|
Lähetin Helsingin Sanomien lukijoiden palstalle tänään seuraavan kirjoituksen: ”Olen ihmeissäni tavasta, jolla EU aikoo pelastaa Kreikan vararikolta. Konkurssiuhan aiheuttaa maan ylivelkaantuminen vääriin tarkoituksiin. Lainat syötiin kädestä suuhun. Näitä lainoja myöntämällä pankit tekivät suuria voittoja, joiden kasvattamisen houkuttelemina ne jatkoivat luotottamista ottamatta huomioon Kreikan lainanottajien mahdollista maksukyvyttömyyttä. Tilastojen vääristelyssä Kreikan hallitusta konsultoi vastuuttomalla tavalla yksi USA:n pankkikriisin syyllisistä Goldman Sachs-pankki, joka jatkoi riskipolitiikkaa systeemikriisin jälkeenkin USA:n valtiovallan annettua toimillaan suurpankeille käytännön pelastustakuut riskien realisoitumisen tapauksessa. Taloustieteen nobelistin Joseph Stiglitzin mukaan USA:n politiikka pankkiensa pelastamisessa perustui voittojen privatisoimiseen ja velkojen sosialisoimiseen. Sitä samaa Suuren Moraalikadon politiikkaa toteutetaan nyt EU:ssa. Kreikan kriisin suursyyllisiä ovat luotonantajat, pankit ja sijoittajat. Ne - ja tietysti kapitalismissa elettäessä myös niiden omistajat - pitää saada vastuuseen teoistaan. EU tai Suomi eivät ole Kreikka-syyllisiä, ja silti ne ovat ottamassa täyden pelastusvastuun tilanteessa, jossa ei pelasteta Kreikkaa vaan sen velkojat. Käytännössä vastuun jakaminen voi tapahtua vain kaikkien velkojen uudelleenjärjestelyn kautta leikkaamalla lainanantajien saamisista osa pois. Sodan jälkeen Suomessa leikattiin seteleistä puolet pois, ja sen periaatteen mukaan pitää nyt leikata Kreikan lainanantajien saamisia. Sillä tavalla voidaan myös vähentää ongelmia, jotka aiheutuvat "sisäisen devalvaation" pakoista: työttömyyden kasvusta, palkanalennuksista ja suurista sosiaaliturvan leikkauksista. On vähennettävä Kreikan velkoja eikä vain siirrettävä velkaantumista uusille maksajille, meille. Jos pankit vapautetaan sijoitustoimintansa riskeistä eurooppalaisin julkisin varoin, Suomen ei pidä siihen suostua. Sillä tiellä tulevat pian vastaan EU-maista Espanja, Portugali ja jotkut muutkin maat.” Saa nähdä, pitääkö Helsingin Sanomat tätä näkökulmaa niin tärkeänä, että se julkaisee kirjoitukseni. |
|
Iltalehdessä (7.4) suomalaismepit Ville Itälä ja Heidi Hautala ”köyhäilivät” tulojensa alenemisesta tavalla, joka antaa väärän kuvan Euroopan Parlamentin jäsenten tuloista. Itsekin olen vastaanottanut epämääräisiä etuuksia, mutta olen aina antanut oikeat tiedot meppien tuloista.
Vikaa löytyy myös Euroopan Parlamentin Suomen tiedotustoimiston kotisivujen informaatiosta, jota ei ole asianmukaisesti päivitetty (ja toimiston puhelinnumerokin puuttuu Fonectan luettelosta). Suomalaismepin palkka on 7 665 (eikä Iltalehdessä mainittu 7 600) euroa kuukaudessa, ja siitä hän saa euroveron ja tapaturmavakuutusmaksun jälkeen käteen 5 963 euroa. Suomi perii siitä lisäksi kotimaahan veroa noin 1 000 euroa kuukaudessa. Veroetu on se, että mepeiltä peritään vain vero, joka vastaa palkan suomalaista verotusta, mutta ei eläkemaksua, koska eläkkeen maksaa heille Suomen sijasta Euroopan Parlamentti. Vanhat jäsenet voivat sen lisäksi nauttia edullisesta mutta maksullisesta lisäeläkejärjestelmästä, joka tuottaa minulle 10 vuoden aikana maksettuja runsaan 100 000 euron vakuutusmaksuja vastaan lähes 2 900 euron kuukausittaisen lisäeläkkeen, josta maksan veron Suomeen. Jos nykymepit saavat vastaanottaa tulevan euroeläkkeensä niin että siitä pidätetään vero vain EU:lle, se on merkittävä etuisuus (mistä nauttivat kaikki suomalaiset EU-virkamiehet, nekin, joiden toimipaikka on ollut Suomessa). Päiväraha on 298 (eikä 290) euroa päivässä ja yleinen kulukorvaus 4 202 (eikä 4 000) euroa kuukaudessa. Kun kulukorvauksesta maksettiin ennen kotimaan työmatkat, uuden parlamentin uusi etuus on korvaus 24 kotimaan matkasta. Se on merkittävä lisäetu. Vaikka työmatkat korvataan uudessa parlamentissa kuittien mukaan, mikä vähentää mepin tuloja runsaat 5 000 euroa kuukaudessa, uusi lisäetuus on erityinen matka-aikakorvaus. Meppi siis saa matkustuspäivänä tuplakorvauksen, kun hänelle maksetaan sekä päiväraha että matka-aikakorvaus. Etäisyyskorvaus (helsinkiläiselle 382 euroa/matka) on sen ansiosta säilynyt lähes muuttumattomana. Pidän täysin perusteettomana Hautalan lausuntoa, jonka mukaan ”kokenut helsinkiläisedustaja tienaa nettona kutakuinkin saman verran kuin meppi, jos otetaan huomioon myös kansanedustajan verovapaa kulukorvaus”. Miksi kulukorvausta ei tuon laskutavan mukaan oteta huomioon myös mepiltä? En myöskään usko Itälän lausuntoon, jonka mukaan meppiparkojen nettotulot olisivat ”romahtaneet” 40 %. Eivät ole. Kyllä europarlamentti pitää edelleen huolen jäsentensä hyvinhyvinvoinnista Nämä huomiot näin entisen kultapossukerholaisen näkökulmasta. |
|
Olen vappupuhujana Turun ja Raision vasemmiston vappujuhlissa.
Puhetta tehdessäni olen pohtinut paria ajankohtaista asiaa.
Mitä tulee naapuripuolueen miehen Eero Heinäluoman esille nostamaan maahanmuuttoasiaan, hän ei tunnista oikeaa ongelmaa. Hän on siis väärillä jäljillä.
Ongelma ei ole EU:n ulkopuolelta tuleva halpatyövoima niin kuin hän sanoo, vaan ongelma on EU:n sisältä tuleva keikkaväki. SDP:lle EU on ideologia, ja siinä merkityksessä demareilla on ideologiset silmälaput. On perusteltua vaatia muiden EU-maiden reppufirmoja käyttäytymään Suomessa laillisesti, siis lakien mukaan maassa maan tavalla.
Meillä on yli 20 000 ulkomaista rakennustyöläistä, joista vain kuutisen sataa maksaa veroa Suomeen. Samaan aikaan meillä on 30 000 suomalaista rakennustyöläistä työttöminä. Ongelma on, että vieraan työvoiman laillisuusvalvontaa suorittaa vain parikymmentä virkamiestä ja että poliisin erikoisyksikkö keikka- ja reppupalvelurikosten torjumiseksi lakkautettiin jo vuosia sitten. On kuin ei haluttaisikaan tukea suomalaisten työttömien työllistymistä.
Sen sijasta, että hallitus palauttaisi laillisen menon työmarkkinoille, se auttaa pelastamaan ne pankit, jotka ovat antaneet rahaa lainaksi persaukiselle, yli varojensa eläneelle Kreikalle. EU ei pelasta vain Kreikkaa, vaan se pelastaa Kreikalla voittoja tehneet pankit sen periaatteen mukaan että voitot privatisoidaan ja tappiot sosialisoidaan. Pantakoon Kreikan pelastajaksi ne pankit. Leikattakoon niiden Kreikka-lainoista puolet pois siihen tapaan kuin aikoja sitten Suomessa leikattiin seteleistä puolet pois. Sillä tavalla pelastetaan Kreikan työläiset sisäiseltä devalvaatiolta: työttömyydeltä, palkanalennuksilta ja suurilta sosiaaliturvan leikkauksilta. Pantakoon maksajiksi ne pankit, jotka ovat Kreikan velkaannuttaneet ja siitä suuret voitot keränneet.
Jo riittää pankkien omistajien pelastaminen julkisin varoin!
Lisää vapputavaraa Turun puheessani näillä sivuilla 1.5.
|
|
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on 18.3 hyväksytty yksimielisesti työeläkeyhtiöiden rahastointia koskevan poikkeuslain jatkoversio niiden vakavaraisuusvaatimusten löysäämisestä. Minusta työeläkeyhtiöiden vaatimus meidän eläkeläisten rahoilla tapahtuvan keinottelun riskien poiston jatkamisesta ei ole perusteltua. Työeläkerahastoissa oli viime vuoden lopussa 125 miljardia (125 000 000 000) euroa. Se on jättiläismäinen summa, jonka perusteella yksityiset työeläkeyhtiöt saavat käyttää paitsi sijoitusvaltaa meidän rahoihimme myös osakkeiden omistukseen perustuvaa yritysten omistajavaltaa. Vasemmisto on perinteisesti kohdellut työeläkeyhtiöitä silkkihansikkain siitä syystä, että näiden yksityisten yhtiöiden hallintoelimiin on valittu jokunen ammattiliittopamppu. Siitä syystä ay-liike on taltutettu, eikä se vaadi tel-varojen sijoitustoiminnan riskipitoisuuden alentamista. Suuririskisten osakesijoitusten osuus oli pankkikriisin synnyn aikaan lähes puolet rahastojen varoista, ja elämä osoitti, että näitä varoja ei ollut sijoitettu turvaavasti ja tuottavasti. Tänään osakeriskien osuus on vielä runsas kolmannes.Vuoden 2008 romahduksessa osakkeiden ja rahasto-osuuksien arvo aleni 22 miljardia, eikä alenemaa ole saatu korjattua pörssikurssien noustessa vuonna 2009. Suomen Kuvalehden (11/20) artikkelin mukaan työeläkeyhtiöissä oli tehty kriisin aikana raskaita väärinarvioita tulevan kehityksen suunnasta, ja tappiot ovat olleet sen mukaisia. Valiokunta perustelee rahastosijoitusten riskinpoiston poikkeuslain jatkoa sillä, että osakkeiden mahdollinen myynti romahduttaisi Helsingin pörssin kurssitason. Perustelu on hatara. Miksi yhtiöt olisivat myyneet nimenomaan kotimaisia osakkeita, joiden osuus koko potista on noin 1/3 eivätkä ulkomaisia osakkeita, joiden osuus on lähes 2/3? Ja jos ne silloin olisivatkin joutuneet myymään, pitääkö niille nyt vakaamman kehityksen oloissa antaa samat riskiensosialisoimisedut kuin ne saivat silloin kriisitilanteessa? Työeläkevaroistamme on sijoitettu 2/3 ulkomaille. Samaan aikaan ovat jotkut terveet kotimaiset yhtiöt ajautuneet vaikeuksiin käyttöpääoman puutteen takia. Mikä on sellaisessa tilanteessa ay-liikkeen moraali, kun se ei vaadi työeläkeyhtiöitä sijoittamaan enemmän kotimaahan – ja sijoittaa suurimman osan omistakin varoistaan ulkomaille? Edellisellä poikkeuslailla syksyllä 2008 työeläkeyhtiöt saivat keinottelupuuhissa huvenneisiin toimintapääomiinsa meiltä eläkeläisiltä miljardi euroa. Osa näistä eduskunnan lähes ilman keskustelua ja kokonaan ilman avun taloudellista arviointia hyväksymistä tasetukiaista valui eläkemaksujen asiakaspalautuksina suuryhtiöiden kassoihin. Sen miljardin takaisinmaksusta eläkkeidemme katteeksi ei ole mitään varmuutta, sillä rahojen palauttaminen meille on sidottu osakeomaisuuden hyvin löysiin tuotto-odotuksiin. Samaan aikaan, tosin ilman eduskunnan myötävaikutusta, eläkeläisiltä on otettu miljardi euroa niille suuryhtiöille, jotka ovat lakkauttaneet omat eläkesäätiönsä.On mahdotonta hyväksyä nämä miljardien tulonsiirrot eläkeläisiltä työeläkevakuutusyhtiöille ja suuryhtiöille. Työeläkejärjestelmä kaipaa perinpohjaista tuuletusta. Siksi teen seuraavan ehdotuksen siinä hengessä, jossa kapitalismin emämaissa pelastettiin pankit: Jos kerran valtio takaa työeläkeyhtiöiden keinottelutappiot ja sosialisoi riskit, otettakoon valtiolle vastaava omistusosuus näiden yhtiöiden osakkeista. Ay-liikkeen valvojiin emme voi sijoitustoiminnassa luottaa; onhan meillä vielä muistissa entisen punapääoman romahdus ja ay-liikkeen johtajien vastuuttomuus niiden yhteisten varojen valvonnassa. Toiseenkin asiaan kiinnitän huomion. Päivän Helsingin Sanomien mukaan Risto Uimonen on tulossa olevassa uudessa Viinas-kirjassa käsitellyt vuoden 1995 hallitusneuvotteluja. Sen mukaan hallitusohjelman talouspoliittinen osuus hyväksyttiin kokoomuksen ja demareiden salaisen ennakkovalmistelun tuloksena sellaisenaan. Kun niiden hallitusneuvottelujen kana on vielä vasemmistoliiton osalta kynimättä (mukana olleena koin ”neuvottelut” silmänlumeena niiden sopimusten vahvistamiseksi, jotka oli tehty pienessä piirissä yhtä salaa kuin Lipposen I hallituksen sosiaaliturvan leikkausohjelma), toivon Uimosen saaneen selville, ketkä sopivat ja mitä sopivat ja kuka vasemmistoliitossa pelasi kulisseissa itsensä ministeriksi ja puolueen vaalitappioiden tielle (lukuun ottamatta vuoden 1997 eurovaalia). |
|
