|
Ulkoistettu terveys ja politiikka |
 |
 |
 |
|
Yleisradion Ajankohtainen ykkönen 26.1.2010
Ulkoistaminen on sitä, että ei tehdä itse vaan teetetään muilla. Suomen hallitukset ovat alkaneet teettää muilla valtion hommia, muun muassa ulkopolitiikkaa. Valtiovalta ei vain ulkoista vaan myös privatisoi; pörssittää ja myy kansallisomaisuutta - hirmuiseen alehintaan - ulkomaille. Eniten on omaamme ulkoistanut Paavo Lipponen aaterajoitteisine ministerisosialistitovereineen. He ovat antaneet näkymättömän käden johtaa orkesteria, jossa pianistitkin ovat olleet toisen viulun soittajia. Majakovskin uho, että ”ananasta ahmi, hotkaise pyy, loppusi porvari lähestyy”, ei ole ollut hakusessa. Tänään ulkoistetaan kansakunnan terveyspalveluja. Valelääkäreitä ja tappajahoitajia - ruotsalaisyhtiö Mehiläisen johdolla - työllistäneet yksityiset terveyspalvelimet myyvät kunnille - täyteen hintaan - osin ammattitaidotonta ja osin kielitaidotontakin työvoimaa köyhien sairastaa. Kun julkinen valta, tässä tapauksessa HUS, piti vaarallisena eikä suostunut tekemään keravalaiselle potilaalle laihdutusleikkausta, kyseinen henkilö osti riskioperaation yksityiseltä Pulssilta Turusta. Tämä yksityisfirma leikkasi ja sai rahansa. Julkisella puolella oli pelätty jälkikomplikaatioita, ja niitä tuli. Niiden hoidon hinta oli 300 000 euroa. Iso periaatteellinen kysymys on se, kuka maksaa: keravalaiset veronmaksajat vaiko leikkauksella rahastanut Pulssi. Minusta julkisen vallan tulee lähettää lasku Pulssille. Keravan kaupungin mielestä kai ei. Ainakaan Kerava ei ole vielä antanut HUS:ille lupaa lähettää lasku julkisen Keravan sijasta yksityiselle Pulssille. Tapaukseen liittyy nykyaikaisen kermankuorinnan koko ideologia: yksityiset terveyspalvelimet ottavat rahaa vastaan riskejä, mutta jos ne toteutuvat, jälkihoito tulee maksuun veronmaksajille. Kannattaa myös seurata, mitä on tapahtumassa meidän verovaroillamme koulutettujen uusien lääkäreiden pakolliselle yhdeksän kuukauden terveyskeskuskoulutukselle. Se halutaan hoitaa reppufirmojen keikkapalveluina, muun muassa Lääkäriliitto haluaa. Kaikki kunnia ammatillisesti päteville, ahkerille ja empaattisille lääkäreilleni, mutta heidän liittonsa on murentamassa julkisia palveluja, etten sanoisi sitä melanoomaksi julkisen terveydenhoidon iholla. Muistissa on, miten Lääkäriliitto on ollut valmis rajoittamaan lääkärikoulutusta ja tuottamaan lääkäripulaa. Lääkäripulan ohella meillä on puolueettomuus- ja liittoutumattomuuspulaa, kun hallitus ja eduskunta ovat ulkoistaneet Suomen ulkopolitiikan, joka on yksi itsenäisen valtion tärkeimmistä tunnusmerkeistä. Vanhasen hallituksen ohjelmaan, tuohon isänmaan partureiden privatisoimis- ja ulkoistamisluetteloon, ei ole kirjattu kansamme sisäistämää ”puolueettomuutta” eikä enää edes ”sotilaallista liittoutumattomuutta”. Ennen oli, mutta se olikin aikaa, jolloin Suomi ei ollut ”melkein” sotaa käyvä maa. Naurettava muuten tuo Halosen käyttämä sana ”melkein”, kun suomalaiset sotivat USA:n sotilaiden kanssa Naton johdolla Afganistanissa. Talebanilaisille myös suomalaiset ovat vieraita valloittajia. Suomalaiset eivät ennen Afganistania olleet sotineet puoleentoista sataan vuoteen vierailla mailla, - paitsi mitä nyt vähän hyökättiin kesällä 1941 Neuvostoliittoon. Monissa lehdissä uudelleen käytävässä 70 vuoden takaisessa suomalaisille kunniakkaassa talvisodassa Stalin oli tehnyt liiton Hitlerin kanssa ja saanut tältä hyökkäysluvan. Jatkosodassa taas Suomi oli liitossa Hitlerin ja natsien kanssa ja hyökkäsi - Mannerheimin miekkavalan sanoin - ”Leninin roistoja ja heidän kurjia kätyreitään vastaan”. Niissä piireissä ei väsytä muistuttamaan, miten Kekkonen keskusteli yksin ilman todistajia Suomen ja Neuvostoliiton suhteista - eli ulkopolitiikasta - pahan valtakunnan johtajien kanssa. Mutta miksi ei tätä yhden lautasen politiikan saatanallistamista uloteta nykyaikaan? EU:n huippukokouksissahan Suomea edustaa vain yksi henkilö, jonka huulet EU sinetöi kokousten jälkeen. EU:n uuden perustuslain mukaan Eurooppa-neuvosto voi tehdä sitovia päätöksiä meidän ulkopolitiikastamme ja jopa päättää tehdä EU:sta sotaliiton, joka voi myös hyökätä, laittomasti, ilman YK:n lupaa. Että sellaista ulkoistamista meille suomalaisille. |
|
Viime sunnuntain Hesarissa Katja Boxberg haastatteli ”ajatushautomo” Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäkeä, jonka mielestä ”Suomen hallitus ajaa kokoomuksen johdolla vasemmistolaista politiikkaa, ja maa on lähes suunnitelmatalous”. Uuden Suomen blogissani esitin taustaa sille, miten tuollainen väärinkäsitys on syntynyt. Katja Boxberg julkaisi Taneli Heikan kanssa vuonna 2009 kirjan ”Lumedemokratia”. Olen tehnyt siitä kirja-arvostelun, joka löytyy osoitteesta: http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&view=article&id=638:lume-vai-reaalikapitalismi-ku-1742009&catid=19:aate-ja-ismit&Itemid=33 Kirjassa Boxberg sanoo, että "pahoinvointimme näkee jokainen, joka on käynyt muualla länsimaissa maistamassa hyvinvointia." Suomi ei ole kirjoittajien mukaan "normaali länsimainen demokratia". Toimittaja Boxberg on haastattelemansa tutkimusjohtaja Lepomäen aatesisar. Lisäksi hän on kiitollisuuden velassa esittelemänsä Libera-säätiön hallituksen jäsenelle Björn Wahlroosille, jonka henkilökohtaisen säätiön varoilla hän sai vuoden verran journalistikoulutusta Lontoossa. Elina Lepomäki sanoo haastattelussa, että hän on bisnesenkeli. Tämän Jumalan tahdon ilmoittajana esiintyvän taivaallisen bisneshenkiolennon hyväntekeväisyystoiminnan ”mahdollistaa ulkomailla työskennellessä kerätty varallisuus”. Mitä Elina Lepomäki on tehnyt ulkomailla? Hän on ollut töissä englantilaisessa suurpankissa Royal Bank of Scotlandissa (RBS). Pankki tuli kuuluisaksi sellaisista henkilökunnalle maksetuista bonuksista, jotka perustuivat keinotteluun ja pankin rahojen syömiseen kuormasta. Bonusten kasvattamisen hengessä pankki toimi tavalla, jossa se ajautui käytännössä konkurssitilaan ja jossa Ison-Britannian hallitus – pahempia seurauksia välttääkseen – joutui sen kansallistamaan. Elina Lepomäen varallisuus on näiltä osin peräisin hänen työnantajansa kunniattomasta toiminnasta. Kun Royal Bank of Scotland ajautui konkurssitilaan julkisen valvonnan ja sääntelyn purkamisen mahdollistaman keinottelun totaalivapauden oloissa, Lepomäki vaatii nyt Suomessa julkisen sektorin alasajoa unohtaen, että se johti hänen pankissaan täystuhoon. Libera-säätiö on sen oman ilmoituksen mukaan ”itsenäinen ja puoluepoliittisesti sitoutumaton ajatuspaja, joka tukee ja edistää yksilönvapautta, vapaata yrittäjyyttä, vapaita markkinoita ja vapaata yhteiskuntaa”. Se pyrkii lisäämään akateemista ja yleistä tietoutta vapauteen liittyvissä asioissa. Sen viisihenkiseen hallitukseen (k ja j ovat näppäimistössäni rinnakkain ja kirjoitin ensin että ”jallitukseen”) kuuluu viisi jäsentä: Anne Berner, Anne Brunila, Gustav von Hertzen, Saku Mantere ja Björn Wahlroos. Heistä Brunila ja Mantere ovat Aalto-yliopiston 7-jäsenisessä hallituksessa. Näyttää siltä, että elinkeinoelämä on vallannut yliopiston hallituksen enemmistön, kun nämä kaksi jäsentä paljastuvat tässä yhteydessä ultraliberaaleiksi julkisen vallan rahoittaman perustutkimuksen toimitushenkilöiksi. Tieteen ja tutkimuksen vapaus on Aalto-yliopistossa uhanalainen. Anne Berner omasta puolestaan puuhaa Helsinkiin uutta yksityistä lastensairaalaa, ja hän on sen asian bisnesenkeli; onhan hänen yrityksellään etuja valvottavana sairaalatarvikkeissa. Säätiö ei ota vastaan julkista rahoitusta. Kuitenkin sekä Elina Lepomäki että Björn Wahlroos (yhtenä SYP/Unitaksen keinottelu- ja sen johdosta romahdussyyllisistä) ovat hyötyneet valtiovallan olemassaolosta. Kapitalismi on vapautta, jossa fundamentalistit tarvitsevat valtiovaltaa varalla kuin munkilla munat, sanoisi ystäväni Hannu Taanila. Lepomäki sai bonuksensa valtion liberalisoimilta markkinoilta (joiden tuloksena RBS jouduttiin kansallistamaan) ja Wahlroos sai johtoonsa valtion ensin yksityistämän ja Mandatumista sitten ylihintaa maksaneen entisen valtion pankin. Kannattaa muistaa, että Wahlroos toimii tänään Nordea-pankin hallituksen puheenjohtajana ja että ns. Baselin komitean suosituksen mukaan Nordea on yksi niistä maailman 29 SIFI-pankista (SIFI = Systemically Important Financial Institution), joille julkinen valtaa antaa turvatakuut keinottelutappioiden varalta. Libera-säätiö puolustaa kaikenlaista vapautta, mutta tosi paikan tullen sen vapaus ei ulotu Nordean vapauteen tehdä konkurssi ja panna tappiot maksuun omistajille ja sijoittajille. Ainakaan Wahlroos ei kieltäydy julkisesti mahdollisesta valtionavusta. Kun Libera ilmoittaa olevansa epäpoliittinen instituutio, se tarkoittaa, että se edustaa kokoomuslaista arvomaailmaa. Elina Lepomäki oli kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas, samoin säätiön ”koordinaattori” Wille Rydman, Wahlroos kuuluu kokoomuksen vaalirahoittajiin ja Gustav von Hertzeniä tituleerataan Jyrki Kataisen poliittiseksi kummisedäksi. Näin Suomessa tehdään kokoomuksen johdolla vasemmistolaista politiikkaa ja Suomi on lähes suunnitelmatalous. |
|
|
Vasemmistoliitolla on puoluekokous viikon lopulla. Esille nousee kysymys puolueen saavutuksista hallituspolitiikassa. Siinä asiassa keskustelua herättänee ns. kehitysriihessä toteutettu osinkoverouudistus. En käy läpi teknisiä yksityiskohtia, vaan nostan esille uudistuksesta eräitä sellaisia asioita, joihin on julkisuudessa kiinnitetty vähän huomiota. Merkittävin asia on yhteisöveron alennus, jonka seurauksena valtio menettää verotuloja noin 900 miljoonaa euroa. Se on lähes yhtä paljon kuin valtio menetti tuloja edellisen porvarihallituksen poistettua yrityksiltä kansaneläkemaksun. Yritykset ovat siis saaneet näillä kahdella päätöksellä parin miljardin euron verohelpotukset. Poistoja rahoitetaan muiden valtion menojen tapaan muun muassa arvonlisäveron yhden prosenttiyksikön korotuksella. Se on erittäin epäsosiaalinen tapa maksattaa yritysten verohelpotukset kansalaisilla. Yhteisöveron alennuksen vastapainoksi hallitus päätti tietyistä osinkoverotuksen muutoksista. Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan osinkoveron korotus tuottaa valtiolle puolet (480 miljoonaa euroa) yhteisöveron alennuksesta. Siihen tulokseen päästään ottamalla huomioon alennuksen ”dynaamiset vaikutukset”, kun veron alenemisen seurauksena verotulojen arvioidaan valtiovarainministeriön hätäselitysten mukaan kasvavan yritysten voittojen kasvun seurauksena 390 miljoonaa euroa! Se on silkkaa propagandaa, sillä tällaisia ”dynaamisia vaikutuksia” ei normaalisti käytetä valtion veropäätösten perusteluissa. Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi niistä toukokuun alussa: "Arviota yhteisöverouudistuksen dynaamisista vaikutuksista ei myöskään perustella. Tiedot ovat niin suppeita, ettei laskelmien perusteita ja luotettavuutta voida arvioida…” Viraston mukaan valtiovarainministeriön eduskunnan tarkastusvaliokunnalle toimittama aineisto "ei vastaa Valtiontalouden tarkastusviraston käsitystä hyvästä ja riittävästä aineistosta, joka toimii välineenä finanssipolitiikan ja siihen kuuluvan veropolitiikan valmistelussa". Kun Paavo Arhinmäki kirjoittaa, että ”osinkoverotuksella kerätään vuosittain 350 miljoonaa euroa aiempaa enemmän”, pidän arviota vääränä ja ylimitoitettuna. Vuoden 2011 verotilaston perusteella voidaan laskea, että hallituksen osinkoveropäätöksellä veron tuotto on enintään 250 miljoonaa euroa, todellisuudessa sitäkin vähemmän. Kun oli käynyt ilmi, että hallituspuolueiden puheenjohtajien sopimaa osinkoveropäätös olisi merkinnyt kaikkein rikkaimmille osingonsaajille huomattavia veronalennuksia, syntyneen älämölön seurauksena alkuperäistä päätöstä korjattiin. Siinä yhteydessä on jäänyt julkisuudessa kokonaan huomiotta se, että korjausesitys vähensi valtion verotuloja ensimmäiseen esitykseen verrattuna noin 150 miljoonaa euroa! Siltä osin toimittiin toiseen suuntaan kuin Paavo Arhinmäki arvioi. Hänen mukaansa korjausesitys lisäsi valtion tuloja 50 miljoonaa euroa, kun se todellisuudessa vähensi niitä mainitut 150 miljoonaa. On selvää, että ei toteudu se hänen arvionsa, jonka mukaan ”yritys- ja osinkoveromuutokset tulevat laskelmien mukaan pienentämään tuloeroja”. Arvioin omasta puolestani päätösten dynaamisia vaikutuksia (minä voin niin tehdä mutta valtiovarainministerillä on normaalisti toisenlainen käytäntö) niin, että tuloerot eivät pienene muutettaessa yritysten veroja niiden omistajien entistä suuremmiksi ja entistä merkittävämmällä tavalla aliverotetuiksi osingoiksi. Sen ohella on pantava merkille, että nimenomaan hallitus päätti lieventää valtiovarainministeriössä valmisteltuja osinkoveron kiristysehdotuksia. Vasemmistopoliitikotkin siis halusivat yhteisöveron alennuksen vastapainoksi kiristää osinkojen verotusta vähemmän kuin virkamiehet esittivät. Sen johdosta virkamiehet joutuivat tasapainottamaan hallituksen päätöksen edellä mainituilla ”dynaamisilla vaikutuksilla”. Päätökset piti saada näyttämään ulospäin tasapainoisemmilta tilanteessa, jossa hallitus ei pystynyt todellisuudessa vähentämään kestävyysvajetta eli pienentämään valtion velan kasvua.
Lisään tähän loppuun katkelman juuri lukemastani alan lehden (Arvopaperi 5/2013) Tallimestarin kolumnista:
"Hallitus kuvittelee, että säästyneet verot käytettäisiin investointeihin. Voi hevosen kaviot! Panen sarkahousuni pantiksi, ettei yhtään kannattavaa investointia jäänyt tekemättä nykyiselläkään veroprosentilla. Veroprosentin alennus on Windfall-voitto, joka siirretään sellaisenaan osakkeenomistajille."
"Ja osakesäästäjät julkeavat haukkua hallitusta huonosta päätöksestä. Kysehän on historian suurimmasta tulonsiirrosta kaikille pörssiyhtiöiden omistajille!"
Että näin sitä vasemmistossa pienennetään tuloeroja... |
|
Kiinnitän huomion pariin uuteen artikkeliini kopioimatta niitä kotisivuilleni. Ensin kirjoitan inflaatiosta ja deflaatiosta Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Tässä linkki: http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2987948/pyha-inflaatio-paha-deflaatio Kun nimitän kyseisessä jutussa Björn Wahlroosia talousfasistiksi, perustelen sitä Uuden Suomen blogissa tavalla, johon linkki: http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/138880-onko-wahlroos-talousfasisti Tässä yhteydessä haluan vielä kiinnittää huomion Alexander Stubbin vaatimukseen avata eduskunnan valiokuntien kokoukset kaikelle kansalle. Huomautan, että Alex ei ole koskaan ollut minkään eduskunnan valiokunnan jäsen. Europarlamentin valiokuntien kokoukset eivät ole käytännössä auki eurokansalaisille, ja kuulemistilaisuuksien istumapaikkoja ei käytännössä riitä kuin lobbareille. Itse asiassa Stubbin ehdotus pitää sisällään kokousten avaamisen lobbareille eikä kansalaisille. Kun yritin löytää netistä varmennuksen sille, että USA:n kongressin valiokuntien kokoukset olisivat avoimia kansalle, en löytänyt tietoa, joka sen vahvistaisi. Päädyn näkemään, että kokouksia voi seurata vain vierasgalleriasta, joka on eristetty kokoussalista. Kuulemistilaisuudetkin ovat siellä europarlamentin tapaan lobbareiden tarpeisiin. Lobbarirekisterit ovat vähintä, mitä valiokuntien ulkopuolisten painostusryhmien vaikutuksen arvioimiseksi voidaan tehdä. |
|
