Esko Seppänen
15.07.2012 PDF Tulosta Sähköposti

 

Olen pitänyt anteeksiantamattoman pitkään taukoa näiden kotisivujeni täydentämisessä.

 

Syy on se, että olen kirjoittanut kirjaa Emun kriisistä, ja se on ollut isompi työ kuin olin arvannut.

 

Kirjan "€mumunaus" kustantaa Into ja se tulee ulos syyskuun alussa.

Kirja on nyt valmis muilta osin, mutta päivitän sen vielä elokuussa siltä varalta, että jotain merkittävää tapahtuu. Voi tapahtuakin.

Näytteeksi siitä, millainen kirja on tulossa, tarjoan näiden kotisivujen lukijoille maistiaisiksi yhden kirjan tärkeimmistä luvuista. Se koskee pakkosäästösopimusta, josta Irlannissa oli kansanäänestys ja josta monet muutkin maat joutuvat päättämään perustuslakiensa muuttamisen veroisessa vaikeutetussa lainsäädäntömenettelyssä. Saksassa kahden kolmasosan enemmistön vaatinut päätös meni monen valituksen perusteella perustuslakituomioistuimen käsittelyyn, eikä ole lainkaan varmaa, että se siellä hyväksytään. Saksan perustuslain mukaan valtion on säilytettävä suvereniteettinsa, jota on valta omaan päätöksentekoon oman maan itsenäisyyden säilyttämiseksi oman alueen sisällä.

Kyseessä ei ole EU-laki vaan pelkkä kansainvälinen sopimus. Nostatan kysymyksen, voiko Suomen eduskunta luovuttaa Suomen perustuslakiin kirjattua eduskunnan budjettivaltaa maasta ulos ilman Suomen perustuslain muuttamiseen vaadittavaa enemmistöä?

Tässä linkki Suomen eduskunnan käsiteltäväksi syksyllä - toivottavasti tulevaan - kuumaan perunaan:

http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&view=article&id=753:pakkosaeaestoekuri-1572012&catid=17:talous&Itemid=31

Nyt on taas aikaa täydentää aktiivisemmin myös näitä kotisivuja.

 
15.06.2012 PDF Tulosta Sähköposti

Teknisen ongelman takia kirjoitus näkyy tästä:

http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&view=category&layout=blog&id=13&Itemid=26

Hämmästelen suuresti Suomen hallituksen kantaa Espanjan pankkien pelastamiseen. Missä piileskelevät nyt sijoittajavastuun, avustuksilta vaadittavien vakuuksien ja apua saavilta mailta vaadittavien sopeutumisohjelmien kannattajat Suomen hallituksessa?

 

 

Viime sunnuntaina EU:n valtiovarainministerit pitivät huonosti valmistellun puhelinkokokouksen ja päättivät antaa Espanjan pankkien tekohengitykseen 100 000 000 000 euroa muiden maiden veronmaksajien rahaa. Siitä Suomen osuus on noin 2 miljardia euroa.

 

 

Espanjan ei tarvinnut esittää sille summalle mitään perusteita eivätkä muiden maiden valtiovarainministerit asettaneet rahan käytölle ehtoja. Kyseinen summa 100 miljardia euroa on vedetty hihasta. Espanja on vetänyt.

 

 

Ei ole tietoa, mistä lähteistä tämä suurehko summa 100 miljardia euroa Espanjalle ammennetaan. Kun on tiedossa, että ERVV- tai EVM-sopimuksia ei voida käyttää suoraan pankkitukeen, valtiovarainministereiden päätöksen laillisuusperusta ei ole kunnossa, ja meidän on pidettävä kiinni siitä, että rahaa ei lähetetä Madridiin laittomasti.

 

 

Jutta Urpilaisen selkäranka on valahtanut housuihin hänen asetuttuaan preferoimaan EVM:ltä tulevaa rahoitusta. EVM:ää ei ole vielä edes olemassa eikä se voi tukea suoraan pankkeja. Jos rahat annetaan Espanjan valtiolle, on vaadittava samanlainen sopeutumisohjelma kuin muiltakin persaukisilta on vaadittu.

 

 

Tilanteen tausta on se, että Espanjan valtion velka on Saksan suuruusluokkaa osuutena BKT:sta, eikä se ole varsinainen ongelma. Se on, että yksityiset pankit loivat 2000-luvun alussa uutta rahaa kiertoon niin että se oli sekä löysää että halpaa, ja niillä rahoilla Espanjaan tuotettiin vuosittain 800 000 uutta kiinteistöä ja asuntoa. Laman tultua rakennusbisnes romahti ja maassa oli äkisti satoja miljardeja euroja maksamatonta rakennusvelkaa. Rakentamista rahoittaneet oikeistopuolueen maakuntasatraappien hallinnoimat alueelliset säästökassat joutuivat suuriin vaikeuksiin. Seitsemän niistä fuusioitui maan laajuiseksi Bankiaksi, josta tuli maan neljänneksi suurin pankki. Fuusio oli vaalit voittaneen oikeistolaisen kansanpuolueen yritys pelastaa puolueen maakuntapäällikköjen menetetty maine valtion rahalla.

 

 

Bankiaa pörssitettäessä keväällä 2011 oikeistolainen valtiovarainministeri Elena Salgado sanoi korskeasti, että Bankian perustamisesta pitäisi muun Euroopan ja koko maailman ottaa oppia. Nyt vuotta myöhemmin tarjolla on oppia siitä, miten oikeistolainen valtiovalta kansallistaa omien lajitovereidensa konkurssiin kypsyttämiä pankkeja ja maksattaa niiden pääomituksen muilla mailla, siis myös meillä.

 

 

Kun valtiovarainministerit eivät asettaneet Espanjalle ehtoja ylimitoitetun avun käyttötarkoituksista, Irlanti ilmoitti heti, että sen sopeutumisohjelman ehdot on neuvoteltava uusiksi. Samalla tavalla ajattelivat myös Kreikka ja Portugali. Tämä yhteisvastuukeräys Espanjan oikeistolaisen hallituspuolueen maakuntapankkien keinottelutappioiden rahoittamiseksi aiheutti siis ketjureaktion muissa tukea saavissa maissa ja tuhosi EU:n komission kivitauluun kirjoittaman pakon sisäisen devalvaation vaatimusten muuttumattomuudesta. Nyt on Kreikan Syrizalla ennakkotapaus siitä, että komission kanssa voidaan neuvotella uusi sopimus Kreikalle määrätyn politiikan kovista ehdoista. (Kreikkaa tosin ei pelasta enää mikään, ei mikään.)

 

 

Ehkä selitys asialle on se, ettå Bryssel neuvoi ja markkinat painostivat Espanjaa sisäiseen devalvaatioon ja että Espanjan hallitus tekee sitä viimeisen päälle. Se toteutti työreformiin, jolla helpotettiin työntekijöiden irtisanomista. Uuden lain mukaan työntekijän voi ”vaikeina aikoina” ilman erillistä sopimista irtisanoa. Hänen palkkaansa voi alentaa, lakisääteiset ikä- ja muut lisänsä jättää maksamatta ja työaikaansa pidentää. Yrityksen tarvitsee vain osoittaa, että se on tehnyt kolmena perättäisenä kvartaalina tappiota, ja siihen vedoten yritys on vapaa käyttämään mielivaltaa työntekijöitään kohtaan. Eniten irtisanomisoikeuden liberalisoimisesta kärsivät vakituisessa työsuhteessa olevat työntekijät, mutta se on pieni joukko. Vakituisen työntekijän irtisanomisesta yritys voi joutua maksamaan jopa 42 kuukauden palkan. Ei ihme, jos työnantajat eivät suosi vakituisia työsuhteita.

 

 

Espanjalle on tästä huolimatta määrättävä samat avustuksen saamisen ehdot kuin muillekin maille.                                                                                                                                                                                  

 

 
16.05.2012 PDF Tulosta Sähköposti

Varsin inhimillinen vaistonvarainen reaktio on tänään monella se, että vaaditaan velalla korruptoidun Kreikan eroa tai erottamista Emusta. Minusta se on huono idea – mutta on siinäkin puolensa.

 

Jos Kreikka eroaa Emusta, se on sen oma päätös. Rahaliitosta ei nimittäin voi mitään maata erottaa. Federalisteilla oli vuosituhanten vaihteen eurokiireessä niin iso vaihde päällä ja vauhti niin kova, että heille ei ollut tullut mieleen kirjata sopimusteksteihin erottamisen mahdollisuutta.Emun piti olla ikuinen. Vapaaehtoinen ero on tietysti järjestelykysymys, mutta Kreikan tapauksessa eurojen vaihtumisella takaisin kansallisiksi drakmoiksi olisi niin dramaattisia seurauksia, ettei niitä mikään maa voi vapaaehtoisesti haluta.

 

Jos Kreikka eroaisi Emusta, sen uusi raha devalvoitaisiin suhteessa euroon. Se olisi virtuaalidevalvaatio; tänäänhän ei ole drakmaa, joka devalvoituisi euroon nähden. Se, että Kreikan palkka- ja hintatasoa alennettaisiin Emu-maihin nähden, olisi käytännössä devalvaatio. Paljonko olisi kuvitteellinen devalvaatioprosentti? Ehkä 40, ehkä 50, ei kuitenkaan 100. Sillä tavalla ei lisättäisi merkittävästi tavaravientiä, sillä Kreikassa ei ole paljon uutta vietävää, mutta tuontihinnat kyllä nousisivat. Se huonontaisi kansan ostovoimaa, ja inflaation kasvu olisi yksi Emusta eroamisen seuraus. Se ei helpottaisi ulkomaisten velkojen maksua, mutta kotimaisia velkoja se kyllä söisi.

 

Jos euromääräiset talletukset muutettaisiin virtuaalidevalvaatiossa heikentyneellä valuuttakurssilla drakmoiksi, tallettajat hyötyisivät. Ennakolta ei kuitenkaan voi tietää, saisivatko tallettajat sen hyödyn itselleen täysimääräisesti. Pankit joka tapauksessa suljettaisiin rahan vaihtuessa viikoksi tai kahdeksi, ja olisi mahdollista, että sen siirtymäkauden aikana päätettäisiin säästöihin soveltaa jotain muuta valuuttakurssia kuin on virallinen vaihtokurssi devalvoituneen  drakman käyttöönoton jälkeen. Siinä pelossa on jo alkanut talletuspako pankeista, ja viidennes pankkitalletuksista on viety suojasatamiin ulkomaille.

 

Pankit, jotka eivät pitkään aikaan ole saaneet rahaa lainaksi kansainvälisiltä markkinoilta, olisivat ensimmäisiä drakman paluun uhreja. Niiden luottotappiot kasvaisivat, kun asiakkaiden euromääräisten velkojen reaaliarvo kasvaisi devalvoituneen drakman paluun seurauksena. Se lisäisi kotimarkkinoiden pienyritysten ongelmia. Suomessa vastaavassa tilanteessa pienten ja keskisuurten yritysten konkurssit kolminkertaistuivat.

 

Mahdollisesti otettaisiin käyttöön valuuttasäännöstely. Argentiina ja Islanti tekivät niin vastaavissa ongelmissa.

 

Etsittäessä drakmalle uutta kelluvaa vaihtokurssia olosuhteet olisivat pitkään niin epävarmat, että maahan olisi vaikea saada uusia investointeja ja lainarahaa. Jos muille EU:n periferian maille syntyisi paineita tehdä ”kreikat”, se saattaisi johtaa kilpaileviin devalvaatioihin, ja rajansa täytyy olla devalvaatioillakin köyhien kyykyttämisessä.

 

Muille euromaille syntyisi suuri ongelma siitä, mitä tehdä niille Kreikan veloille, joilla nämä muut olivat sitä auttaneet sen yrittäessä nousta jaloilleen ulkoa määrätyllä maailman kaikkien aikojen tiukimmalla säästö- ja kieltäytymysohjelmalla tuotetusta mahdottomasta ja toivottomasta tilanteestaan. Euroopan keskuspankiltakin saattaisivat jäädä sen markkinoilta ostamien 40 miljardin joukkovelkakirjojen pääomat saamatta.

 

Veloista olisi otettava uusjärjestelyyn Kreikan yli 100 miljardin suuruinen Target2-maksusysteemin velka. Jos siitä ei sovita, Kreikka ajautuisi suuriin vaikeuksiin kansainvälisessä rahaliikenteessä.

 

Ongelmista pienimpiä olisi kaikkien sopimusten (ja myös miljoonien ihmisten työsopimusten), tietokoneohjelmien, kolikkoautomaattien ja hintalappujen muutostyö puhumattakaan rahan vaihtumisen tekniikasta: seteleiden ja kolikkojen tuotannosta, jakelusta ja varastoinnista maan eri osiin.

 

Olisi suuri yllätys, jos Kreikka eroaisi Emusta tai rahaliitto muuten murenisi. Se olisi EU:n suurille maille suuri maailmanpoliittinen katastrofi. Siksi Angela Merkel ei kuuntele niitä, jotka haluavat erottaa Kreikan Emusta, eikä niitä, jotka haluavat Saksan palaavan omaan markkaan. Jos euro kaatuu, hänelle se merkitsee, että ”Eurooppa kaatuu”. Hänelle on aivan mahdoton se logiikka, että parempi kauhuton loppu kuin loputon kauhu.

 

Asiaa voidaan sitten lähestyä toisestakin näkökulmasta. Kun 1990-luvun lopussa monet maat olivat Kreikan kaltaisessa toivottomassa tilanteessa, IMF pakotti apunsa ehtona niitä aloittamaan matokuurin, joka tuotti parin vuoden ajan tuskaa ja epätoivoa. Sen jälkeen Argentiinassa kasvu oli pitkään keskimäärin 8 prosenttia vuodessa. Etelä-Koreassa kasvu oli yhdeksän vuoden ajan keskimääräinen kasvu 6 prosenttia vuodessa ja Indonesiassa 5 prosenttia. Jeltsinin hallinnon tuhoama Venäjä nousi alennustilastaan keskimäärin 7 prosentin vuosikasvuun.

 

Kaikki nämä maat devalvoivat valuuttansa kasvun käynnistämiseksi. Emussa se ei ole Kreikalle mahdollista, eikä se selviä EU:n opeilla ulos kriisistä. Aina ovat maat kuitenkin kriisinsä selättäneet ja sotienkin jälkeen maansa jälleenrakentaneet, mutta Emu tekee Kreikan tilanteen vakauttamisen erityisen vaikeaksi. Mikään kriisimaa ei liene koskaan ollut kiinni yhtä aikaa niin monessa verkossa kuin Kreikka Emussa.

 

Vielä ei eletä niitä aikoja, jolloin Kreikka on Emussa mutta maassa käytetään rinnakkaisrahaa siihen malliin kuin Argentiinassa Buenos Airesin maakunnassa otettiin sikäläisessä kriisitilanteessa käyttöön oma paikallinen raha ”patacone”.

 
23.05.2012 PDF Tulosta Sähköposti

Uuden Suomen blogeissa on käynnissä kansallinen eutanasia-keskustelu. Tässä linkki minun blogiini: http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106402-soinin-ja-r%C3%A4s%C3%A4sen-hirvitt%C3%A4v%C3%A4-julmuus

 

Päivi Räsäsellä on siellä oma bloginsa. Hänelle vastasin seuraavalla tavalla:

 

”Minä asetan kyseenalaiseksi sinun ammattitaitosi lääkärinä, jos sinä sanot, että kaikille ihmisille on tarjolla riittävän tehokas kivuntorjunta. Ei ole. Kuolevan syöpäpotilaan tai toisista ongelmista kärsivän ALS-potilaan keho on niin monimutkainen kokonaisuus, että joidenkin ihmisten kärsimyksiä ei voida hoitaa siedettävälle tasolle nykylääketieteen menetelmin. Minä olen sen oppinut käytännössä, vaikka olen ekonomi, mutta jos noin väität, sinä et ole lukenut läksyjäsi lääkärinä.

 

Kiinnitän huomion sedaatiokantaasi. Sinä hyväksyt sedaation mutta et eutanasiaa (= hyvä kuolema). Sanaa tuntemattomille kerrottakoon, että siinä lääkäri antaa potilaalle nukutuspiikin, josta tämä ei enää koskaan herää. Oletko lääkärinä valmis antamaan sedaatiopiikin? Että olet? Hyvä niin, mutta missä muussa mielessä se eroaa eutanasiapiikistä kuin että se ei ole potilaan oma tahto? Eutanasia (=hyvä kuolema) on kuolevan ja suunnattomista kivuista kärsivän kanssaihmisen oma tahto.

 

Kun sanot lääkärinä puolustavasi voimassa olevaa lakia eutanasiaa vastaan, kai sitten puolustat myös aborttilakia. Kai olet valmis tekemään abortin? Ai, että et ole? Minusta ketään lääkäriä ei voi velvoittaa toimimaan omaatuntoaan vastaan. Mutta niin sitä lääkärit, sinäkin kai jos olisit virassa, pistäisit sedaatiopiikin, josta seuraa kuolema, vaikka et aborttia suostuisikaan tekemään. Joku lääkäri suostuu.

 

Televisiossa sanoit, että 80 % lääkärikunnasta vastustaa hyvää kuolemaa (=eutanasiaa). How come! Voisitko kertoa lähteesi niin palaamme asiaan.”

 

Ihmettelen suuresti, että yhdelläkään vasemmistoliiton poliitikolla ei ole ollut mielipidettä tähän asiaan. Missähän se vasemmisto oikein luuraa, mitä tahtoo ja mitä tekee?

 
09.05.2012 PDF Tulosta Sähköposti

Eduskunnassa on valmisteilla laki, jolla laillistetaan miljardiluokan varkaus Suomen eläkeläisille kuuluvista työeläkevaroista yksityisille työeläkeyhtiöille.

 

Tässä kirjoituksessa päädyn esittämään, että merkittäviä työnantajien ja ammattiliittojen vaaliavustuksia saaneiden sekä työeläkeyhtiöiden hallinnossa tänään toimivien kansanedustajien pitäisi klientilismi-vaaran takia jäävätä itsensä asian eduskuntakäsittelyn yhteydessä. Jos Ilkka Kanerva tuomittiin klientilismistä, myös mainittu korporatistinen ryhmäkunta kuuluu viedä oikeuteen.

 

En sano, että esimerkiksi Lauri Ihalainen on rikkonut lakia, mutta hän on niitä, jotka minun mielestäni ovat jäävejä päättämään eläkerahojen siirrosta eläkeläisten yhteisestä omasta yksityisten yhtiöiden yksityiseksi omaksi.

 

Taustalla on kolme kovaa kolmikantaista koota: korporatismi, korruptio ja klientilismi.

 

Niistä sana ”klientilismi” on ollut minulle vieras. Törmäsin siihen valmistellessani syksyn alussa ilmestyvää uutta kirjaani euron kriisistä, joka on ollut emumunaus. Klientilismiä käytetään kuvaamaan ylivelkamaiden Kreikan ja Italian poliittiseen kulttuuriin kuuluvaa epäsuoraa lahjontaa. Klientilismi on ”järjestelmä, jossa virkamiehillä on vastavuoroisiin palveluksiin perustuvia henkilökohtaisia suhteita julkisen vallan ulkopuolisiin toimijoihin”.

 

Ilkka Kanervan syntymäpäivien rahoitus oli sitä itseään. Ilkka Kanervan ei kuitenkaan voitu osoittaa antaneen vastapalveluksia rahoittajille. Hänet tuomittiin siitä, että hänellä maakuntaliiton hallituksen puheenjohtajana olisi joskus tulevaisuudessa ollut asemapaikka antaa vastapalveluksia. Näin kai se meni.

 

Suomen lain kummallisuuksiin kuuluu se, että vartiointiliikkeen raha-auton ryöstämisen suunnittelu ei ole rikos eikä rosvoja voi pidättää saati syyttää ennen kuin he aloittavat ryöstön, mutta poliitikko voidaan tuomita rikoksesta ilman että hän on käyttänyt tai aikoo käyttää asemaansa väärin. Aikomisesta päättää tuomioistuin.

 

Klientilismiä on mitä suurimmassa määrin suomalainen kolmikantainen korporatismi, jossa yksityisten työeläkeyhtiöiden hallintoelimissä istuvat poliitikot ja työmarkkinajärjestöjen edustajat tekevät yhtiöitä suosivia ratkaisuja ylisuuria palkkioita vastaan. Monet työmarkkinaherrat saavat näitä – ainakin yhtiöiden sijoitustappioiden perusteella – ansaitsemattomia palkkioita vähintäänkin Nova-yhtiöiden antamien Kanervan syntymäpäiväavustusten verran. He omasta puolestaan ovat järjestelmän lobbareita, jotka jakavat yhteisöjensä vaalirahaa työeläkekorporatismin tukitarkoituksiin.

Vaalirahaa saa minun puolestani antaa, mutta sen saajien ei pidä päättää eläkeläisten rahojen siirrosta työeläkeyhtiöiden keinottelutappioiden paikkaamiseen. Työnantajien ja ay-liikkeen vaaliavustukset ovat liian likellä työeläkeyhtiöiden edunvalvontaa.

 

Eduskunnan käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen (HE 9/2012 ) tausta on se, että työeläkeyhtiöt pyysivät ja vuonna 2007 myös saivat eduskunnalta luvan keinotella eläkerahastojen varoilla ja lisätä riskinottoa vakavaraisuutensa kustannuksella. Ne alkoivat tehdä entistä riskipitoisempia sijoituksia ulkomaille (jonne 2/3 eläkevaroistamme 2/3 on siirretty).

 

Sitten syyskuussa 2008 tuli koko systeemin laajuinen finanssikapitalismin kriisi ja paljastui, että työeläkeyhtiöiden pyytämä ja eduskunnan antama riskinottolupalaki oli ollut virhe. Yhtiöt pyysivät ja saivat taannehtivan erityislain, jolla salattiin ja paikattiin niiden vakavaraisuuden mureneminen.

 

Kapitalismin kriisi ei hellitä, ja nyt vakavaraisuutta pitää paikata taas lisää.

 

Siinä tarkoituksessa eduskuntaa pyydetään antamaan eläkkeensaajille kuuluvat tasoitusvarauksen ylijäämät vakuutusyhtiöiden toimintapääomiin, niiden omaksi, meiltä pois. Kysymys on miljardiluokan varkauden laillistamisesta jälkikäteen. Rahat on kerätty meille, mutta nyt ne ollaan antamassa heille.

 

Heille ne annetaan etupäässä riskisijoitustoiminnan jatkamiseen vakavaraisuusvaatimuksen sitä estämättä. Yhtiöt toimivat kuin sairaat pelihimoiset ihmiset: tappiot yritetään saada takaisin lisäämällä peliin uusia panoksia.

 

Sitten sekin vielä, että tasoitusvarauksen ylijäämät on kerätty pääosin pieniltä yhtiöiltä, mutta tiedämme työeläkeyhtiöiden jakavan toimintapääomia asiakaspalautuksina pääosin suurille yhtiöille.

 

Klientilismin vaaran uhkan alla toivon työnantajien ja ay-liittojen vaaliavustuksia saaneiden kansanedustajien jääväävän itsensä hallituksen esityksen 9/2012 vp käsittelystä.

 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 6 / 55