|
Elämme marxilaisittain ”yltäkylläisyyden pulan” aikaa (mitä ei saa tulkita niin että olisi pulaa yltäkylläisyydestä vaan niin että yltäkylläisyydestä huolimatta on lama-aika). Vastapuolella on sama arvio. Laman ykkössyyllinen Alan Greenspan kuvasi kuplan syntyä ”järjettömän ylenpalttisuuden” ajaksi. Olli Rehnin tehtävä EU:n uutena raha- ja talouskomissaarina on panna markkinat kuriin läpikotaisin finanssioidussa (finacialization) uudessa eurooppalaisessa KAPITALismissa, johon on tartutettu amerikantauti. Homma onnistuu, jos Rehn on yhtä jämerä komissaari kuin on istuvan komission kilpailukomissaari Neelie Kroes, tuleva tietoyhteiskuntakomissaari. Kunnioitukseni kyseistä naista kohtaan on suuri. Hän uskalsi EU:n nimissä sakottaa valtioiden pääomittamia konkurssipankkeja ylisuurista valtionavuista. Niistä nimittäin syntyi moraalivaje (moral hazard) suurten saadessa valtion tuet ja takuut pienten jäädessä niitä paitsi ja joutuessa tulemaan omillaan. Nykyinen sisämarkkinakomissaari Charlie McCreavy, irlantilaisen telaketjukapitalismin asiamies EU:ssa, veti pankkikriisin seurauksena (Irlannin joutuessa kansallistamaan kolme suurpankkia) länget omaan kaulaansa ja ehdotti niitä vedettäväksi myös eurooppalaisten pankkien kaulaan. Hän on komission nimissä laatinut monia direktiiviesityksiä sääntelyn lisäämiseksi ja seuraavan laman torjunnan aloittamiseksi. Niitä tarvitaan, ja perusteet otettakoon talousnobelisti Paul Krugmanilta: ”Kaikkia sellaisia toimintoja, jotka joudutaan rahoitusmarkkinoiden kriisitilanteessa pelastamaan niiden elintärkeän roolin vuoksi, pitää voida valvoa myös silloin kun mitään kriisiä ei olekaan.” Yhteisen rahan asioissa Euroopan Keskuspankki (EKP) on itsenäinen ja riippumaton EU:sta ja sen poliitikoista. EU:n uuteen nimityspakettiin kuulunee toistaiseksi julkituomaton uuden pääjohtajan valinta. Ranskalainen vaihtunee saksalaiseksi. Kun Saksa saa komissioon energiakomissaarin ja Ranska sisämarkkinakomissaarin, näiden suurten maiden edustajat pitävät huolen maidensa edusta; ja tarvittaessa kävellään Olli Rehnin ja muiden ollirehnien ylitse. EU:n talous on liian tärkeä asia jätettäväksi jonkun suomalaiskomissaarin harteille. Siinä asiassa salkun painoarvoa hehkuttava suomalainen media on kuitenkin oikeassa, että Rehnillä on nyt vaativampi tehtävä kuin oli laajenemisasioiden pilipalikomissaarina. Tulevaisuudesta niistä vastaa tshekkiläiskomissaari EU:n ulkokehältä. Jotta ei totuus unohtuisi, tähän loppuun sitaatti Karl Marxilta kuvaamaan reaalikapitalismin kehitystä kohden epävakaita oloja kerta toisensa jälkeen järjestelmän omien sisäsyntyisten (markkina)voimien vaikutuksesta. Ne ovat vastavoimia kaikelle sille, mitä Rehn tekee. ”Kauppa tyrehtyy, markkinat ovat täpötäynnä, siellä on suuri määrä tuotteita lojumassa myymättöminä, käteinen raha katoaa liikkeestä, luotosta tulee loppu, tehtaat seisovat, työtätekeviltä joukoilta puuttuu elämäntarvikkeita, sillä he ovat tuottaneet niitä liian paljon, vararikko seuraa vararikkoa, pakkohuutokauppa pakkohuutokauppaa. Lamatila jatkuu vuosikausia, tuotantovoimia samoin kuin tuotteitakin haaskataan ja hävitetään suurin määrin, kunnes kertyneet tavaramassat saadaan suuremmin tai pienemmin hinnanalennuksin vihdoin kaupaksi ja tuotanto ja vaihto pääsevät taas vähitellen käyntiin. Käynti kiihtyy aste asteelta, muuttuu raviksi, teollinen ravi vaihtuu laukaksi ja tämä taas yltyy teollisen, kaupallisen ja keinottelutoiminnallisen esteratsastukseen hillittömäksi neliksi päättyäkseen hengenvaarallisten hyppyjen jälkeen romahduksen hautaan.”
Että näin on, sen on käytäntö vahvistanut kuluneiden puolentoistasadan vuoden aikana. |
