumin rahataloudellisia instrumentteja tai jotka ovat sotilaallisessa yhteistyössä sen kanssa ennen muuta Natossa. USA:lla on kyky toimia yksin, mutta on sillä myös tarve toimia yhdessä muiden kanssa; onhan myös se riippuvainen globaalisesta systeemistä.

Systeemi saattaa joissakin asioissa toimia USA:ta vastaan. Sen itsensä - kaupan ja investointien vapauden nimissä - luoma maailman kauppajärjestö (WTO) on tuominnut sen käyttöön ottamat vapaakaupan rajoitukset. Se on asettanut itsensä kansainvälisten rikos- ja sotarikostuomioistuinten yläpuolelle niin että sen kansalaisiin ei ulotu kansainvälisen oikeuden valta. Se on piittaamaton kansainvälisistä sopimuksista, kuten Kioton ilmastosopimuksesta. USA ei tunne yhteisvastuuta maapallon luonnosta.

USA ei ole oikeusvaltio, vaikka missään ei ole niin paljon lakimiehiä kuin siellä. Oikeusvaltio ei ole se, jossa ihmisiä voidaan pitää loputtomiin pidätettyinä (maan rajojen ulkopuolella!) ilman oikeudenkäyntiä, jossa on salaisia oikeudenkäyntejä ja jossa ihmisiä voidaan tuomita kuolemaan salaisissa sotilastuomioistuimissa. Suunnitelmat USA:n turvallisuusministeriön perustamisesta lisäävät kansalaisten valvontaa tavalla, joka johtaa totalitarismiin systeemin toisinajattelijoita vastaan. Seuraava askel henkistä väkivaltaa on fyysinen.

USA on valinnut itsensä globaalipoliisiksi. Se toimii kuin keskusvalta sanktioimalla oikeutta. Se toimii muka sivilisaation nimissä barbariaa vastaan. Sen oman mielipiteenmuodostuksen ylilyöntejä ovat 1950-luvun McCarthysmi ja tämän ajan terrorismin vastainen taistelu.

Valta keskittyy keskuksiin, ja syntyy kontrollin kaupunkeja. Kun tuotetaan rahaa rahasta, keskuspaikka on New York. Kun tuotetaan elämyksiä mielikuvista, keskuspaikka on Los Angeles. Kun tuotetaan laittomia interventioita ja pommituksia, keskuspaikka on Pentagon. Imperiumilla on sellaisia keskuksia.

Kansa, edistys vai taantumus?

Monarkkien suvereniteetin ideologisiin haastajiin kuului aikanaan katolinen kirkko. Se loi rajat ylittäviä yhteisöjä, ja siksi se alistettiin suvereenin kontrolliin. Uskonnon varjolla käytiin maallisia sotia.

Kristinusko erotti toisistaan maallisen ja uskonnollisen järjestyksen. Se loi perustan oikeusvaltion uskontoneutraalille sisällölle ja vaikutti kapitalistisen rationaalisuuden syntyyn. Islamilaisissa maissa ovat käytössä uskonnolliset lait. Se on universaalisen yhteisöllisyyden muodossa kapitalismin merkittävin haastaja siihen tapaan kuin katolilaisuus aikoinaan haastoi maallisen vallan. Tehokkuus ja yhteisöllisyys saattavat olla toisensa poissulkevia asioita.

Universaaliseen aatteeseen perusti valtansa myös reaalisosialismin eliitti. Sillä oli rajat ylittävä ideologia. Valtiomonopolistinen sosialismi (VAMOSOS) ei ollut toimintakykyinen, mutta se oli pitkään todellinen vaihtoehto kapitalismille.

Ennen kansallisvaltiot olivat pääosissa alueiden imperialistisessa haltuunotossa, mutta nykyiselle tavalle hallita markkinoita ne ovat pikemminkin este. Imperiumissa ylikansalliset yritykset eivät tunne rajoja. Valtiot on lyöty. Monopoleista on tullut tulppia siihen systeemin verenkiertoon, joka perustuu vapaaseen kilpailuun. Kapitalismi ei nykymuodossaan ole Adam Smithin luomus.

Ranskan vallankumous (ja valistuksen aika) oli tasavaltalaisen hallinnon historiallinen humus. Sen porvaristo käynnisti väkivallalla, ei demokratialla. Valtion käsite kiinnittyi alussa tiukasti kolmanteen säätyyn eli porvaristoon, joka kytki tasavallan ja sen lait kansalaisvaltaan. Se oli porvariston (harvain)valtaa. Siirtomaavallan muodossa monet kansat saivat Euroopan porvaristolta perinnöksi orjuuden historian. Kapitalismi syntyi eurooppalaisesta verestä, hiestä, valloituksista ja kolonialismista.

Vallankumoukset olivat kansakuntien henkisiä rakennuspuita, ja vähitellen ne täydellistyivät kansallisvaltioiksi. Niiden avulla rikottiin uskonnollisia, etnisiä, kielellisiä ja kulttuurillisia raja-aitoja. Kun vakiintuivat käsitteet "kansa" ja "kansanvalta", demokratia ruvettiin käsittämään samaa merkitseväksi sanaksi kuin kansanvalta.

Hardtille ja Negrille kansa on taantumuksellinen käsite. Sitä kautta hegemonisin ryhmä saa oikeuden edustaa koko kansaa. Kansan nimissä edustuksellisuus totalitarisoituu. Valtio on ”kansallisen vapauden myrkytetty lahja”. Kansallisvaltioissa demokratia takaa kurin ja vakiinnuttaa luokkien väliset erot sekä työn tulosten epätasaisen jaon.

Kansakunta on ollut ase muutokseen alistettujen käsissä. Se on tehnyt mahdolliseksi kansalaisten puolustamisen ulkoisia vihollisia vastaan. Se on ollut lähde kansan yhtenäisyydelle, autonomialle ja vallalle. Kun kansallisvaltio vapautti ihmiset kansalaisiksi, heistä tuli valtion aktiiveja. Kansallisuus edustaa yhteisöllisyyttä toisin kuin KAPITALismi tai uusliberalismi - eli uuskonservatismi. Kansakunta ei kuitenkaan ole ainoa yhteisöllisyyden muoto.

Hardtille ja Negrille on tärkeää erottaa toisistaan kansa ja rahvas (multitude), tuo ihmisten moninaisuus yli kansallisten rajojen. Kansallinen identiteetti määrittyy paikan mukaan, joko virtuaalisen tai todellisen. Se yhdistää ihmisiä kulttuurillisesti, ja se perustuu biologisten verisuhteiden jatkumiseen, alueellisen tilan hallintaan ja kielelliseen yhteisyyteen. Se on kulttuurin, historian ja kielen jatkumo. Kansakunta ei ole vain kulttuurinen muodostelma, johonkin kuulumisen tunne ja sen yhteinen perintö, vaan se on myös laillis-taloudellinen rakenne. Kansakunnan poliittinen elämä esiintyy valtion elimissä (joissa sosialidemokraatit tekevät Hardtin ja Negrin mukaan jatkuvasti kompromisseja luokkaetujen kustannuksella).

Valtioiden vallan kuihtuminen on rakenteellinen ja palautumaton prosessi, eikä sitä kohtaan kirjoittajien mielestä kannata tuntea nostalgiaa. Kansallisvaltioiden alasajautumisen seuraus on valtion ja kapitaalin etujen yhteensulautuminen. Kansakunnan tilalle on tullut valtio, joka välittää markkinoiden itsenäisyyden ja yhteisön etujen välillä. Se toimii kapitalistien yhteisten etujen puolesta, jotka saattavat joskus olla ristiriidassa yksittäisten kapitalistien etujen kanssa. KAPITALismissa on valtiovallan kuri ja kontrolli.

Kansalaisyhteiskunta on eri asia kuin valtio. Valtio haluaa hallinnoida sosiaalisen elämän kaikkia osia, tekee parhaansa imeäkseen kansalaisyhteiskunnan itseensä. Se haluaa olla kaiken tapahtumisen sosiaalinen ympäristö. Kansalaisyhteiskunta voi toimia valtiosta riippumattomasti, vaikka onkin käynyt niin, että se kuihtuu siirryttäessä kurista kontrolliin. Mutta ei huolta, uudet voimat tulevat! Rahvaan valta kasvaa KAPITALismin kohdussa.

Kansallisvaltio rajojensa sisällä on kirjanpitäjä hyödykkeiden, rahojen ja ihmisten liikkeille, joita muut voimat sysäävät liikkeeseen.

Markkinat ilman moraalia

On syntynyt harhakuva KAPITALismin luonnollisuudesta. Mielikuva perustuu siihen, että on pystytty mielikuvien tasolla kiinnittämään toisiinsa kapitalismi ja markkinat.

KAPITALismia ilmentää parhaiten tuotantovälineiden yksityisomistus, joka sulkee pois muiden oikeudet omistettavaan ja on perusta omistajan oikeudelle omaisuuden koko tuottoon. Yksityisomistus kehittyy kaiken aikaa entistä abstraktisemmaksi. Omistettava pyritään arvopaperistamaan ja jakamaan aina vain pienempiin osiin (futuureiksi, optioiksi ja indekseiksi) niin että alkuperäinen omistettava voidaan omistaa moneen kertaan. Rahaa tuotetaan rahasta pörsseissä. Kyseessä on pääomien intensiivinen uusintaminen tuottamalla lisää KAPITALismia järjestelmän sisään.

Toisaalla kapitaali sitten taas pyrkii ylittämään rajansa ja ottamaan haltuun uusia tiloja. Maailmanmarkkinoilla hyökätään suurella voimalla kaikkia rajoja vastaan, koska niiden häiriötön toiminta (jatkuva kasvu!) vaatii löydettäväksi uusia proletaareja riistettäviksi ei-kapitalistisista maista ja uusilta aloilta. Kasvun tarpeisiin kapitalisoidaan myös ei-kapitalistinen ympäristö. Kaiken (ihmissuhteiden, luonnon ja avaruuden) kaupallistamisessa tämä "kaikki" integroidaan kapitaalin laajenevaan ruumiiseen eri osien osalta eri tavoin. Sillä tavalla yhteiskuntaan - ja luontoon - tuotetaan uusi sosiaalinen muoto, joka siittää ja uusintaa itsensä.

Ovat KAPITAlismin laajenemisvoimat ja niitä vastassa yhteiskunnalliset rajoitus- ja valvontavoimat.

Jos jossakin maassa julkinen valta uhmaa markkinoiden lakeja, sitä rangaistaan, piinataan ja ajetaan alas rahamekanismeilla. Kapitaalilla ovat näkymättömät jalat. Pääomien maastalähdön tai tuotantopaikan muutoksen uhkat ovat tehokkaita neuvottelu- ja painostusaseita.

Markkinat eivät erottele toimijoita sisäisiin ja ulkoisiin. Ne ovat jatkuva, yhdenmukainen tila, jossa kapitaalilla alistetaan ja sen logiikalla riistetään. Ensin lisäarvo realisoidaan ja sitten tyydytetään tarve kapitalisoida se.

Markkinat ovat omalakista toimintaa. Ne ovat niiden ihmisten moraalia, jotka niillä toimivat. Markkinoilla on oma moraalinen eetos, ja yhteiskunnan yleiset moraaliset standardit ovat menettäneet käyttäytymistä ohjaavan merkityksensä. Markkinat ovat sosiaalisten suhteiden ja arvojen uusintamisen perusta.

Imperiumin näkymätön monarkia vastaa maailmanmarkkinoiden yhtenäisyydestä ja turvaa kapitalisteille tavaroiden, teknologioiden ja työvoiman vapaan kierron. Työvoiman osalta vapaa liikkuvuus merkitsee työn hinnan alenemista, kun taas pääoman osalta vapaa liikkuvuus merkitsee korkeampaa tuottoa.

Kapitalistinen järjestys tulee siitä, että kasvavat yhteen taloudellinen ja poliittinen valta. Se ei ole liitto, mutta se on näkymätön, usein korporatiivinen, side. Näistä kahdesta kapitaali on valtioon verrattuna suvereenimpi, ja uusi sosiaalinen järjestys on sen järjestys. Sen valta perustuu pääomien logiikkaan: niille haetaan aina korkein mahdollinen tuotto. Pääomilla ei ole muuta komentokeskusta.

Markkinoille asettaa maapallolla rajoja ihmiskunnan ja luonnon äärellisyys. Niiden sisään mahtuvat luonto ja ei-kapitalismi, mutta markkinoiden globalisaatiossa eli maailmanlaajuistuessa rajat tulevat vastaan. Ekotuho on tulossa, uskovat Hardt ja Negri, eikä sitä vastaan voida taistella markkinamekanismeilla. Siihen asti kapitalistinen laajenemis- ja valloituspolitiikka jatkuu, kaikki tilat täyttyvät ja riisto tiivistyy. Imperiumin ulkopuolelle jääminen merkitsee ghetottumista; niin riippuvaisia ovat yksittäiset valtiot maailmanmarkkinoiden pääomien, hyödykkeiden ja palvelujen kierrosta.

Kysymys kuuluu, voiko KAPITALismia korjata. Ei voi, vastaavat Hardt ja Negri, koska siihen kuuluu imperialistinen elementti. Imperialismi on poliittinen käsite. Kansoja jaetaan sisäpiiriin ja ulkokehälle.

Sosialidemokraatti Kautsky uskoi, että kapitalismin ja imperialismin aiheuttamien konfliktien jälkeen tulee kapitalismin uusi rauhanomainen vaihe. Siltä osin sosialidemokratia on tuonpuoleisen odotusta.

Vastarinnan mahdollisuus

Imperiumissa vastakohdat ovat vaikeasti tavoitettavia, nopeasti lisääntyviä ja huonosti paikallistettavia. Se on taloudellis-teollis-kommunikatiivinen kone, joka saa legitimisaationsa omasta toiminnastaan. Yleiskone on tietokone. Se on mielen ja ajattelun proteesi. Koneilla organisoidaan aivoja ja kehoja niin että ihminen vieraantuu elämän tunteesta ja luovuuden halusta.

Luokkataistelu on päättymätön, mutta Hardtin ja Negrin mukaan on käytävä taistelua myös sitä orjuutta vastaan, mitä merkitsee kuuluminen kansakuntaan ja kansaan. On destabilisoitava Imperiumin toiminta ja muusattava valtioiden poliittinen kuri. On heitettävä syrjään imperiumin voimat ja nostettava niiden tilalle uudet, jotka syntyvät hyödykkeiden, palvelusten ja tajunnan tuotannossa.

Kun melkein koko ihmiskunta on kapitalistisen riiston piirissä, Hardt ja Negri eivät usko, että voidaan palauttaa kansallisvaltion valta. Valtiot eivät voi suojella ihmisiä globaalikapitaalia vastaan. Kansallinen tai paikkaan sidottu itsetuntemus on imperiumikoneen tuotos. Se tuottaa väärää identiteettiä. Kun politiikassa on enimmäkseen paikkaan sidottuja liikkeitä, ne säilyttävät eroja ja eroavaisuuksia, ja siksi niihin perustuva poliittinen asema on väärä ja vahingollinen.

Politiikka on kansallisten organisaatioiden vanki. Se ei ole kadonnut. On kadonnut sen autonomia. Vanha ay-liike ja vanhat puolueet ovat perua vanhan taistelun eli sellaisen joukkovoiman ajalta, jota ei enää ole. Tekniikka ja työprosessit ovat muuttuneet. Kun ennen vastarinnan paikka oli tehdas ja taisteluase oli lakko, nykyisin on verkostuttava. Rahvaan (multitude) on vallattava itselleen sosiaalinen tila ja avattava itselleen rajaton toimintakenttä.

On yhteinen vihollinen: kansainvälinen kuri ja järjestys. Tärkeää on tahto olla sitä vastaan. Kun ei ole paikkaa, missä olla vastaan, täytyy olla vastaan joka paikassa. On löydettävä Imperiumin heikoin lenkki. On iskettävä sen sydämeen. On mentävä imperiumin läpi ja tultava ulos sen toiselta puolelta. Kun Imperiumi on virtuaalinen, iskuja voidaan tehdä eri suunnilta. Ei pidä synnyttää yhtä isoa konfliktia vaan monta pientä.

Rahvaan yhteisprojektien valmisteluun tarvitaan työväen ja intelligentsian yhteinen rintama, jota yhdistää intohimo ja mielentila, suorastaan rakkaus muutokseen. On analysoitava olevaisuus ja tuotettava itse tulevaisuus. Halutaan luoda uusi massasosiaalisuus, uusi toiminnan ja ajattelun yhtenäisyys. Kapitalismi ei tuota yhteisöllisyyttä, rahvaan taistelu tuottaa. On saatava mukaan 1. maailman työväen kokemus vastarinnasta ja sen tuotannollinen ja organisatorinen luovuus. On kuitenkin varottava sellaista kolmasmaailmalaisuutta, jossa nähdään riisto vain kansainvälisen kapitalistisen järjestelmän ja 3. maailman välillä, mutta ei 1. maailman sisällä.

KAPITALismi tarvitsee uusissa oloissa uuden hallitsemisen prosessin. Vanhan tuotti proletariaatti itse - ja se tuottaa myös uuden. Imperiumi on tehnyt proletariaatin näköisekseen käytännöin ja muodoin, joilla sitä integroidaan, hallitaan ja riistetään. Ihmisten yhteistyön, joka on aina läsnä, aktivoivat pääoma ja KAPITALismi. Niitä ei välttämättömästi tarvita sen orkesterin johtoon, jolla tuotantoa soitetaan.

Rahvaan osittaminen (segmentaatio) on ollut historiassa kaiken poliittisen hallinnan edellytys. Siksi sen on sekoitettava kapitalistin kyky määrittää ihmiselle paikka. Rahvaan on oltava joustava ja valmis liikkuvuuteen joka suuntaan. Sen on paljastettava se vallan hegemoninen kieli ja ne sosiaaliset rakenteet, joilla sitä hallitaan. Taistelun on oltava taloudellista, poliittista ja kulttuurillista. Tärkeä on käsitteiden ja kielen merkitys. Muutoksen edellytyksiin kuuluu vapaa pääsy tietoon, informaatioon, kommunikaatioon ja niiden kautta ihmismieliin.

Imperiumia ei voida vastustaa vanhoilla sosiaalisilla muodoilla eikä eristyksissä. Vaihtoehdon on oltava yhtä globaalisella tasolla kuin toimii Imperiumi. On organisoiduttava biopoliittisesti.

Vanha käsitys siitä, mitä on ns. edistys, on murentunut. Tilalle ovat tulleet uudet tavoitteet. Kaikki uudet liikkeet eivät enää taistele valtiovallasta eli vallasta valtioon, vaan taistelua käydään itsestään elämästä, arjesta, biovallasta. Uudet liikkeet ovat usein epäekonomistisia, mutta silti niillä on valtava taloudellinen voima, jolla ne pystyvät vaikuttamaan markkinoihin. Voima perustuu moraaliseen paatokseen ja eettiseen maailmankuvaan.

Hardtin ja Negrin vastarintavoimien toiminnan perustana ei ole aate, ei varsinkaan mikään hardtismi-negrismi. Kirjoittajilla on ehkä ollut halu kirjoittaa uusi Pääoma. Paatos ei kuitenkaan ole yhtä vakuuttava; on liikaa postmodernistista "itsestään tapahtumista". Kun subjekti on monen miljardin ihmisen rahvas, se hukkuu. Silti pitää kannustaa itseorganisoitumiseen ja yhteistoimintaan yli rajojen.

Rahvaan tulemista valtaan symboloi latinankielinen sana ”posse”, olla voimaa. Voimaa löytyy, jos on tahto vastarintaan ja kyky organisoida rahvas poliittiseksi subjektiksi, uuden tekijäksi. Vastarinta on valjastettava vastavoimaksi.

Paluuta vanhaan ei ole. Imperiumin uusia voimia ei voi tuhota.